sunnuntai 1. syyskuuta 2013

John Green: Tähtiin kirjoitettu virhe

Kustantaja: WSOY
Julkaisuvuosi: 2013
Sivuja: 340
Alkuteos: The Fault in Our Stars (2012)
Suomentanut: Helene Bützow

"Jokaista nykyisin elävää ihmistä kohti on neljätoista kuollutta", Augustus sanoi. Lopputekstit eivät olleet vieläkään päättyneet. Kaikkien ruumiiden luettelemiseen meni ilmeisesti aikaa. Lepuutin vieläkin päätäni Augustuksen olkaa vasten.
"Minä tutkin asiaa pari vuotta sitten", Augustus jatkoi. "Mietin silloin, voitaisiinko jokainen muistaa. Siis kutakuinkin niin että jos järjestyisimme sillä tavalla, että jokaiselle elävälle osoitettaisiin tietty määrä kuolleita, olisiko eläviä niin paljon, että he pystyisivät muistamaan kaikki kuolleet."
"No onko eläviä tarpeeksi?"
"Ilman muuta. Jokainen psytyy muistamaan neljätoista ihmistä. Mutta ihmiset ovat järjestäytymättömiä surijoita siten, että moni ihminen muistaa Shakespearen, mutta kukaan ei muista sitä josta Shakespeare kirjoitti 55. soneetin."

Aloittelin tätä kirjaa lukumaratonilla (sillä ensimmäisellä siis - voi kun siitä on jo kauan) ja sain sen päätökseen pari viikkoa sen jälkeen.

16-vuotias Hazel sairastaa kilpirauhassyöpää ja käy äitinsä kehotuksesta syöpää sairastavien lasten vertaistukiryhmässä. Siellä hän tapaa Augustuksen, jonka kanssa hän ystävystyy heti. Hazel on jo pitkään haaveillut saavansa tietää loppuratkaisun rakastamaansa romaaniin (pystyin niin samaistumaan tähän), joten Augustus päättää käyttää oman "syöpäbonus"toiveensa ystävysten yhteiseen Amsterdamin-matkaan. Siellä nimittäin asustelee romaanin kirjoittaja, joka on lupautunut kertomaan nuorille jatkoa kirjan tapahtumille. Vaikka matka onkin eräänlainen pettymys, kaksikko nauttii toistensa seurasta. Ystävyys syvenee rakkaudeksi, vaikka kovin ruusuista rakkaustarinaa ei lukija (harmikseen) saakaan.

Vaikka kirja käsitteli raskaita aiheita, oli se kuitenkin aika helposti luettavaa. Pidin kirjasta, mutta olisin luultavasti tykännyt siitä enemmän nuorempana, sillä nyt mietin monesti koko tarinan ja tapahtumien uskottavuutta. Ylipäätään se hämmensi, että kirjailija niin helposti suostui nuoret tapaamaan. Lisäksi nuoret puhuivat tosi viisaasti (varsinkin Augustus), ja mietin - yhtään nuorisoa väheksymättä - että kuinka moni 16-vuotias oikeasti osaa noin hienosti puhua. Jos jättää nämä seikat huomioimatta, tarina on kyllä mukavaa luettavaa. Ja kohdelukijakunta, eli nuoret, täytyy ottaa huomioon - on tämä paljon parempi kuin jotkut muut lukemani nuortenkirjat.

http://4.bp.blogspot.com/-OOHeB8kUurM/Tv3RAsYpzDI/AAAAAAAAAB4/zlA4wyPLfvw/s1600/star.jpghttp://4.bp.blogspot.com/-OOHeB8kUurM/Tv3RAsYpzDI/AAAAAAAAAB4/zlA4wyPLfvw/s1600/star.jpghttp://4.bp.blogspot.com/-OOHeB8kUurM/Tv3RAsYpzDI/AAAAAAAAAB4/zlA4wyPLfvw/s1600/star.jpg

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti