keskiviikko 22. tammikuuta 2014

Esittelemättömät kirjaostokset

Heti aluksi kerron, että intouduin tekemään blogille Twitter-tilin! Siellä on tarkoitus jakaa sellaisia pikkukuulumisia, joista ei oikein viitsi blogipostausta tehdä. Esimerkiksi matkojen varrelta on kätevää jakaa juttuja Twitterin kautta. Siellä on tosi kätevä seurata myös teitä muita bloggaajia! Tervetuloa seuraamaan, jos vähänkään kiinnostaa :) Myös alempana blogin sivupalkissa näkyy viimeisimmät twiittini.


Ja sitten niihin kirjaostoksiin! On paljon yksittäin ostettuja kirjoja, joita en ole vielä täällä esitellyt, joten esitelläänpäs ne kaikki nyt samalla kertaa.

Carlos Ruiz Zafón: Tuulen varjo, 1e
Tämän ostin viime kesän pääsykoereissulta eräältä kirpputorilta Jyväskylästä. Olen kuullut paljon positiivisia mielipiteitä tästä kirjasta, joten kotiutin sen mielelläni.

Torey Hayden: Hiljaisuuden lapset, 2e
Toissapäivänä kirpparilla käydessäni sattui silmiin tämä kirja. Äitini ja minä olemme ihan hullaantuneita Haydeniin, ja ostamme tämän kirjoja yhteiseksi aina, kun sattuu löytymään jostain edullisesti. Naurattaa, kun aina vuorotellen soitamme toisillemme: "Joko meillä on tämä ja tämä Haydenin kirja? Eikö? No minäpä ostan tämän sitten ilman muuta!"

Marian Keyes: Anybody Out There, 2,5e
Toissapäivän kirpparireissulta lähti mukaan myös tämä teos. Silloin tällöin kaipaa vähän kepeämpää luettavaa, ja lisäksi olen koettanut ruveta lukemaan enemmän englanniksi. En myöskään ole vielä koskaan lukenut Keyesin kirjoja. Kolme syytä kotiuttaa tämä kirja siis!

Pasi Ilmari Jääskeläinen: Harjukaupungin salakäytävät, 4,95e
Tämän löysin joskus viime vuonna Suomalaisen kirjakaupan alesta. Jääskeläisen kirjoihin on pitänyt tutustua jo kauan, ja tämän hintakin oli kukkarolle sopiva. Odotan innolla tähän tarttumista!

Gregory David Roberts: Shantaram, 6,60 e
Olen ehkä joskus maininnut, että olen huono lainaamaan tuhannen sivun tiiliskiviä kirjastosta, sillä en saa niitä välttämättä kuukauden laina-ajan puitteissa luettua. Niinpä Adlibriksen sivuilla viime kesänä vieraillessani hihkaisin innosta, kun erittäin kiinnostava Shantaram oli alennuksessa, vieläpä kovakantisena.

Nora & Pirkko-Liisa Surojegin: Untu ja sydäntalven salaisuus, 3,99e
Tämän lastenkirjan muistan joskus esiintyneen Leena Lumin blogissa, ja sieltä se on jäänyt minulle mieleen. Pyörittelin tätä ensin Suomalaisen kirjakaupan alessa, mutta jätin sen sitten vielä hyllyyn. Hyvä että jätinkin, sillä seuraavaksi menin Anttilaan ja löysin saman kirjan sieltä puolta halvemmalla! Sitten en enää miettinyt, vaan marssin kassalle. Tämä on jotenkin niin sympaattisen oloinen kirja, että ilolla luen tätä vaikkapa veljentytölle. Tai vaikkapa vaan itsekseni. Tykkään pienistä menninkäismäisistä ja tonttumaisista otuksista, ja lisäksi kirja sisältää suomalaista kansanperinnettä ja ihanan kuvituksen.

Semmoisiapa tällä kertaa. Oletteko kenties lukeneet jonkin ostoksistani? Mielelläni kuulen teidän mielipiteitä! :)

maanantai 20. tammikuuta 2014

Arvonnan voittaja!

On tullut aika paljastaa arvonnan voittaja! Koska olin käymässä kotona viikonloppuna, sainkin käyttööni onnettaren (=isäni), eikä tarvinnut arpoa random.orgilla. Tykkäänkin enemmän perinteisestä paperisesta arvontamenetelmästä!


Arvat hattuun...




Ja voittaja oooooooon........


 

....Pihi nainen! Onnea! Laittaisitko yhteystietosi tulemaan osoitteeseen miiiaed(at)gmail.com, jotta saan makoisan palkinnon lähtemään matkaan. :) Kiitos kaikille arvontaan osallistuneille!

Huomenna alkaa taas arki, mutta onneksi on edessä vapaapäivä, eikä opiskelukaan ole tälle vuodelle vielä ihan kunnolla startannut. Ei siis ole (vielä) hirveästi kouluhommia työn alla. Viime päivinä olen lukenut ihan innoissani Game of Thronesia, ja huomenna voin pyhittää melkeinpä koko päivän sen lukemiselle!

sunnuntai 19. tammikuuta 2014

TBR100 ja lukusuunnitelmia vuodelle 2014

Monessa blogissa on listattu sata teosta, jotka haluaisi vielä joskus lukea. Tämä lista on ollut minullakin jo pitkään työn alla, ja nyt sain sen viimeisteltyä! Minun TBR100-listani voi nähdä täältä. Sisällytin siihen kiinnostavimpia kirjoja niin klassikoiden kuin uudempienkin teosten joukosta. Listalla on sekä pitkään lukulistalla viihtyneitä että vasta kiinnostuksen herättäneitä kirjoja. Tiedän, että kohta tulee mieleen, että tuo ja tuo kirja olisi pitänyt siihen mahduttaa, mutta harmi kyllä, kiinnostavia kirjoja on enemmän kuin se sata! Innolla lähden lukemaan mahdollisimman paljon TBR-listani kirjoja, mutta en laita niiden lukemiselle mitään aikarajaa, vaan luen niitä ja muita mielenkiintoisia kirjoja sopivassa suhteessa.

Päätin, etten ota tälle vuodelle mitään sen kummempia lukuhaasteita viime vuoden kotimaisten kirjailijoiden haasteen jatkamisen lisäksi. Tenttikirjojen ja muun oppimateriaalin lukemisessa ajallaan on haastetta kerrakseen! :D Tavoitteena on kuitenkin lukea yhteensä 45 kirjaa tänä vuonna, joista ainakin 15 olisi TBR100-listalta.

Minkäslaisia lukusuunnitelmia teillä on tälle vuodelle? :)

lauantai 11. tammikuuta 2014

Pienoinen arvonta menneiden blogisynttäreiden kunniaksi + palautepäivä!

Hupsheijaa, en huomannutkaan, että blogini täytti joulun aikaan jo kaksi vuotta! Lisäksi lupailin jo kauan aikaa sitten järjestää arvonnan, joten mikäpä olisikaan parempi ajankohta kuin blogisynttäreiden juhlistaminen. Lisäksi juhlistan sitä, että blogilla on jo 25 lukijaa, wou! Kiitos teille kaikille, tuo on oikeasti tooosi suuri määrä minulle!

Lisäksi toivoisin teiltä palautetta blogistani! Mikä vaan on tervetullutta, risut, ruusut, vaikkapa männynkävyt. Olisi kiva saada palautetta postauksistani: mitä haluaisit minun esimerkiksi huomioivan enemmän kirja-arvioissani tai muissa teksteissäni? Mistä haluaisit kuulla lisää? Postausideioita voi vapaasti ehdottaa! Ulkoasuunkin saa laittaa ideoita, se on ollut rempassa jo pidemmän aikaa.

Ja sitten, tässäpä arvonnan säännöt:
- ilmoittautumisaika alkaa nyt ja päättyy sunnuntaina 19.1.2014 klo 12. Tuona päivänä arvon voittajan random.orgin kautta ja ilmoitan tuloksen täällä blogissani
- Haluan kiittää lukijoitani, joten osallistua voit olemalla blogini lukija ja kommentoimalla tähän postaukseen. Voit myös liittyä lukijaksi nyt tuolta oikeasta sivupalkista.
- Jokainen saa yhden arvan
- Arvontaa saa mainostaa, muttei ole pakko :)

Palkintona arvonnassa on nautiskelupaketti rentoihin lukuhetkiin. Paketti sisältää Forsmanin inkivääriteetä ja Green & Black'sin luomua toffee(butterscotch)suklaata. Ja jotta paketissa olisi vielä hitunen enemmän kirjallisuutta, laitan mukaan myös yllärikirjanmerkin!

Mukavaa viikonlopun jatkoa kaikille!

perjantai 10. tammikuuta 2014

Jarkko Martikainen: Pitkät piikit ja muita kertomuksia

Kustantaja: Like
Julkaisuvuosi: 2005
Sivuja: 155

Jarkko Martikainen on tullut minulle tutuksi YUP'n ja miekkosen oman soolouran laulunsanoitusten muodossa. Kirjastossa käydessäni törmäsin herran novellikokoelmaan, josta joskus olin ohimennen kaverilta kuullut. Pidän Martikaisen hauskoista, osittain hieman mystisistäkin sanoituksista ja lisäksi teos houkutteli ohuudellaan. Päädyin sen siis lainaamaan.

En yleensä ole hurja novellien ystävä, minkä näkee muun mussa siitä, että tämä on vissiin ensimmäinen novelleista tekemäni postaus. Ne vain eivät jostain syystä ole koskaan avautuneet minulle, ärsyttävät vain kun en tajua perimmäistä ideaa. Tämän teoksen kanssa oli kuitenkin ihan eri juttu! Ensimmäistä kertaa tunsin kunnolla viihtyväni novellien kanssa, sillä niiden idea avautui minullekin, ainakin luulen niin (ei tietenkään kaikkien, mutta suuren osan).

Martikaisen novellit ovat nerokkaita ja ne sisältävät satiiria yhteiskuntaa ja ihmisiä kohtaan. Novellit ovat noin 2-4 sivua pitkiä ja monessa niistä selviää jokin käänne juuri ennen loppua. Pidän tällaisista nerokkaista, mutta ei kuitenkaan liian vaikeasti tajuttavista, tuotoksista. On hauskaa, kun juttu kääntyykin päälaelleen ja se on vielä sellaisessa ymmärrettävässä muodossa, että lukija (tai no, jopa minä) tajuaa sen.

Novellien aiheet kumpuavat pitkälti arkipäiväisistä tilanteista, mutta ainakin osassa on myös epärealistisempia tapahtumia. On baarin nurkassa istuvat toverukset Kuolema ja Mukavuudenhalu, joiden keskustelun kautta käsitellään ihmisten luonnetta. On pappi, joka vihdoin taivaaseen päästyään kuvittelee päässeensä eroon epämieluisasta naapurista. On mies, joka saadaan uskoteltua lentokyvystään ja joka hyppää ikkunasta. Novelleissa mielestäni on parasta se, että niitä voi tulkita omalla tavallaan. Minä tulkitsin niitä niin, että ne kertovat nykyihmisen ja -yhteiskunnan luonteesta.

Erityisesti minulle jäi mieleen novelli nimeltä Kesä sydämessä, jossa mies nimeltä Ossi Peippo lähtee tapaamaan vanhaa ystäväänsä, Ossi Hemppoa, tämän kotiin. Ystävä on innoissaan 26 neliön asunnostaan ja pitää ihmeinä asioita, jotka Peiposta ovat itsestäänselvyyksiä. Hemppo hehkuttaa muun muassa vesihanaa, josta saa kuumaa ja kylmää vettä: Katsohan: tästä kun väännän, niin tulee kylmää vettä kuin tilauksesta! Jos tekee mieli juoda kylmänä, ei muuta kuin lasi alle vain! Lopulta Peippo ahdistuu ystävän innokkuudesta ja lähtee heti tilanteen salliessa takaisin kotiin. Mielestäni tämä novelli muistuttaa siitä, että pitäisi olla kiitollinen kuinka hyvin meillä asiat onkaan. Varmasti monet ihmettelisivät samaa kuin Peippo: miksi nyt noin innostua itsestäänselvyyksistä? Tällä novellilla ehkä irvaillaankin sille, kuinka ihmiset nykyään ottavat vesihanat, lämmityksen ja asunnon niin itsestäänselvyyksinä, ettei niiden olemassaoloa edes kyseenalaisteta. Minulle tuli tästä sellainen olo, että täytyy lopettaa turha pienestä valittaminen ja ruveta ajattelemaan enemmän, mitä kaikkea hyvää arkipäiväisissäkin tilanteissa on. Entisaikaan ja nykyäänkään kaikilla ei yhtä hyvin asiat välttämättä ole. Mietin myös pitkään, miksi kaveruksilla on samat etunimet: Ossi Hemppo ja Ossi Peippo. Tulikin mieleen, että molemmat sukunimet ovat lintujen nimiä. En ole lintuasiantuntija, mutta novellin perusteella voisin ajatella, että hemppo on lintu, joka tyytyy vähempään. Nämä kaksi Ossia ovatkin ehkä toistensa vastakohtia: Hemppo on kiitollinen pienestäkin, kun taas Peippo vielä kotiin palatessaan valittaa kuinka hänen täytyy varmaan taas koko ilta kuunnella naapurin remonttipauketta.

http://4.bp.blogspot.com/-OOHeB8kUurM/Tv3RAsYpzDI/AAAAAAAAAB4/zlA4wyPLfvw/s1600/star.jpghttp://4.bp.blogspot.com/-OOHeB8kUurM/Tv3RAsYpzDI/AAAAAAAAAB4/zlA4wyPLfvw/s1600/star.jpghttp://4.bp.blogspot.com/-OOHeB8kUurM/Tv3RAsYpzDI/AAAAAAAAAB4/zlA4wyPLfvw/s1600/star.jpghttp://4.bp.blogspot.com/-OOHeB8kUurM/Tv3RAsYpzDI/AAAAAAAAAB4/zlA4wyPLfvw/s1600/star.jpg

torstai 9. tammikuuta 2014

Melkoinen haloo viiksistä - Emmanuel Carrère: Viikset

Kustantaja: Like
Julkaisuvuosi: 2002
Sivuja: 154
Alkuteos: La Moustache (1986)
Suomentanut: Kristina Haataja

Hän siinä oli, parta ajamattomana, vieläkin tärisevänä, mutta hän se oli. Siispä...
Hän puristi kädet nyrkkiin ja sulki silmänsä mahdollisimman tiukasti, yritti tyhjentää mielensä, irrottautua tästä kahden vaihtoehdon umpikujasta, jota hän oli vatvonut viisikymmentä kertaa pääsemättä mihinkään, paitsi edestakaisin toisesta toiseen ja takaisin, ilman minkäänlaista mahdollisuutta löytää takaisin normaaliin elämään.

Huhhuh, nyt täytyy sanoa että tämä kirja onnistui hämmentämään minut täysin!

Eräänä päivänä selailin tbr-listaani Goodreadsissa, ja silmiini osui tämä kirja. Tämä kuulosti minulle ihan tuntemattomalta teokselta, enkä muista koska olen sen sinne edes lisännyt. Ajattelin kuitenkin seuraavalla kirjastoreissulla mielenkiinnosta (ja kirjan nimestä innostuneena:D) tämän lainata. Mikäs siinä, mukava tutustua välillä itselle ihan uusiin kirjailijoihin!

Tarina alkaa, kun mies kysyy vaimoltaan, mitä tämä olisi mieltä viiksien ajamisesta. Vaimo naureskelee ajatukselle, ja mies päättääkin yllättää yksin kotona ollessaan vaimonsa leikkaamalla viiksensä pois. Vaimo ei kuitenkaan huomaa miehessä mitään muutosta. Mies ajattelee vaimon vain pilailevan, kuten tällä on tapana, mutta myöskään ystäväpariskunta tai miehen työtoverit eivät näytä huomaavan viiksien poissaoloa. Vaimo toteaakin, että eihän miehellä koskaan ole viiksiä ollutkaan. Tästä lähtee käyntiin ketju, jossa päähenkilö ei enää tiedä, mikä on todellista ja mikä ei, kuka on hullu ja kuka ei. Häntä vastaan järjestettyä salaliittoakin hän tulee epäilleeksi. Lukijakin menee aivan pyörälle päästään ja alkaa itsekin pohtia, mikä tässä nyt on totta ja mikä harhaa. Onnistunutta psykologista jännitystä siis.

Vaikka olinkin lukenut takakannesta kirjailijan edustavan psykologista jännitystä, yllätyin silti tapahtumien käänteistä. Miten yhdet viikset voivat vaikuttaa elämään niin paljon? Mietiskelin, kertovatko kirjan tapahtumat ihmismielen heikkoudesta: siitä, kuinka helposti noinkin näennäisesti vähäpätöinen asia voi saada ihmisen mielen pois raiteiltaan. Kirjailijan täytyy olla aika hyvä, jos saa tällaisesta aiheesta jännitystä aikaan, ja Carrère osaakin hommansa taitavasti. Oli pakko lukea eteenpäin, jotta saa tietää miten asiat nyt ovat: kuka on hullu vai onko kukaan, onko koko viiksijuttu vain sairasta pilaa. Lukiessani järkytyin kirjan lopusta, vaikka se onkin kirjan tapahtumille aika odotettava jatkumo. Silti olisin kaivannut siihen ehkä jonkin toisen ratkaisun.

Kirja on lyhyt, mutta silti minulle tuli ajoittain jaksamattomuushetkiä. Kertoja (päähenkilömies) pui aika monesti ja pitkään tilannettaan: onko hän tai vaimo tulossa hulluksi? Onko tämä salaliitto? Puintikohdat alkoivat puuduttaa loppua kohden, mutta lyhyytensä ansiosta kirjan kuitenkin jaksoi loppuratkaisua odottaen lukea loppuun saakka. Ehkäpä tulen tutustumaan muihinkin Carrèren teoksiin, sillä muilta kirjailijoilta en ole tämänlaiseen kirjaan vielä koskaan törmännyt.

http://4.bp.blogspot.com/-OOHeB8kUurM/Tv3RAsYpzDI/AAAAAAAAAB4/zlA4wyPLfvw/s1600/star.jpghttp://4.bp.blogspot.com/-OOHeB8kUurM/Tv3RAsYpzDI/AAAAAAAAAB4/zlA4wyPLfvw/s1600/star.jpghttp://4.bp.blogspot.com/-OOHeB8kUurM/Tv3RAsYpzDI/AAAAAAAAAB4/zlA4wyPLfvw/s1600/star.jpg

lauantai 4. tammikuuta 2014

Day 27 – The most surprising plot twist or ending

Tätä mietiskelin tooosiii pitkään, enkä meinannut keksiä mitään vastausta. Aikani mietittyäni kuitenkin tajusin, että viime keväänä lukemani Thomas Harrisin Punainen lohikäärme yllätti täysin yhdessä kohdassa! En osannut ollenkaan odottaa erästä asiaa tapahtuvan, ja olin aivan ihmeissäni. En kuitenkaan paljasta enempää, jos joku ei ole tätä lukenut ja haluaa säilyttää yllätyksen. :D

Mitkä kirjat ovat yllättäneet teidät? Olisi hauskaa kuulla!

Aletaan olla jo loppusuoralla tässä haasteessa, jonka taisin aloittaa jo blogin ensiaskeleilla.. :)

Veera Vaahtera: Onnellisesti eksyksissä

Kustantaja: Tammi
Julkaisuvuosi: 2012
Sivuja: 272

Juuri seisoessani näiden katujen risteyksessä tajusin viimein, mikä elämässäni oli vialla. Olin jo pitkään ollut pelkkä matkustaja, istunut vuosien kyydissä ja ihaillut vaihtuvia maisemia, kun minun olisi pitänyt tietää, mihin olen menossa.

Emma Aaltonen on 27-vuotias humanistiopiskelija, joka asuu soluasunnossa eikä ole vieläkään päättänyt, kumman tutkinnon - kulttuuriantropologian vai suomen kielen - viimeistelisi. Emman elämä tuntuu olevan monella tavalla hieman sekaisin. Opiskeluun liittyvien ongelmien lisäksi hänellä on tapana ihastua vääränlaisiin miehiin.

Emma kuitenkin päättää vaihtaa elämänsä suunnan ja laatii itselleen aikuistumissuunnitelman. Siihen kuuluu ensisijassa gradun tekeminen ja maisteriksi valmistuminen. Suunnitelman toteutuminen ei varmasti onnistuisi ilman Emman päättäväistä ystävää Sannia, joka ryhtyy valmentamaan ja valvomaan Emmaa gradun teossa. Aivan ongelmitta ei gradun tekeminen ja aikuistumissuunnitelman toteuttaminen kuitenkaan suju, sillä esimerkiksi miehet pyörivät tiuhaan tahtiin kuvioissa. On graduohjaajaa, kaverin poikaystävää, satunnaista baarituttua ja entinen poikaystäväkin, joka yrittää vielä saada Emman itselleen. Gradun työstämisen lomassa Emman on lisäksi pähkäiltävä, mitä muuta elämältään haluaa. Vähitellen Emma alkaakin saada oikeanlaista suuntaa elämälleen. Gradu alkaa valmistua ja miesongelmatkin lutviutua.

Tämä kirja on sellainen hyvän mielen kirja, ja viihdyin tämän parissa tosi hyvin. En meinannut malttaa jättää tätä edes kesken, mikä johti tietenkin aamupuolelle yötä valvomiseen.. :) Tykkäämiseni johtuu ehkä siitä, että kirjassa tulee esille asioita jotka liippaavat läheltä myös omaa elämääni. Esimerkiksi se, mitä elämältäni haluan, on ollut monesti mietinnässä viime aikoina. Myös monet Emman ajatukset muistuttavat omaa ajatusmaailmaani.

Kerronta on hauskaa ja mukaansatempaavaa. Ainut miinus tulee siitä, että loppujen lopuksi kaikki - miessuhteet, gradun valmistuminen ja työpaikka - ratkesivat aika helposti ja sutjakkaasti, vaikka alussa se tuntui niin vaikealta. Lisäksi kirjailija on halunnut jättää pimentoon sen, miten Sanni tähän loppuratkaisuun suhtautui. En tiedä, eikö hän jaksanut ruveta käsittelemään aihetta, vai halusiko hän muuten vain jättää siihen aukon lukijan pääteltäväksi. Jommin kummin, olisin kuitenkin halunnut tietää, mikä oli Sannin reaktio.

Jos jotakin, tuollainen en tahtonut olla. En halunnut ajaa ruuhkassa töihin ja ruuhkassa takaisin, aina samaa reittiä, käydä tungoksessa kaupassa ja turtua näkemääni niin, etten edes tajuaisi olevani elossa.

Vaikka kaikki kävi lopulta aika helposti, ei se poista sitä hyvää mieltä, joka kirjasta jäi. Lukisin vaikka jatko-osan tästä kirjasta, jos sellainen tulisi! Kirjailijahan on Pauliina Vanhatalon alter ego, ja aion tutustua myöhemmin sekä toiseen Veera Vaahteran nimellä julkaistuun teokseen että Vanhatalon itsensä nimellä julkaistuihin teoksiin.

http://4.bp.blogspot.com/-OOHeB8kUurM/Tv3RAsYpzDI/AAAAAAAAAB4/zlA4wyPLfvw/s1600/star.jpghttp://4.bp.blogspot.com/-OOHeB8kUurM/Tv3RAsYpzDI/AAAAAAAAAB4/zlA4wyPLfvw/s1600/star.jpghttp://4.bp.blogspot.com/-OOHeB8kUurM/Tv3RAsYpzDI/AAAAAAAAAB4/zlA4wyPLfvw/s1600/star.jpghttp://4.bp.blogspot.com/-OOHeB8kUurM/Tv3RAsYpzDI/AAAAAAAAAB4/zlA4wyPLfvw/s1600/star.jpg