tiistai 31. joulukuuta 2013

Koonti vuodesta 2013

Heipä hei! Vuosi on tullut loppuunsa ja aika on taas kulunut hurjaa vauhtia. Vuosi 2014 kolkuttelee jo ovella, ja tänä iltana sen tuloa juhlistetaan ympäri maailmaa.


Vuosi 2013 oli minulle uusien kokemusten aikaa: muutin ensimmäistä kertaa omilleni, aloitin yliopisto-opinnot ja menin rohkeasti mukaan erilaiseen toimintaan (esim. ainejärjestöömme). Toivottavasti vuosi 2014 tuo myös tullessaan uusia kokemuksia! Olisi ainakin tarkoitus matkustella sellaisissa maissa, joissa en ole ennen käynyt!

Tämän vuoden kohokohtiin kuuluu juurikin yliopisto-opiskelun aloittaminen, alkuvuoden kouluavustajan tehtävät, pitkä kesäloma, Lontoon-matka ja etenkin Harry Potter -studioilla käynti ja tietenkin hyvät kirjat!

Goodreadsin mukaan luin tänä vuonna 42 kirjaa ja 9881 sivua. Viime vuonna luin 35 kirjaa, mutta sivuja oli 10476. Tänä vuonna mukana oli paljon 'pieniä' kirjoja ja esimerkiksi sarjakuvateoksia, jotka vähentävät sivumäärää. Lukutavoitteeni, 40 kirjaa, kuitenkin täyttyi :) Osallistuin myös ensimmäiseen lukumaratoniini kesällä! Kyseessähän oli kirjabloggaajien ensimmäinen yhteinen lukumaraton. Se oli jännää, ja aion kokeilla ehdottomasti uudestaan!

Tänä vuonna mieleen jäivät erityisesti...
Brian Selznick: Hugo Cabret
William Golding: Kärpästen herra
Haruki Murakami: Suuri lammasseikkailu
Aki Ollikainen: Nälkävuosi
Eve Hietamies: Yösyöttö
Sergei Dovlatov: Matkalaukku
Emma Donoghue: Huone
Väinö Linna: Tuntematon sotilas (arvio tulossa)
Veera Vaahtera: Onnellisesti eksyksissä (arvio tulossa)


Sen sijaan pienoisesti petyin näihin...
J.K. Rowling: Paikka vapaana
Haruki Murakami: Norwegian wood

Sain tänä vuonna suoritettua yhden haasteen, Seitsemän sarja -sarjishaasteen, kokonaan. Luin siis 7 sarjakuvateosta, ja ne ovat...
7. Pertti Jarla: Fingerpori 1 & 2

Aloitin myös kotimaisten kirjailijoiden haasteen, josta sain luettua 6/13. Tätä haastetta jatkan ensi vuonna.

Vuosi 2013 oli aivan hyvä, jospa ensi vuodesta tulee myös yhtä hyvä, ellei jopa parempi!

Iloista ja kirjarikasta uutta vuotta 2014 ja todella paljon kiitoksia kaikille lukijoille! ♥

Marjane Satrapi: Persepolis

Kustantaja: Like
Julkaisuvuosi: 2004
Sivuja: 155
Alkuteos: Persepolis 1–2 (2000–2001) 
Suomentanut: Taina Aarne

Persepolis on omaelämäkerrallinen sarjakuvateos, joka kertoo kirjailijan lapsuudesta Iranin vallankumouksen aikana.

Kansalaisille on kova paikka tottua uusiin sääntöihin, kun esimerkiksi huntua täytyisi alkaa käyttää. Marjanen lähipiiriin kuuluu paljon ihmisiä, jotka vastustavat näitä uusia sääntöjä ja osallistuvat mielenosoituksiin. Ei ole ollut helppoa elää tuon ajan Iranissa: kansalaisia on mielipiteidensä vuoksi vangittu, jopa kidutettu ja teloitettu. Marjane alkaa jo koulussa kapinoida uusia säännöksiä vastaan, ja on itsekin vähällä joutua pidätetyksi. Rangaistusten uhallakin hän pitää punk-henkisiä vaatteita ja vanhemmat salakuljettavat hänelle ulkomailta bändien julisteita.

Tästä aiheesta oli kiinnostavaa lukea sarjakuvan muodossa. Mieluummin haalin tietoa asioista näin omaelämäkerrallisessa kerrontamuodossa kuin tietokirjoista. Etenkin lapsen näkökulma asioihin oli mielenkiintoinen. Hirveiden tekojen sekaan mahtui myös huumoria, ja pidin kirjasta kovasti. En voi sanoa olevani Iranin vallankumouksen asiantuntija nytkään, mutta ainakin tiedän siitä enemmän kuin ennen teoksen lukemista.

http://4.bp.blogspot.com/-OOHeB8kUurM/Tv3RAsYpzDI/AAAAAAAAAB4/zlA4wyPLfvw/s1600/star.jpghttp://4.bp.blogspot.com/-OOHeB8kUurM/Tv3RAsYpzDI/AAAAAAAAAB4/zlA4wyPLfvw/s1600/star.jpghttp://4.bp.blogspot.com/-OOHeB8kUurM/Tv3RAsYpzDI/AAAAAAAAAB4/zlA4wyPLfvw/s1600/star.jpghttp://4.bp.blogspot.com/-OOHeB8kUurM/Tv3RAsYpzDI/AAAAAAAAAB4/zlA4wyPLfvw/s1600/star.jpg


Nyt onkin kaikista sarjakuvahaasteen kirjoista blogattu!

maanantai 30. joulukuuta 2013

Ville Pirinen: Tärkeitä asioita

Kustantaja: Suuri kurpitsa
Julkaisuvuosi: 2011
Sivuja: 49

Ville Pirisen Tärkeitä asioita -sarjakuvateokseen en ole kovin usein törmännyt blogimaailmassa, joten ajattelin nyt nostaa sen esille. Ville Pirisen tuotantoon tutustuin aluksi levynkansitaiteen muodossa ja tänä syksynä tajusin että hän on piirtänyt myös sarjakuvia. Niinpä tartuin innolla tähän lyhyehköön sarjakuvateokseen.

Kirjassa annetaan ääni aivan tavallisille ihmisille, jotka haluavat äänensä kuuluviin. Aiemmin strippejä on julkaistu Helsingin sanomien Nyt-liitteessä. Alussa en oikein tajunnut kirjan ideaa, joten tuntui vähän tylsältä, kun kirjassa ei ollut minkäänlaista tarinaa tai juonta. Jokaisella sivulla on eri ihminen, joka puhuu itselleen tärkeästä asiasta. Puhutaan muun muassa omenamehuista ja keitetyistä kasviksista. Vallan arkisista asioista siis, mutta siinäpä nähdään miten erilaiset asiat ovat eri ihmisille tärkeitä.

Ville Pirisellä on omanlaisensa piirustustyyli, joka erottuu joukosta ja jonka tunnistaa aina. Teos oli ihan mukavaa luettavaa, mutta ei kuitenkaan mikään tajunnanräjäyttävä lukukokemus. Niin kuin ei kaikkien tarvitsekaan olla.


http://4.bp.blogspot.com/-OOHeB8kUurM/Tv3RAsYpzDI/AAAAAAAAAB4/zlA4wyPLfvw/s1600/star.jpghttp://4.bp.blogspot.com/-OOHeB8kUurM/Tv3RAsYpzDI/AAAAAAAAAB4/zlA4wyPLfvw/s1600/star.jpghttp://4.bp.blogspot.com/-OOHeB8kUurM/Tv3RAsYpzDI/AAAAAAAAAB4/zlA4wyPLfvw/s1600/star.jpg

Pertti Jarla: Fingerpori 1 & 2

 




















Kustantaja: Arktinen banaani
Julkaisuvuosi: 2008 & 2009
Sivuja: 55

Fingerpori-stripit tulivat minulle tutuiksi paikallislehtemme sarjakuvapalstalta. Niille sai aina aamulla hekotella, ja nyt sarjakuvahaasteen innoittamana päätin lainata ihan kirjoina näitä.

Huomasin, että Fingerporit maistuvat minulle paremmin pieninä paloina. Kun luin monta strippiä peräkkäin, en aina jaksanut jäädä odottamaan oivallusta, ja jotkut jutut menivät ohi. Paras tunne kuitenkin tuli, kun vihdoin tajusi jonkin kauan pähkäilemänsä stripin idean! :D Pidän tosi paljon siitä, kun Jarla käyttää joitain sanoja eri merkityksissä kuin ehkä ensin ajattelisi niitä käytettävän. Fingerporien huumori on tosin ajoittain melko kaksimielistä, eikä se ole ihan mieluisin huumorinlaji minulle. Edelleenkin tulee kyllä luettua sanomalehdistä ne yksittäiset stripit, mutta en varmaan kovin ahkerasti tule näitä kirjaversioina lukemaan.

 
huonolla kännykkäkameralla otettu kuva paremman puutteessa..






http://4.bp.blogspot.com/-OOHeB8kUurM/Tv3RAsYpzDI/AAAAAAAAAB4/zlA4wyPLfvw/s1600/star.jpghttp://4.bp.blogspot.com/-OOHeB8kUurM/Tv3RAsYpzDI/AAAAAAAAAB4/zlA4wyPLfvw/s1600/star.jpghttp://4.bp.blogspot.com/-OOHeB8kUurM/Tv3RAsYpzDI/AAAAAAAAAB4/zlA4wyPLfvw/s1600/star.jpg

Tove Jansson: Muumit - sarjakuvaklassikot II

Kustantaja: WSOY
Julkaisuvuosi: 2009
Sivuja: 84
Alkuteos: Mumintrollet I (1957) & Mumintrollet II (1958)
Suomentanut: Anita Salmivuori ja Juha Tolvanen

Innostuin viime vuonna lukemaan Muumi-sarjakuvia. Vuosi sitten luin ensimmäisen osan sarjakuvaklassikoista, mutta en jostain syystä ole siitä blogannut. Tämän toisen osan parissa viihdyin paljon paremmin kuin muistan viihtyneeni ensimmäisen osan kanssa. Tällä osallistun myös sarjakuvahaasteeseen. Monta kertaa tuli hymy huulille, ja pari kertaa jopa nauratti!

Teos on kokoelma, jossa on kaksi alunperin Muumipeikko II'ssa julkaistua tarinaa (Vaarallinen talvi ja Kuvitteluleikki) ja kaksi alunperin Muumipeikko III'ssa julkaistua tarinaa (Talonrakennus ja Aloitamme uuden elämän). Suosikikseni nousi Kuvitteluleikki, jossa kuvitellaan vaikka minkälaista ja koetetaan saada tiukka Vilijonkkakin leikkiin mukaan. Siivotessa voi leikkiä maanjäristystä ja koira voi muuttua kissaksi maalaamalla sen turkkiin muutaman raidan. Muumien puuhia on riemastuttava seurata. Ainakin minulle tuli sarjakuvaa lukiessani sellainen olo, ettei kaikkea tarvitse ottaa niin vakavasti.

Pidin tästä tosi paljon. Muumeja lukiessa oivaltaa paljon asioita myös omasta elämästä. Aiemmin olen lukenut enemmän niitä romaanimuotoisia muumeja, mutta tarinat toimivat myös sarjakuvamuodossa. Jos haluaa jotain mukavaa luettavaa, on Muumit aina takuuvarma valinta.
Mymmelin kasvatusmetodit, hihi
http://4.bp.blogspot.com/-OOHeB8kUurM/Tv3RAsYpzDI/AAAAAAAAAB4/zlA4wyPLfvw/s1600/star.jpghttp://4.bp.blogspot.com/-OOHeB8kUurM/Tv3RAsYpzDI/AAAAAAAAAB4/zlA4wyPLfvw/s1600/star.jpghttp://4.bp.blogspot.com/-OOHeB8kUurM/Tv3RAsYpzDI/AAAAAAAAAB4/zlA4wyPLfvw/s1600/star.jpghttp://4.bp.blogspot.com/-OOHeB8kUurM/Tv3RAsYpzDI/AAAAAAAAAB4/zlA4wyPLfvw/s1600/star.jpghttp://4.bp.blogspot.com/-OOHeB8kUurM/Tv3RAsYpzDI/AAAAAAAAAB4/zlA4wyPLfvw/s1600/star.jpg

maanantai 23. joulukuuta 2013

Tiiliskiviä kirpparilta ja joulukuun kuulumiset

Huhhuh, syksyn puurtaminen on nyt ohi ja on aika lomailla rauhassa. Tulin koko joululomaksi opiskelukaupungista kotikaupunkiini, ja on ihanaa päästä viettämään täällä asuvien läheisten kanssa aikaa.

Joulukuussa olen muun muassa..
- ottanut loppukirin syksyn viimeisten koulutöiden kanssa
- lukenut harmillisen vähän kaunokirjallisia teoksia
- saanut itseni koukutettua vielä yhteen TV-sarjaan, Game of Thronesiin
- ..ja koska en saanut kyseisen sarjan blu-ray -boksia otettua lomalle mukaan raahaamatta mukana myös blu-ray -soitinta, kävin lainaamassa kirjastosta sarjan ensimmäisen osan englanninkielisenä kirjana (hyvä, koska yleensäkin haluan lukea kirjan ennen elokuvan/sarjan katsomista, enkä ole ehtinyt Game of Thronesia katsoa kuin vasta pari jaksoa)
- käynyt katsomassa Hobitin kakkososan, Smaugin autioittaman maan, elokuvissa. Tykkäsin, mutta ensimmäinen osa oli kuitenkin ehkä parempi
- odottanut innolla joulua, joululomaa ja perheen kanssa yhdessäoloa (ja nyt se vihdoin on ♥)

Lisäksi pari viikkoa sitten piipahdin pitkästä aikaa kotikaupunkini lähetyskirppiksellä. Ja mitä löysinkään! Neljä osaa (1-4) Diana Gabaldonin Matkantekijä -kirjasarjaa! Ja vieläpä noilla vanhoilla kansilla. En siis ennen ostamista ollut itse vielä paria sivua pidemmälle näitä saanut luettua, koska jotenkin se on vaan aina vaikeaa lainata kirjastosta joku tuhannen sivun teos. Pelottaa vaan, ettei sitä kuitenkaan ehdi kuukauden aikana lukea. Nytpä nämä ensimmäiset neljä osaa ovat omassa hyllyssä, joten lukemisen saa aloittaa ja lopettaa milloin tahtoo. Tosin usein se muodostuu myös ongelmaksi, kun lukee vielä yhden kirjaston kirjan ennen omiin tarttumista...

Diana Gabaldon: Muukalainen, Sudenkorento, Matkantekijä & Syysrummut
Nytpä on siis hieman joululomalukemista. Olen tästä Gabaldonin sarjasta kuullut mielipiteitä sekä puolesta että vastaan, enkä tiedä vielä mikä on oma mielipiteeni. Uskalsin nämä kuitenkin ostaa, sillä kaikki neljä maksoivat yhteensä vain 10e.
Gabaldonien lisäksi joululoma kuluu yllä näkyvien kirjojen parissa. Etenkin Game of Thronesista olen innoissani ja tahtoisin päästä sen kimppuun mahdollisimman pian. Onnellisesti eksyksissä on kuitenkin kesken, joten sen taidan lukea loppuun ensin.























Blogini syksy on ollut melko hiljainen, mutta koetan ehtiä kirjoitella taas vähän useammin ensi vuoden puolella. Teen kokoavan postauksen koko blogivuodesta lähempänä uutta vuotta, nyt hiljennyn joulun rauhaan.
 
Ihanaa ja rauhallista joulun aikaa teille kaikille! Älkää stressatko turhasta, vaan nauttikaa kiireettömyydestä.

sunnuntai 22. joulukuuta 2013

Haruki Murakami: Norwegian wood

Kustantaja: Tammi
Julkaisuvuosi: 2012
Sivuja: 426
Alkuteos: Noruwei no mori (1987) - suomennos Jay Rubinin englanninkielisestä käännöksestä Norwegian Wood (2000)
Suomentanut: Aleksi Milonoff

Kuolema ei ole elämän vastakohta vaan osa elämää.

Norwegian wood on kolmas lukemani Murakamin kirja. Lukukokemus erosi kyllä aiemmista todella paljon, jotenkin tämä edellisiä lukemiani 'tavallisempaa' Murakamia. Olen iloinen, etten aloittanut kyseisen kirjailijan teoksiin tutustumista tästä kirjasta, sillä minulle olisi tullut ehkä hieman vääränlainen kuva Murakamin tuotannosta.

Joidenkin kirjojen jälkeen tuntuu, ettei osaa kirjoittaa kirjasta oikein mitään. Norwegian wood kuuluu minun kohdallani näihin kirjoihin, mutta koetetaan!

Aina kuullessaan The Beatlesin kappaleen Norwegian wood Toru Watanaben mieleen palaa muistot Naokosta, Torun nuoruuden suuresta rakkaudesta. Norwegian wood kun sattui olemaan Naokolle todella tärkeä kappale. Kirjan alussa Toru ajautuu kuuntelemaan kappaleen lentokoneessa ja saman tien muistelemaan 18 vuoden takaisen nuoruutensa tapahtumia.

Torun nuoruuteen liittyy vaikeita tapahtumia. Torun paras ystävä, Kizuki, kuolee ollessaan vain 17-vuotias ja siitä jää Torulle syvät arvet - aivan kuin pala hänestä itsestään olisi poissa. Toru on aivan rakastunut Naokoon, Kizukin tyttöystävään. Kun kuvioihin astuu myös Midori, Torun suhdekuviot mutkistuvat entisestään. Suhteiden lisäksi kirjassa esillä olevia teemoja ovat nuoruus ja etenkin kuolema.

"Sellainen kuolema pelottaa minua. Kuoleman varjo nakertaa elämää ympäriltä vähän kerrallaan, kunnes ykskaks kaikki on pimeää eikä näe enää mitään ja ihmiset ympärillä pitävät enemmän kuolleena kuin elävänä. Se on inhottavaa. Sitä en kestäisi."

Vaikka juoni ei aivan napannutkaan, Murakamin kirjoitustyyli ei koskaan petä. Esimerkiksi kielikuvat ovat kekseliäitä:

"Pidätkö vihreästä?"
"Miten niin?"
"Sinulla on vihreä poolopaita."
"En erityisesti. Kaikki kelpaa."
"'En erityisesti. Kaikki kelpaa.' Puhut aivan ihanasti. Niin kuin joku tasoittaisi laastia."

Näiden kielikuvien ansiosta tykkäsin Midorista todella paljon alussa. Lopussa Midori rupesi kuitenkin ärsyttämään. Ehkä sen takia, ettei hän antanut Torulle kunnolla aikaa 'toipua' Naokosta, vaan rupesi vaatimaan Torua itselleen.

En päässyt jotenkin kirjaan sisälle. Välillä vain ajattelin, että mitähän tämä Midorikin tässä tekee. En jotenkin nähnyt järkeä joissakin tapahtumissa, mikä latisti lukukokemusta. Murakamin loistava tarinankerronta kuitenkin pelasti hieman. Ei tämä silti yllä esimerkiksi Suuren lammasseikkailun tasolle, josta pidin juonellisestikin enemmän.

http://4.bp.blogspot.com/-OOHeB8kUurM/Tv3RAsYpzDI/AAAAAAAAAB4/zlA4wyPLfvw/s1600/star.jpghttp://4.bp.blogspot.com/-OOHeB8kUurM/Tv3RAsYpzDI/AAAAAAAAAB4/zlA4wyPLfvw/s1600/star.jpg

maanantai 9. joulukuuta 2013

Katsaus lukuhaasteisiin

Aika kiitää hirveätä vauhtia eteenpäin ja kohta on jo käsillä tämän vuoden loppu. Ajattelinpa tässä blogin herättelemiseksi tehdä kokoavan postauksen tämän vuoden lukuhaasteiden tilanteesta.

Vuoden alussa päätin siis lähteä tavoittelemaan kotimaisten kirjailijoiden haasteen, sarjakuvahaasteen ja mielenterveyshaasteen onnistumista. Pakko sanoa, että mielenterveyshaasteen hylkäsin ihan kokonaan joskus syyskuussa, sillä en tahtonut saada kirjoja käsiini eikä muutenkaan aikaa ollut tarpeeksi. Jospa kuitenkin saan kirjoja luettua myös siitä genrestä mahdollisimman pian.

Vuoden alussa ajattelin kotimaisten kirjailijoiden haasteesta, että "helppoahan se on vuodessa tuo 13 kirjaa saada luettua", mutta toisin kävi. En vaan kovin innokkaasti tarttunut kotimaisiin kirjoihin alkuvuodesta, ja loppuvuodesta ei sitten enää ehtinytkään opiskelukiireiden vuoksi. Ajattelin, että kerrankin saan kotimaista luettua kun se on ihan haasteenakin! Tähän mennessä olen lukenut 5/13, ja joukkoon mahtuu oikeastaan vain yksi sellainen, jonka tämä haaste sai minut lukemaan. Muut luin muuten vaan, en haasteen kannalta. Erityisen iloinen kuitenkin olen, että sen yhden luin tämän haasteen motivoimana. Kyseessä on Väinö Linnan Tuntematon sotilas, joka on ollut tbr-listallani pienen ikuisuuden. Tämän haasteen tullessa kohdalle ajattelin sen viimein lukea, eikä ollut huono päätös ollenkaan! Siitä lisää myöhemmin.

Kuitenkin monet, monet pitkään lukulistalla olleet suomalaiset kirjat jäivät lukematta (ainakin tähän mennessä, kun vuotta on vielä jäljellä reilut kolme viikkoa). Mutta ei se mitään! Jatkan tästä ensi vuonna. Tänä syksynä esseiden ja muiden kouluöiden vuoksi ei ollut hirveästi intoa lukea muuta kirjallisuutta, mutta toivottavasti tulevalla joululomalla on aikaa uppoutua ihan kunnolla kaunokirjallisiinkin teoksiin. Tahdon ensi vuoden aikana saada luettua loputkin kolmestatoista kotimaisesta, jotka listasin. On aikakin tutustua esimerkiksi Pasi-Ilmari Jääskeläiseen, Miika Nousiaiseen ja Kjell Westöön. Kuten myös niihin muihin, jotka listaltani löytyvät.

Sarjishaasteen aion saada tänä vuonna taputeltua, eikä siihen olekaan enää kuin kaksi luettavaa teosta (arviot tosin tekemättä parista).

Mukavaa joulunodotusta kaikille!