torstai 9. tammikuuta 2014

Melkoinen haloo viiksistä - Emmanuel Carrère: Viikset

Kustantaja: Like
Julkaisuvuosi: 2002
Sivuja: 154
Alkuteos: La Moustache (1986)
Suomentanut: Kristina Haataja

Hän siinä oli, parta ajamattomana, vieläkin tärisevänä, mutta hän se oli. Siispä...
Hän puristi kädet nyrkkiin ja sulki silmänsä mahdollisimman tiukasti, yritti tyhjentää mielensä, irrottautua tästä kahden vaihtoehdon umpikujasta, jota hän oli vatvonut viisikymmentä kertaa pääsemättä mihinkään, paitsi edestakaisin toisesta toiseen ja takaisin, ilman minkäänlaista mahdollisuutta löytää takaisin normaaliin elämään.

Huhhuh, nyt täytyy sanoa että tämä kirja onnistui hämmentämään minut täysin!

Eräänä päivänä selailin tbr-listaani Goodreadsissa, ja silmiini osui tämä kirja. Tämä kuulosti minulle ihan tuntemattomalta teokselta, enkä muista koska olen sen sinne edes lisännyt. Ajattelin kuitenkin seuraavalla kirjastoreissulla mielenkiinnosta (ja kirjan nimestä innostuneena:D) tämän lainata. Mikäs siinä, mukava tutustua välillä itselle ihan uusiin kirjailijoihin!

Tarina alkaa, kun mies kysyy vaimoltaan, mitä tämä olisi mieltä viiksien ajamisesta. Vaimo naureskelee ajatukselle, ja mies päättääkin yllättää yksin kotona ollessaan vaimonsa leikkaamalla viiksensä pois. Vaimo ei kuitenkaan huomaa miehessä mitään muutosta. Mies ajattelee vaimon vain pilailevan, kuten tällä on tapana, mutta myöskään ystäväpariskunta tai miehen työtoverit eivät näytä huomaavan viiksien poissaoloa. Vaimo toteaakin, että eihän miehellä koskaan ole viiksiä ollutkaan. Tästä lähtee käyntiin ketju, jossa päähenkilö ei enää tiedä, mikä on todellista ja mikä ei, kuka on hullu ja kuka ei. Häntä vastaan järjestettyä salaliittoakin hän tulee epäilleeksi. Lukijakin menee aivan pyörälle päästään ja alkaa itsekin pohtia, mikä tässä nyt on totta ja mikä harhaa. Onnistunutta psykologista jännitystä siis.

Vaikka olinkin lukenut takakannesta kirjailijan edustavan psykologista jännitystä, yllätyin silti tapahtumien käänteistä. Miten yhdet viikset voivat vaikuttaa elämään niin paljon? Mietiskelin, kertovatko kirjan tapahtumat ihmismielen heikkoudesta: siitä, kuinka helposti noinkin näennäisesti vähäpätöinen asia voi saada ihmisen mielen pois raiteiltaan. Kirjailijan täytyy olla aika hyvä, jos saa tällaisesta aiheesta jännitystä aikaan, ja Carrère osaakin hommansa taitavasti. Oli pakko lukea eteenpäin, jotta saa tietää miten asiat nyt ovat: kuka on hullu vai onko kukaan, onko koko viiksijuttu vain sairasta pilaa. Lukiessani järkytyin kirjan lopusta, vaikka se onkin kirjan tapahtumille aika odotettava jatkumo. Silti olisin kaivannut siihen ehkä jonkin toisen ratkaisun.

Kirja on lyhyt, mutta silti minulle tuli ajoittain jaksamattomuushetkiä. Kertoja (päähenkilömies) pui aika monesti ja pitkään tilannettaan: onko hän tai vaimo tulossa hulluksi? Onko tämä salaliitto? Puintikohdat alkoivat puuduttaa loppua kohden, mutta lyhyytensä ansiosta kirjan kuitenkin jaksoi loppuratkaisua odottaen lukea loppuun saakka. Ehkäpä tulen tutustumaan muihinkin Carrèren teoksiin, sillä muilta kirjailijoilta en ole tämänlaiseen kirjaan vielä koskaan törmännyt.

http://4.bp.blogspot.com/-OOHeB8kUurM/Tv3RAsYpzDI/AAAAAAAAAB4/zlA4wyPLfvw/s1600/star.jpghttp://4.bp.blogspot.com/-OOHeB8kUurM/Tv3RAsYpzDI/AAAAAAAAAB4/zlA4wyPLfvw/s1600/star.jpghttp://4.bp.blogspot.com/-OOHeB8kUurM/Tv3RAsYpzDI/AAAAAAAAAB4/zlA4wyPLfvw/s1600/star.jpg

2 kommenttia:

  1. Kuulostaa ihanan surrealistiselta! Olin itsekin aikoinaan lisännyt tämän lukulistalle, mutta en myöskään muistanut minkä ihmeen takia sen sinne laitoin :D Tekstisi sai kuitenkin muistamaan hämärästi, joten nyt tämä menee lukujonon kärkeen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista! :)

      Oli kyllä melkoisen surrealistinen teos! Hämmennyin tästä, ja se oli varmaan tarkoituskin. Oli jännittävää lukea tällaista psykologista jännitystä, johon en ole juuri aiemmin tutustunut. Kannattaa kyllä lukea! :)

      Poista