sunnuntai 13. heinäkuuta 2014

Miniarviot osa 1: Muumikirjat

Kesän aikana on tullut luettua muutama Muumikirja, ja ovathan ne oivaa kesälukemista. Lisäksi tänä vuonna vietetään Tove Janssonin 100-vuotissyntymäpäiviä, joten ihan senkin kunniaksi täytyy hänen tuotantoaan lukea. Muumit ovat olleet minulle lapsesta asti tosi tärkeitä. Tutustuin niihin monen muun lapsen tavoin tv'n piirretyn myötä ja vähitellen aloin myös lukea kirjoja.

Muumit ja suuri tuhotulva

Kustantaja: WSOY
Julkaisuvuosi: 1991
Sivuja: 54
Alkuteos: Småtrollen och den stora översvämningen (1945)
Suomentanut: Jaakko Anhava

Tämä pieni Muumikirja kertoo siitä, kun Muumipeikko äiteineen lähtee etsimään ensin lämmintä talonrakennuspaikkaa ja myöhemmin myös kadonnutta isäänsä. Matkalla koetaan monenlaista: muun muassa vieraillaan vanhan herran luona, jossa pikkukivet ovat marsipaania ja vesi vihreää limonadia. Myöhemmin joudutaan jopa tulvan armoille. Lisäksi matkan aikana törmätään ensimmäistä kertaa muun muassa Nipsuun ja hattivatteihin.

Esipuheesta päätellen Jansson on tarkoittanut tämän lähinnä satukirjaksi lapsille. Kirjassa onkin paljon sellaisia piirteitä, joista ainakin minä olisin lapsena pitänyt, esimerkiksi juuri tuo vierailu vanhan herran kotona, jossa kaikki oli tehty herkuista (itse asiassa haaveilin usein tuollaisesta tilanteesta, haha). Myös opetuksia kirjaan mahtuu, kun todetaan muun muassa ettei karkkien ja muiden herkkujen ylensyönnistä seuraa muuta kuin hammassärkyä ja pahoinvointia.

Mielestäni myöhemmät Muumikirjat soveltuvat esimerkiksi lisääntyneen filosofoinnin puolesta paremmin aikuisille kuin tämä, vaikka totta kai tämänkin voivat myös aikuiset lukea! Ehkä minussa on sitten vielä paljon lapsenmieltä jäljellä, kun tykkäsin tästä niin paljon. Toven kirjoitustyylillä ja mielikuvituksella ei vaan voi mennä vikaan! Tämä oli erilainen kuin myöhemmät Muumikirjat, mikä on ehkä välistä piristävääkin. Mielestäni yksi hyvän kirjan tunnusmerkki on, että se antaa inspiraatiota - joko kirjoittaa, maalata, piirtää tai mitä vain. Tätä kirjaa lukiessa - etenkin maisemakuvauksista - tuli valtava mielihalu maalata!

http://4.bp.blogspot.com/-OOHeB8kUurM/Tv3RAsYpzDI/AAAAAAAAAB4/zlA4wyPLfvw/s1600/star.jpghttp://4.bp.blogspot.com/-OOHeB8kUurM/Tv3RAsYpzDI/AAAAAAAAAB4/zlA4wyPLfvw/s1600/star.jpghttp://4.bp.blogspot.com/-OOHeB8kUurM/Tv3RAsYpzDI/AAAAAAAAAB4/zlA4wyPLfvw/s1600/star.jpghttp://4.bp.blogspot.com/-OOHeB8kUurM/Tv3RAsYpzDI/AAAAAAAAAB4/zlA4wyPLfvw/s1600/star.jpg 


Taikurin hattu

Kustantaja: WSOY
Julkaisuvuosi: tämä painos 2010, ensimmäinen suomennos 1958
Sivuja: 140
Alkuteos: Trollkarlens hatt (1948)
Suomentanut: Laila Järvinen, tarkistanut Päivi Kivelä

Taikurin hatun ensimmäisillä sivuilla mietin, miksi kirja vaikuttaa niin tutulta. Sivun 18 huudahdus "Kukkelikuu!" Muumipeikon suusta paljasti, että ruotsiksihan minä tämän pari vuotta sitten lukiossa luin ja tuolle huudahdukselle naureskelin! Eipä mitään, jotkut kohdat ovat varmasti menneet ohi ymmärryksen ruotsiksi lukiessa enkä muutenkaan muistanut tarinasta juuri mitään, joten jatkoin lukemista.

Muumiperheen lapset löytävät vuorelta salaperäisen Taikurin hatun. Tämä hattu aiheuttaakin monta hauskaa ja vähän pelottavaakin tilannetta. Muistan elävästi, kuinka pelkäsin pienenä animaatiosarjan jakson kummituseläimeksi muuttunutta Muumipeikkoa. Kirjassa kohta on vähintäänkin yhtä ahdistava, mutta onneksi lempeä Muumimamma ymmärtää tilanteen laidan.

Kirjaan mahtuu paljon tapahtumia, mutta mielestäni ne ovat toisistaan jonkin verran irrallisia. Vaikka kaikki liittyvät Taikurin hattuun, ei kirjassa sinänsä ole niin selkeää juonta, kuin olen muissa Muumikirjoissa huomannut olevan. Kiinnostavaa oli saada tietää Tiuhdista ja Viuhdista enemmän, hekin kun ovat jääneet minulle hieman etäisiksi hahmoiksi. Vaikka tämä ei suosikkimuumikseni ylläkään, viihdyin silti Toven mukavan ja kauniin kirjoitustyylin parissa.

http://4.bp.blogspot.com/-OOHeB8kUurM/Tv3RAsYpzDI/AAAAAAAAAB4/zlA4wyPLfvw/s1600/star.jpghttp://4.bp.blogspot.com/-OOHeB8kUurM/Tv3RAsYpzDI/AAAAAAAAAB4/zlA4wyPLfvw/s1600/star.jpghttp://4.bp.blogspot.com/-OOHeB8kUurM/Tv3RAsYpzDI/AAAAAAAAAB4/zlA4wyPLfvw/s1600/star.jpg


Muumipapan urotyöt

Kustantaja: WSOY
Julkaisuvuosi: 2010, ensimmäinen suomennos 1968
Sivuja: 158
Alkuteos: Muminpappans bravader (1950), Muminpappans memoarer (1968)
Suomentanut: Laila Järvinen, tarkistanut Päivi Kivelä

Taikurin hatun kohdalla tajusin, että luen näitä kirjoja ilmestymisjärjestyksessä (tosin Muumipeikko ja pyrstötähti puuttuu välistä, mutta olen lukenut sen aiemmin). Onkin ihan kiva nähdä, ovatko kirjat ja tyyli muuttuneet aikojen kuluessa.

Muumipapan urotyöt valikoitui lukumaraton-kirjaksi siksi, että minua on jo pitkään kiinnostanut lukea Muumeista juuri se. En tiennyt Muumipapan lapsuudesta ja nuoruudesta mitään, vaikka kai siitäkin on animaatiosarjaan jakso(ja?) tehty? Lisäksi uumoilin, että kirjassa vauhtia ja tapahtumia riittää.

Uumoiluni osoittautuivat oikeiksi, sillä Muumipapan nuoruus on ollut melkoisen vilkas ja hurjakin (ellei se pappa nyt ihan kaikkea päästään liioitellut, niin kuin vähän uhkasi). Tavattuaan hammasrattaisiin ja keksintöihin hurahtaneen Fredriksonin Muumipappa saa kokea jos jonkinlaista seikkailua. Myöhemmin joukkoon liittyvät myös alati nappikokoelmaansa kartuttava Hosuli sekä rauhallinen, laiskottelusta pitävä Juksu. Lisäksi Pikku Myy sisaruksineen astuu kuvioihin ja sukulaisuussuhteita selviää. Matkallaan joukkio pelkää tapaavansa suututtamansa drontti Edvardin tai ehkä vielä pahempaa, hemulin. Kirja etenee toimivasti siten, että välillä lukija saa lukea Muumipapan kirjoittamia muistelmia ja välillä kuvataan nykyhetken Muumitalon elämää, kun pappa lukee nuoruudestaan innokkaille lapsille.

Taikurin hattuun verrattuna tässä oli vahvempi juoni. Tämä on ehkä paras lukemani Muumikirja tähän mennessä, ja ehkä myös eniten aikuisille sopiva. Kirjassa tupakka ja olut tai rommitoti esiintyvät aika moneen otteeseen ja pelottavia tapahtumia riittää matkan varrella. Vanhemmat lukijat viihtyvät varmasti kirjan parissa, mutta ihan pikkuisille en tätä välttämättä lukisi.

Paikoin kirja oli myös oikein hauska. Tykkäsin paljon!

http://4.bp.blogspot.com/-OOHeB8kUurM/Tv3RAsYpzDI/AAAAAAAAAB4/zlA4wyPLfvw/s1600/star.jpghttp://4.bp.blogspot.com/-OOHeB8kUurM/Tv3RAsYpzDI/AAAAAAAAAB4/zlA4wyPLfvw/s1600/star.jpghttp://4.bp.blogspot.com/-OOHeB8kUurM/Tv3RAsYpzDI/AAAAAAAAAB4/zlA4wyPLfvw/s1600/star.jpghttp://4.bp.blogspot.com/-OOHeB8kUurM/Tv3RAsYpzDI/AAAAAAAAAB4/zlA4wyPLfvw/s1600/star.jpghttp://4.bp.blogspot.com/-OOHeB8kUurM/Tv3RAsYpzDI/AAAAAAAAAB4/zlA4wyPLfvw/s1600/star.jpg

lauantai 12. heinäkuuta 2014

Koonti lukumaratonista

Heti ensiksi sanon huomanneeni vasta nyt, että myös tässä kuussa, itse asiassa jo ensi viikolla, järjestetään kaikkien yhteinen lukumaraton! Mitenköhän olen saanut tämän tiedon menemään ohi silmieni.. En siis mitenkään ylpeydestä maratoonannut yksin, vaan en ollenkaan tajunnut että yhteinenkin on vielä tulossa. Hupsista! Toisaalta, minulla on näillä näkymin menoa tuolloin 16.7., joten en olisi kuitenkaan voinut osallistua. Harmi kyllä, sillä olisi ollut kivempi viettää maratonia muiden kanssa samaan aikaan :( seurailen kuitenkin muiden etenemistä ahkerasti!

Sittenpä tämän lukumaratoni jälkeisiin tunnelmiin!

Ryhtyminen tähän maratoniin oli vähän extemporempi kuin viime vuonna. Viime vuonna osasin valmistautua jo edellisenä päivänä tulevaan "koitokseen", mutta tänä vuonna päätin ryhtyä maratoniin samana päivänä paria tuntia ennen aloitusta. Vaikka en tiedä, voiko tähän nyt hirveämmin valmistautua, niin tuntuu että viime vuonna olin valmiimpi. Nyt tuntuu, että eksyin liikaa säheltelemään ihan muuta lukemisen sijasta. Eipä tämä onneksi kovin vakavaa ole :D

Luetuksi tuli 458 sivua, melkeinpä sata sivua vähemmän kuin viime vuonna. Tämä selittyy muun puuhaamisen paljoudella ja ehkä myös sillä, että viime vuonna mukana oli esimerkiksi nopealukuisempi runoteos. Vähän kyllä ärsyttää, että touhusin muuta ja löysäilin liikaa. Ihan sen takia tekisi mieli osallistua myös ensi viikon maratoniin (jos vaikka menot sallisivatkin) ja testata, auttaisiko parempi valmistautuminen. No, pitää katsoa, ehkä se yksi maraton kesässä riittää.. tai sitten ei :)


Tässä vielä yhteenveto maratonin aikana lukemistani:
- Anna Pihlajaniemen Adoptiomatka loppuun (66 sivua)
- Carlos Ruiz Zafónin Tuulen varjoa sivulle 234 (huippuuuuuu!)
- Tove Janssonin Muumipapan urotyöt kokonaan (158 sivua)

Yhteensä 458 sivua ja bonuksena palanut olkapää..

Lukemistani raapustelen arvioita myöhemin, mutta lyhyesti: Adoptiomatka oli todella mielenkiintoinen, uppouduin Tuulen varjon maailmaan aivan täysin ja Muumipapan urotyöt saivat hihkumaan ääneen. Hyviä kirjoja tuli ainakin valittua! :)

perjantai 11. heinäkuuta 2014

Lukumaraton alkaa...


klo 15.34: Noniin! On aika aloittaa maraton, pari minuuttia myöhässä kylläkin. Nyt painun aurinkoiselle takapihalle Adoptiomatkan ja äärettömän maukkaan vadelmasorbetin kanssa. Tulen päivittelemään tätä postausta tasaisin väliajoin!

klo 17:03: Adoptiomatka luettu. Oli tosi mielenkiintoinen kirja, sillä en aiheesta tiedä paljoakaan. Juuri adioptiovanhempien omista kokemuksista ja tuntemuksista lukeminen oli hienoa. Nyt pidän tauon, sillä lupasin leikata nurmikon tänä iltana. Sen operaation jälkeen lukeminen jatkuu varmaankin Delhin kauneimpien käsien tai Tuulen varjon parissa.
Luettuna 66 sivua

klo 20:46: Tuli vähän pidempi tauko, mutta nyt on nurmikko leikattu, saunassa käyty ja Tuulen varjoa aloitettu 70 sivun verran. Nyt katson yhden jakson Supernaturalia, sillä siinäkin on jännät ajat menossa.. Sitten takaisin Tuulen varjon pariin, sillä se vaikuttaa älyttömän hyvältä kirjalta!
Luettuna 136 sivua

klo 00:34: Olen häsläillyt vähän kaikkea muutakin välissä, mutta luin kuitenkin Tuulen varjoa eteenpäin sivulle 126. Loistava tähän mennessä! Nyt taidan uppoutua Muumien maailmaan ja alan lukea Muumipapan urotöistä.
Luettuna 192 sivua

 klo 1:37: Muumipapan urotyöt on Muumikirjoista se, joka on kiinnostanut minua aina eniten. Ehkäpä siksi, että kirjassa kuvataan minulle vähän tuntemattomampien hahmojen elämää. Luinkin sitä innoissani sivulle 50, mutta alkaa kyllä uni tulla sen verran ryminällä, ettei lukemastaan meinaa enää tajuta mitään.. Ehkä siis parempi nukkua tässä välissä ja jatkaa aamusella!
Luettuna 242 sivua ja aikaa on tähän mennessä kulunut 10 tuntia

klo 11:37: Herääminen meni vähän myöhäksi, kun pääsin vasta kymmenen aikaan ylös. Luin tuossa muutaman sivun Muumipapan urotöitä ja nyt menen jatkamaan sitä ulos! Tällä maratonilla on jotenkin tullut hukattua enemmän aikaa kuin viime vuonna :D no mutta, on tässä vielä muutama tunti aikaa!

klo 13:18: Muumipapan urotyöt luettu, olipas se hyvä! Mukavasti seikkailuja ja tapahtumia, joista ei ollut tiennytkään. Voisi keittää vähän kahvia ja uppoutua taas Tuulen varjon maailmaan..
Luettuna 350 sivua

klo 16:07: Lopetin kello 15:38, sillä eilen aloitus vähän venyi. Siihen mennessä luin Tuulen varjon sivulle 234, ja pidän kyllä edelleen kirjasta kovasti. Jatkan sitä tänään heti kyläreissun jälkeen, sillä en meinaa malttaa laskea sitä käsistäni. Pitkästä aikaa tällainen kirja!
Aika loppu, luettuna 458 sivua

Teen kokoavan postauksen lukumaratonista illemmalla, nyt on kiirehdittävä sukulaisten luokse!

Lukumaratonin aika!

Melkeinpä päivälleen vuosi sitten oli ensimmäinen lukumaratonini, joka oli samalla myös blogistanian yhteinen sellainen. Tänä kesänä en valitettavasti ehtinyt yhteiselle maratonille, mutta oli se niin hauskaa puuhaa, että halusin nyt kuitenkin kesän aikana toteuttaa maratonin yksin. Samalla ajattelin, että kun oikein repäisee nyt kaunokirjallisuuden kanssa, niin ehkä sen jälkeen jaksaa paremmin aloittaa taas opiskelulukemiset...

Maratonini alkaa tänään 11.7. kello 15:30 ja loppuu huomenna samaan aikaan. Sitä ennen käyn vielä hakemassa vähän evästä kaupasta :) Valikoin kirjoja vähän sieltä täältä, sillä en yhtään tiedä mitä haluan lukea. Kuvassa näkyvän kirjapinon alin, Adoptiomatka, on tällä hetkellä muutamaa sivua vaille luettu, joten sen ainakin luen alkutekijöiksi. Saa nähdä, mitä seuraavaksi tarttuu käteen.

Tervetuloa seuraamaan maratonin etenemistä! Ihanaa, kun on hyvät ilmat, niin voi lueskella ulkona!

torstai 3. heinäkuuta 2014

Sadepäivä

Sadepäivät ovat siitä kivoja, että saa hyvällä omallatunnolla vain lököttää sisällä ja lukea. Tänään on vapaa ja kiireetön sadepäivä, enkä aio masentua huonosta säästä vaan ottaa kaiken ilon irti stressittömästä laiskottelusta. Pelastuksena toimivat villasukat, olohousut ja hyvä kirja. Ehkä myös kahvikuppi.

Viime aikoina olen lukenut tavallista enemmän kotimaista kirjallisuutta. Markus Nummea, Miika Nousiaista ja Sofi Oksasta. Kotimaista linjaa jatkaa Kyrön Mielensäpahoittaja, jonka sain vihdoin käsiini. Arvioita raapustelen myös joku päivä..

maanantai 9. kesäkuuta 2014

Jännitystä elämään TBR-purkilla

Jokunen tovi sitten Ajatuksia kirjamaasta -blogin Anni teki itselleen hurmaavan TBR-purkin. Koska tykkään pienistä haasteista ja jännityksestä, halusin toteuttaa tämän itsekin. Purkin periaatteena on siis se, että kirjoitellaan kirjojen nimiä lappuihin, ja laput pudotetaan purnukkaan. Sieltä sitten arvoskellaan seuraavaksi luettavia kirjoja. Minä ladoin purkkiin TBR100-listani sisällön.

Kirjojen nimien lisäksi tiputtelin purkkiin myös muutamia hauskoja yllätyksiä, esimerkiksi lappuja joissa lukee: "Lainaa ja lue kirjastosta kirja, jota et välttämättä yleensä lainaisi" tai "vapaa valinta omasta hyllystä". Nyt vain odottelen tämänhetkisen kirjapinon hupenemista ja sitä, että pääsen jännäämään uuden purkin äärelle!

Tykkäättekö te ottaa lukemiseen haasteita, vai lueskella ihan vain vapaasti?

tiistai 3. kesäkuuta 2014

L. M. Montgomery: Annan nuoruusvuodet

Kustantaja: WSOY
Julkaisuvuosi: 1968
Sivuja: 281
Alkuteos: Anne of Green Gables (1908)
Suomentanut: Hilja Vesala

Siinä tuli joku vieras teille, muuan pikku tyttö. Hän istuu tuolla pärekasalla. Pyysin häntä menemään naisten odotushuoneeseen, mutta hän ilmoitti istuvansa mieluummin tuolla. Ulkona on kuulemma - kuinka se taas olikaan - vapaampaa liikkuma-alaa havaintojen tekemiselle. Aika pakkaus se tyttö, saattepa nähdä.

Pitkästä aikaa jotakin uutta arviorintamalla!

Monet ovat ahmineet Montgomeryn tyttökirjoja nuoruudessaan tai lapsuudessaan, mutta minulta ne ovat jostain kumman syystä jääneet kokematta. Nyt ajattelin kuitenkin korjata tilanteen ja vihdoin lukea tämän klassikon!

Juoni lyhyesti: Avonleahissa asustavat sisarukset Marilla ja Matthew Cuthbert ovat päättäneet ottaa orpokodista pojan asumaan luokseen. He odottelevat poikaa innolla, mutta järkytys on suuri kun orpokoti lähettääkin heille pojan sijasta vauhdikkaalla mielikuvituksella varustetun 11-vuotiaan tytön, Anna Shirleyn, joka tykkää etsiä sukulaissieluja ja inhoaa punaista tukkaansa. Pienoisen pähkäilyn jälkeen Cuthbertit antavat Annan jäädä, mikä myöhemmin osoittautuukin varsin hyväksi ratkaisuksi.

Tykkäsin kirjassa etenkin siitä, että se on niin ajaton. On jotenkin kiva ajatella, että oma äiti tai jopa mummo on saattanut lukea tätä nuoruudessaan. Luultavasti myös nykyään monet tytöt viettävät mielellään aikaansa Anna-sarjan parissa. Vaikka ajat ovat muuttuneet suhteellisen paljon, on mukavaa asettua hetkeksi vanhanaikaiseen maalaismiljööseen Annan ja muiden hahmojen kanssa.

Lisäksi Anna on ihanan mielikuvituksekas hahmo. Hänen ja muiden lasten leikeistä muistuu mieleen oman lapsuuden tunnelma ja se, kuinka jännittäviä esimerkiksi teekutsut (tai teekutsuleikit) olivat silloin. Annalla on mitä hulvattomimpia juttuja ja ajatusketjuja sekä hauskoja sanavalintoja (elämäni traagisin pettymys). Joidenkin mielestä Annan "jaarittelut" saattavat mennä ärsyttävyyden puolelle, mutta minusta ne ovat mukavia ja inspiroivia. Monessa Annan puheenvuorossa voi tajuta jotakin uutta maailmasta.

Katsokaahan tuota merta, tytöt, hopeanhohdetta ja varjoja ja ihmeellisiä heijastuksia. Emme voisi nauttia sen kauneudesta enempää, vaikka meillä olisi miljoonia dollareita ja säkeittäin timantteja.

Kirjan kieli on myös vanhahtavuudessaan piristävää luettavaa, ja jotkin ilmaisut hieman huvittaviakin nykyajan ihmisen silmissä.

Kirjassa on monta hauskaa sattumaa ja yllättäviä tapahtumia, joten aika ei käy pitkäksi. Hahmot ovat mielenkiintoisia - on muun muassa utelias rouva Lynde, lempeä rouva Allan sekä hyviä ystäviä ja vähän ärsyttävämpiäkin luokkatovereita. Toisaalta esimerkiksi Gilbert-kuvio on hieman ennalta-arvattava, mutta en pitänyt sitä häiritsevänä. Erilaiset hahmot, maisemakuvaukset (ihania!!) sekä teekutsujen ja muiden tapahtumien kuvailu luovat mielenkiintoisen kuvan Avonleahista. Jos johonkin kirjalliseen paikkaan haluaisin muuttaa, olisi Avonleah varsin hyvä vaihtoehto. Sinne vaan rennosti oleilemaan kaiken sen vihreyden keskelle.

Olisin varmasti tykännyt Anna-sarjasta myös nuorena, joten vähän harmittaa, etten jo silloin näihin tajunnut tarttua. Tykkäsin Annan seikkailuista nyt parikymppisenä kuitenkin tosi paljon, ja aion varmasti lukea seuraaviakin osia. On kunnioitettavaa, että Montgomery on tehnyt tähän niin monta jatko-osaa, sillä on aina mukavaa seurata, kun päähenkilö kasvaa ja kehittyy ja muitakin henkilöitä ilmaantuu mukaan.

http://4.bp.blogspot.com/-OOHeB8kUurM/Tv3RAsYpzDI/AAAAAAAAAB4/zlA4wyPLfvw/s1600/star.jpghttp://4.bp.blogspot.com/-OOHeB8kUurM/Tv3RAsYpzDI/AAAAAAAAAB4/zlA4wyPLfvw/s1600/star.jpghttp://4.bp.blogspot.com/-OOHeB8kUurM/Tv3RAsYpzDI/AAAAAAAAAB4/zlA4wyPLfvw/s1600/star.jpghttp://4.bp.blogspot.com/-OOHeB8kUurM/Tv3RAsYpzDI/AAAAAAAAAB4/zlA4wyPLfvw/s1600/star.jpg

keskiviikko 5. maaliskuuta 2014

Hektistä hektisempi alkuvuosi

Hellurei! Tuntuuko kenestäkään muusta samalta kuin minusta? Mihin ihmeeseen ensimmäiset kaksi kuukautta tästä vuodesta katosivat? Huh, tuntuu kuin ne olisivat menneet yhdessä vilauksessa.

Alkuvuosi on tammikuun ensimmäisiä päiviä lukuunottamatta ollut aikalailla täysi. On ollut työnhakua, kouluhommia, uuteen kämppään muuttoa sekä paljon reissuja ja muita tapahtumia. Näiltä ei ole paljoa aikaa herunut kotona rentoutumiselle ja lukemiselle. Sitten kun on ollut aikaa, en ole jaksanut edes ajatella kirjaan tarttumista.. Juuri Twitteriinkin kummastelin, etten ole tainnut lukea kunnolla yhtään kokonaista kirjaa vielä tänä vuonna. Ja minusta kun tammikuussa tuntui, että tänä vuonna ehdin vaikka mitä! Ihmeellisesti ne hommat vaan yhtäkkiä kasaantuu. Yhdessä hetkessä tuntuu, että aikaa on vaikka mihin, ja kohta taas huomaa että to do -lista on täynnä kaikkea. Jostain täytyy välillä luopua, ja nyt alkuvuonna se on ollut valitettavasti lukeminen ja bloggaaminen. Jospa tämä tästä kuitenkin rauhoittuu ja varsinkin nyt hiihtolomalla saan luettuakin pikkuisen! Nyt jatkan keskiviikkopäivää kahvin ja parin keskeneräisen kirjan kanssa.

keskiviikko 22. tammikuuta 2014

Esittelemättömät kirjaostokset

Heti aluksi kerron, että intouduin tekemään blogille Twitter-tilin! Siellä on tarkoitus jakaa sellaisia pikkukuulumisia, joista ei oikein viitsi blogipostausta tehdä. Esimerkiksi matkojen varrelta on kätevää jakaa juttuja Twitterin kautta. Siellä on tosi kätevä seurata myös teitä muita bloggaajia! Tervetuloa seuraamaan, jos vähänkään kiinnostaa :) Myös alempana blogin sivupalkissa näkyy viimeisimmät twiittini.


Ja sitten niihin kirjaostoksiin! On paljon yksittäin ostettuja kirjoja, joita en ole vielä täällä esitellyt, joten esitelläänpäs ne kaikki nyt samalla kertaa.

Carlos Ruiz Zafón: Tuulen varjo, 1e
Tämän ostin viime kesän pääsykoereissulta eräältä kirpputorilta Jyväskylästä. Olen kuullut paljon positiivisia mielipiteitä tästä kirjasta, joten kotiutin sen mielelläni.

Torey Hayden: Hiljaisuuden lapset, 2e
Toissapäivänä kirpparilla käydessäni sattui silmiin tämä kirja. Äitini ja minä olemme ihan hullaantuneita Haydeniin, ja ostamme tämän kirjoja yhteiseksi aina, kun sattuu löytymään jostain edullisesti. Naurattaa, kun aina vuorotellen soitamme toisillemme: "Joko meillä on tämä ja tämä Haydenin kirja? Eikö? No minäpä ostan tämän sitten ilman muuta!"

Marian Keyes: Anybody Out There, 2,5e
Toissapäivän kirpparireissulta lähti mukaan myös tämä teos. Silloin tällöin kaipaa vähän kepeämpää luettavaa, ja lisäksi olen koettanut ruveta lukemaan enemmän englanniksi. En myöskään ole vielä koskaan lukenut Keyesin kirjoja. Kolme syytä kotiuttaa tämä kirja siis!

Pasi Ilmari Jääskeläinen: Harjukaupungin salakäytävät, 4,95e
Tämän löysin joskus viime vuonna Suomalaisen kirjakaupan alesta. Jääskeläisen kirjoihin on pitänyt tutustua jo kauan, ja tämän hintakin oli kukkarolle sopiva. Odotan innolla tähän tarttumista!

Gregory David Roberts: Shantaram, 6,60 e
Olen ehkä joskus maininnut, että olen huono lainaamaan tuhannen sivun tiiliskiviä kirjastosta, sillä en saa niitä välttämättä kuukauden laina-ajan puitteissa luettua. Niinpä Adlibriksen sivuilla viime kesänä vieraillessani hihkaisin innosta, kun erittäin kiinnostava Shantaram oli alennuksessa, vieläpä kovakantisena.

Nora & Pirkko-Liisa Surojegin: Untu ja sydäntalven salaisuus, 3,99e
Tämän lastenkirjan muistan joskus esiintyneen Leena Lumin blogissa, ja sieltä se on jäänyt minulle mieleen. Pyörittelin tätä ensin Suomalaisen kirjakaupan alessa, mutta jätin sen sitten vielä hyllyyn. Hyvä että jätinkin, sillä seuraavaksi menin Anttilaan ja löysin saman kirjan sieltä puolta halvemmalla! Sitten en enää miettinyt, vaan marssin kassalle. Tämä on jotenkin niin sympaattisen oloinen kirja, että ilolla luen tätä vaikkapa veljentytölle. Tai vaikkapa vaan itsekseni. Tykkään pienistä menninkäismäisistä ja tonttumaisista otuksista, ja lisäksi kirja sisältää suomalaista kansanperinnettä ja ihanan kuvituksen.

Semmoisiapa tällä kertaa. Oletteko kenties lukeneet jonkin ostoksistani? Mielelläni kuulen teidän mielipiteitä! :)

maanantai 20. tammikuuta 2014

Arvonnan voittaja!

On tullut aika paljastaa arvonnan voittaja! Koska olin käymässä kotona viikonloppuna, sainkin käyttööni onnettaren (=isäni), eikä tarvinnut arpoa random.orgilla. Tykkäänkin enemmän perinteisestä paperisesta arvontamenetelmästä!


Arvat hattuun...




Ja voittaja oooooooon........


 

....Pihi nainen! Onnea! Laittaisitko yhteystietosi tulemaan osoitteeseen miiiaed(at)gmail.com, jotta saan makoisan palkinnon lähtemään matkaan. :) Kiitos kaikille arvontaan osallistuneille!

Huomenna alkaa taas arki, mutta onneksi on edessä vapaapäivä, eikä opiskelukaan ole tälle vuodelle vielä ihan kunnolla startannut. Ei siis ole (vielä) hirveästi kouluhommia työn alla. Viime päivinä olen lukenut ihan innoissani Game of Thronesia, ja huomenna voin pyhittää melkeinpä koko päivän sen lukemiselle!

sunnuntai 19. tammikuuta 2014

TBR100 ja lukusuunnitelmia vuodelle 2014

Monessa blogissa on listattu sata teosta, jotka haluaisi vielä joskus lukea. Tämä lista on ollut minullakin jo pitkään työn alla, ja nyt sain sen viimeisteltyä! Minun TBR100-listani voi nähdä täältä. Sisällytin siihen kiinnostavimpia kirjoja niin klassikoiden kuin uudempienkin teosten joukosta. Listalla on sekä pitkään lukulistalla viihtyneitä että vasta kiinnostuksen herättäneitä kirjoja. Tiedän, että kohta tulee mieleen, että tuo ja tuo kirja olisi pitänyt siihen mahduttaa, mutta harmi kyllä, kiinnostavia kirjoja on enemmän kuin se sata! Innolla lähden lukemaan mahdollisimman paljon TBR-listani kirjoja, mutta en laita niiden lukemiselle mitään aikarajaa, vaan luen niitä ja muita mielenkiintoisia kirjoja sopivassa suhteessa.

Päätin, etten ota tälle vuodelle mitään sen kummempia lukuhaasteita viime vuoden kotimaisten kirjailijoiden haasteen jatkamisen lisäksi. Tenttikirjojen ja muun oppimateriaalin lukemisessa ajallaan on haastetta kerrakseen! :D Tavoitteena on kuitenkin lukea yhteensä 45 kirjaa tänä vuonna, joista ainakin 15 olisi TBR100-listalta.

Minkäslaisia lukusuunnitelmia teillä on tälle vuodelle? :)

lauantai 11. tammikuuta 2014

Pienoinen arvonta menneiden blogisynttäreiden kunniaksi + palautepäivä!

Hupsheijaa, en huomannutkaan, että blogini täytti joulun aikaan jo kaksi vuotta! Lisäksi lupailin jo kauan aikaa sitten järjestää arvonnan, joten mikäpä olisikaan parempi ajankohta kuin blogisynttäreiden juhlistaminen. Lisäksi juhlistan sitä, että blogilla on jo 25 lukijaa, wou! Kiitos teille kaikille, tuo on oikeasti tooosi suuri määrä minulle!

Lisäksi toivoisin teiltä palautetta blogistani! Mikä vaan on tervetullutta, risut, ruusut, vaikkapa männynkävyt. Olisi kiva saada palautetta postauksistani: mitä haluaisit minun esimerkiksi huomioivan enemmän kirja-arvioissani tai muissa teksteissäni? Mistä haluaisit kuulla lisää? Postausideioita voi vapaasti ehdottaa! Ulkoasuunkin saa laittaa ideoita, se on ollut rempassa jo pidemmän aikaa.

Ja sitten, tässäpä arvonnan säännöt:
- ilmoittautumisaika alkaa nyt ja päättyy sunnuntaina 19.1.2014 klo 12. Tuona päivänä arvon voittajan random.orgin kautta ja ilmoitan tuloksen täällä blogissani
- Haluan kiittää lukijoitani, joten osallistua voit olemalla blogini lukija ja kommentoimalla tähän postaukseen. Voit myös liittyä lukijaksi nyt tuolta oikeasta sivupalkista.
- Jokainen saa yhden arvan
- Arvontaa saa mainostaa, muttei ole pakko :)

Palkintona arvonnassa on nautiskelupaketti rentoihin lukuhetkiin. Paketti sisältää Forsmanin inkivääriteetä ja Green & Black'sin luomua toffee(butterscotch)suklaata. Ja jotta paketissa olisi vielä hitunen enemmän kirjallisuutta, laitan mukaan myös yllärikirjanmerkin!

Mukavaa viikonlopun jatkoa kaikille!

perjantai 10. tammikuuta 2014

Jarkko Martikainen: Pitkät piikit ja muita kertomuksia

Kustantaja: Like
Julkaisuvuosi: 2005
Sivuja: 155

Jarkko Martikainen on tullut minulle tutuksi YUP'n ja miekkosen oman soolouran laulunsanoitusten muodossa. Kirjastossa käydessäni törmäsin herran novellikokoelmaan, josta joskus olin ohimennen kaverilta kuullut. Pidän Martikaisen hauskoista, osittain hieman mystisistäkin sanoituksista ja lisäksi teos houkutteli ohuudellaan. Päädyin sen siis lainaamaan.

En yleensä ole hurja novellien ystävä, minkä näkee muun mussa siitä, että tämä on vissiin ensimmäinen novelleista tekemäni postaus. Ne vain eivät jostain syystä ole koskaan avautuneet minulle, ärsyttävät vain kun en tajua perimmäistä ideaa. Tämän teoksen kanssa oli kuitenkin ihan eri juttu! Ensimmäistä kertaa tunsin kunnolla viihtyväni novellien kanssa, sillä niiden idea avautui minullekin, ainakin luulen niin (ei tietenkään kaikkien, mutta suuren osan).

Martikaisen novellit ovat nerokkaita ja ne sisältävät satiiria yhteiskuntaa ja ihmisiä kohtaan. Novellit ovat noin 2-4 sivua pitkiä ja monessa niistä selviää jokin käänne juuri ennen loppua. Pidän tällaisista nerokkaista, mutta ei kuitenkaan liian vaikeasti tajuttavista, tuotoksista. On hauskaa, kun juttu kääntyykin päälaelleen ja se on vielä sellaisessa ymmärrettävässä muodossa, että lukija (tai no, jopa minä) tajuaa sen.

Novellien aiheet kumpuavat pitkälti arkipäiväisistä tilanteista, mutta ainakin osassa on myös epärealistisempia tapahtumia. On baarin nurkassa istuvat toverukset Kuolema ja Mukavuudenhalu, joiden keskustelun kautta käsitellään ihmisten luonnetta. On pappi, joka vihdoin taivaaseen päästyään kuvittelee päässeensä eroon epämieluisasta naapurista. On mies, joka saadaan uskoteltua lentokyvystään ja joka hyppää ikkunasta. Novelleissa mielestäni on parasta se, että niitä voi tulkita omalla tavallaan. Minä tulkitsin niitä niin, että ne kertovat nykyihmisen ja -yhteiskunnan luonteesta.

Erityisesti minulle jäi mieleen novelli nimeltä Kesä sydämessä, jossa mies nimeltä Ossi Peippo lähtee tapaamaan vanhaa ystäväänsä, Ossi Hemppoa, tämän kotiin. Ystävä on innoissaan 26 neliön asunnostaan ja pitää ihmeinä asioita, jotka Peiposta ovat itsestäänselvyyksiä. Hemppo hehkuttaa muun muassa vesihanaa, josta saa kuumaa ja kylmää vettä: Katsohan: tästä kun väännän, niin tulee kylmää vettä kuin tilauksesta! Jos tekee mieli juoda kylmänä, ei muuta kuin lasi alle vain! Lopulta Peippo ahdistuu ystävän innokkuudesta ja lähtee heti tilanteen salliessa takaisin kotiin. Mielestäni tämä novelli muistuttaa siitä, että pitäisi olla kiitollinen kuinka hyvin meillä asiat onkaan. Varmasti monet ihmettelisivät samaa kuin Peippo: miksi nyt noin innostua itsestäänselvyyksistä? Tällä novellilla ehkä irvaillaankin sille, kuinka ihmiset nykyään ottavat vesihanat, lämmityksen ja asunnon niin itsestäänselvyyksinä, ettei niiden olemassaoloa edes kyseenalaisteta. Minulle tuli tästä sellainen olo, että täytyy lopettaa turha pienestä valittaminen ja ruveta ajattelemaan enemmän, mitä kaikkea hyvää arkipäiväisissäkin tilanteissa on. Entisaikaan ja nykyäänkään kaikilla ei yhtä hyvin asiat välttämättä ole. Mietin myös pitkään, miksi kaveruksilla on samat etunimet: Ossi Hemppo ja Ossi Peippo. Tulikin mieleen, että molemmat sukunimet ovat lintujen nimiä. En ole lintuasiantuntija, mutta novellin perusteella voisin ajatella, että hemppo on lintu, joka tyytyy vähempään. Nämä kaksi Ossia ovatkin ehkä toistensa vastakohtia: Hemppo on kiitollinen pienestäkin, kun taas Peippo vielä kotiin palatessaan valittaa kuinka hänen täytyy varmaan taas koko ilta kuunnella naapurin remonttipauketta.

http://4.bp.blogspot.com/-OOHeB8kUurM/Tv3RAsYpzDI/AAAAAAAAAB4/zlA4wyPLfvw/s1600/star.jpghttp://4.bp.blogspot.com/-OOHeB8kUurM/Tv3RAsYpzDI/AAAAAAAAAB4/zlA4wyPLfvw/s1600/star.jpghttp://4.bp.blogspot.com/-OOHeB8kUurM/Tv3RAsYpzDI/AAAAAAAAAB4/zlA4wyPLfvw/s1600/star.jpghttp://4.bp.blogspot.com/-OOHeB8kUurM/Tv3RAsYpzDI/AAAAAAAAAB4/zlA4wyPLfvw/s1600/star.jpg

torstai 9. tammikuuta 2014

Melkoinen haloo viiksistä - Emmanuel Carrère: Viikset

Kustantaja: Like
Julkaisuvuosi: 2002
Sivuja: 154
Alkuteos: La Moustache (1986)
Suomentanut: Kristina Haataja

Hän siinä oli, parta ajamattomana, vieläkin tärisevänä, mutta hän se oli. Siispä...
Hän puristi kädet nyrkkiin ja sulki silmänsä mahdollisimman tiukasti, yritti tyhjentää mielensä, irrottautua tästä kahden vaihtoehdon umpikujasta, jota hän oli vatvonut viisikymmentä kertaa pääsemättä mihinkään, paitsi edestakaisin toisesta toiseen ja takaisin, ilman minkäänlaista mahdollisuutta löytää takaisin normaaliin elämään.

Huhhuh, nyt täytyy sanoa että tämä kirja onnistui hämmentämään minut täysin!

Eräänä päivänä selailin tbr-listaani Goodreadsissa, ja silmiini osui tämä kirja. Tämä kuulosti minulle ihan tuntemattomalta teokselta, enkä muista koska olen sen sinne edes lisännyt. Ajattelin kuitenkin seuraavalla kirjastoreissulla mielenkiinnosta (ja kirjan nimestä innostuneena:D) tämän lainata. Mikäs siinä, mukava tutustua välillä itselle ihan uusiin kirjailijoihin!

Tarina alkaa, kun mies kysyy vaimoltaan, mitä tämä olisi mieltä viiksien ajamisesta. Vaimo naureskelee ajatukselle, ja mies päättääkin yllättää yksin kotona ollessaan vaimonsa leikkaamalla viiksensä pois. Vaimo ei kuitenkaan huomaa miehessä mitään muutosta. Mies ajattelee vaimon vain pilailevan, kuten tällä on tapana, mutta myöskään ystäväpariskunta tai miehen työtoverit eivät näytä huomaavan viiksien poissaoloa. Vaimo toteaakin, että eihän miehellä koskaan ole viiksiä ollutkaan. Tästä lähtee käyntiin ketju, jossa päähenkilö ei enää tiedä, mikä on todellista ja mikä ei, kuka on hullu ja kuka ei. Häntä vastaan järjestettyä salaliittoakin hän tulee epäilleeksi. Lukijakin menee aivan pyörälle päästään ja alkaa itsekin pohtia, mikä tässä nyt on totta ja mikä harhaa. Onnistunutta psykologista jännitystä siis.

Vaikka olinkin lukenut takakannesta kirjailijan edustavan psykologista jännitystä, yllätyin silti tapahtumien käänteistä. Miten yhdet viikset voivat vaikuttaa elämään niin paljon? Mietiskelin, kertovatko kirjan tapahtumat ihmismielen heikkoudesta: siitä, kuinka helposti noinkin näennäisesti vähäpätöinen asia voi saada ihmisen mielen pois raiteiltaan. Kirjailijan täytyy olla aika hyvä, jos saa tällaisesta aiheesta jännitystä aikaan, ja Carrère osaakin hommansa taitavasti. Oli pakko lukea eteenpäin, jotta saa tietää miten asiat nyt ovat: kuka on hullu vai onko kukaan, onko koko viiksijuttu vain sairasta pilaa. Lukiessani järkytyin kirjan lopusta, vaikka se onkin kirjan tapahtumille aika odotettava jatkumo. Silti olisin kaivannut siihen ehkä jonkin toisen ratkaisun.

Kirja on lyhyt, mutta silti minulle tuli ajoittain jaksamattomuushetkiä. Kertoja (päähenkilömies) pui aika monesti ja pitkään tilannettaan: onko hän tai vaimo tulossa hulluksi? Onko tämä salaliitto? Puintikohdat alkoivat puuduttaa loppua kohden, mutta lyhyytensä ansiosta kirjan kuitenkin jaksoi loppuratkaisua odottaen lukea loppuun saakka. Ehkäpä tulen tutustumaan muihinkin Carrèren teoksiin, sillä muilta kirjailijoilta en ole tämänlaiseen kirjaan vielä koskaan törmännyt.

http://4.bp.blogspot.com/-OOHeB8kUurM/Tv3RAsYpzDI/AAAAAAAAAB4/zlA4wyPLfvw/s1600/star.jpghttp://4.bp.blogspot.com/-OOHeB8kUurM/Tv3RAsYpzDI/AAAAAAAAAB4/zlA4wyPLfvw/s1600/star.jpghttp://4.bp.blogspot.com/-OOHeB8kUurM/Tv3RAsYpzDI/AAAAAAAAAB4/zlA4wyPLfvw/s1600/star.jpg

lauantai 4. tammikuuta 2014

Day 27 – The most surprising plot twist or ending

Tätä mietiskelin tooosiii pitkään, enkä meinannut keksiä mitään vastausta. Aikani mietittyäni kuitenkin tajusin, että viime keväänä lukemani Thomas Harrisin Punainen lohikäärme yllätti täysin yhdessä kohdassa! En osannut ollenkaan odottaa erästä asiaa tapahtuvan, ja olin aivan ihmeissäni. En kuitenkaan paljasta enempää, jos joku ei ole tätä lukenut ja haluaa säilyttää yllätyksen. :D

Mitkä kirjat ovat yllättäneet teidät? Olisi hauskaa kuulla!

Aletaan olla jo loppusuoralla tässä haasteessa, jonka taisin aloittaa jo blogin ensiaskeleilla.. :)

Veera Vaahtera: Onnellisesti eksyksissä

Kustantaja: Tammi
Julkaisuvuosi: 2012
Sivuja: 272

Juuri seisoessani näiden katujen risteyksessä tajusin viimein, mikä elämässäni oli vialla. Olin jo pitkään ollut pelkkä matkustaja, istunut vuosien kyydissä ja ihaillut vaihtuvia maisemia, kun minun olisi pitänyt tietää, mihin olen menossa.

Emma Aaltonen on 27-vuotias humanistiopiskelija, joka asuu soluasunnossa eikä ole vieläkään päättänyt, kumman tutkinnon - kulttuuriantropologian vai suomen kielen - viimeistelisi. Emman elämä tuntuu olevan monella tavalla hieman sekaisin. Opiskeluun liittyvien ongelmien lisäksi hänellä on tapana ihastua vääränlaisiin miehiin.

Emma kuitenkin päättää vaihtaa elämänsä suunnan ja laatii itselleen aikuistumissuunnitelman. Siihen kuuluu ensisijassa gradun tekeminen ja maisteriksi valmistuminen. Suunnitelman toteutuminen ei varmasti onnistuisi ilman Emman päättäväistä ystävää Sannia, joka ryhtyy valmentamaan ja valvomaan Emmaa gradun teossa. Aivan ongelmitta ei gradun tekeminen ja aikuistumissuunnitelman toteuttaminen kuitenkaan suju, sillä esimerkiksi miehet pyörivät tiuhaan tahtiin kuvioissa. On graduohjaajaa, kaverin poikaystävää, satunnaista baarituttua ja entinen poikaystäväkin, joka yrittää vielä saada Emman itselleen. Gradun työstämisen lomassa Emman on lisäksi pähkäiltävä, mitä muuta elämältään haluaa. Vähitellen Emma alkaakin saada oikeanlaista suuntaa elämälleen. Gradu alkaa valmistua ja miesongelmatkin lutviutua.

Tämä kirja on sellainen hyvän mielen kirja, ja viihdyin tämän parissa tosi hyvin. En meinannut malttaa jättää tätä edes kesken, mikä johti tietenkin aamupuolelle yötä valvomiseen.. :) Tykkäämiseni johtuu ehkä siitä, että kirjassa tulee esille asioita jotka liippaavat läheltä myös omaa elämääni. Esimerkiksi se, mitä elämältäni haluan, on ollut monesti mietinnässä viime aikoina. Myös monet Emman ajatukset muistuttavat omaa ajatusmaailmaani.

Kerronta on hauskaa ja mukaansatempaavaa. Ainut miinus tulee siitä, että loppujen lopuksi kaikki - miessuhteet, gradun valmistuminen ja työpaikka - ratkesivat aika helposti ja sutjakkaasti, vaikka alussa se tuntui niin vaikealta. Lisäksi kirjailija on halunnut jättää pimentoon sen, miten Sanni tähän loppuratkaisuun suhtautui. En tiedä, eikö hän jaksanut ruveta käsittelemään aihetta, vai halusiko hän muuten vain jättää siihen aukon lukijan pääteltäväksi. Jommin kummin, olisin kuitenkin halunnut tietää, mikä oli Sannin reaktio.

Jos jotakin, tuollainen en tahtonut olla. En halunnut ajaa ruuhkassa töihin ja ruuhkassa takaisin, aina samaa reittiä, käydä tungoksessa kaupassa ja turtua näkemääni niin, etten edes tajuaisi olevani elossa.

Vaikka kaikki kävi lopulta aika helposti, ei se poista sitä hyvää mieltä, joka kirjasta jäi. Lukisin vaikka jatko-osan tästä kirjasta, jos sellainen tulisi! Kirjailijahan on Pauliina Vanhatalon alter ego, ja aion tutustua myöhemmin sekä toiseen Veera Vaahteran nimellä julkaistuun teokseen että Vanhatalon itsensä nimellä julkaistuihin teoksiin.

http://4.bp.blogspot.com/-OOHeB8kUurM/Tv3RAsYpzDI/AAAAAAAAAB4/zlA4wyPLfvw/s1600/star.jpghttp://4.bp.blogspot.com/-OOHeB8kUurM/Tv3RAsYpzDI/AAAAAAAAAB4/zlA4wyPLfvw/s1600/star.jpghttp://4.bp.blogspot.com/-OOHeB8kUurM/Tv3RAsYpzDI/AAAAAAAAAB4/zlA4wyPLfvw/s1600/star.jpghttp://4.bp.blogspot.com/-OOHeB8kUurM/Tv3RAsYpzDI/AAAAAAAAAB4/zlA4wyPLfvw/s1600/star.jpg