keskiviikko 25. syyskuuta 2013

Day 24 – A book that you wish more people would’ve read

Voisin herättää tämänkin haasteen jälleen henkiin...
Kerran kirjastossa päätin etsiä käsiini jo pitkään mielessä pyörineen teoksen. Kyseessä on siis maailmanlaajuisesta kuvahankkeesta syntynyt valokuvateos, Päivä maailmassa, johon on koottu 1000 valokuvaa, jotka erilaiset ihmiset erilaisissa elämäntilanteissa ovat ottaneet eri puolilta maailmaa. Yksi sama tekijä kaikilla kuvilla kuitenkin on: ne ovat otettu saman päivän aikana.

Tämä opus on melkoinen tiiliskivi, mutta valtavan mielenkiintoinen sellainen. Kuvia tekee mieli jäädä tuijottamaan, ja haluaisinkin tämän juuri siitä syystä omaan hyllyyni. Valokuvia on otettu kaikenlaisista arki- ja juhlapäivän tilanteista - on kuvia häistä, aamupalasta, ruuhkaisesta jättimarketista, päivällisestä, rauhallisesta teehetkestä... Kuvista näkee, kuinka erilaiset asiat voivat saada ihmisen onnelliseksi. Esimerkiksi ylläolevan kuvan tarina on, että niinkin pieni asia kuin suurennuslasin antaminen lapsiporukalle oli saanut aikaan valtavasti iloa ja naurua (tuo kuva on yksi suosikeistani koko kirjassa, iloisuus tarttuu katselijaankin!).
Koska kirjassa esiintyy kuvia jokaisesta maailmankolkasta, syntyy pakosti myös kontrastia kuvien välille. Yksi hyvä esimerkki on tuo ylläoleva kuva, joka todella pysäytti. En usko, että kuvat on aseteltu sattumalta noin. Kuvia katsoessa alkaa miettiä, miten hullulta näyttää tuon oikeanpuoleisen kuvan huoneen tavaranpaljous tuohon toiseen, aika ankean näköiseen, olosijaan verrattuna. Väistämättä tulee mieleen, että mihin tuo tyttö kaikkea tuota tavaraa tarvitsee. Rupesi sitten ärsyttämään yleisestikin länsimaalainen (eli myös oma) materian paljous - myönnän, että minullakin on niiin paljon turhaa tavaraa, ja hetken ajan teki mieli heittää kaikki pois.. Kuulostaapa nyt negatiiviselta, mutta koetan vain pukea sanoiksi sitä, kuinka voimakkaan reaktion jotkin kuvista saivat aikaan. Kaikin puolin vaikuttava 'luku'kokemus ja siksi olenkin sitä mieltä, että kaikkien kannattaisi tähän tutustua. Mielenkiintoisuutensa lisäksi se saattaa avata silmiä erilaisuudelle ja muille ajattelu- ja elämäntavoille.

maanantai 2. syyskuuta 2013

Tomi Kontio: Keväällä isä sai siivet

Kustantaja: Tammi
Julkaisuvuosi: 2000
Sivuja: 261

Isä levitti valtavat öljyä tihkuvat siipensä. Hän ravisteli niitä hiukan, että höyhenet oikenisivat. Jokaisella heilautuksella kuului kitinää ja natinaa ja oli vaikea uskoa, että isä pystyisi pysymään ilmassa noilla nukkavieruilla, tahmeilla ja kirskuvilla siivillä. Sitten hän hyppäsi aukkoon.

Ylläoleva kohta jäi elävästi mieleeni silloin, kun ala-asteen opettajamme yli kymmenen vuotta sitten luki meille tätä kirjaa. Syvempi tarkastelu osoitti, että kirja on saanut myös Finlandia Junior -palkinnon. En kyllä muista, lukiko opettaja meille tätä koskaan loppuun asti, sillä loput tapahtumat eivät kuulostaneet tutuilta. Päätin kuitenkin metsästää kirjan käsiini ja lukea mieleen jääneen alun vuoksi.

Tomi ja Timo Kokko ovat kaksoset, jotka joutuvat kokemaan hyvin kummallisia asioita. Kaikki alkaa siitä, kun heidän isänsä kertoo pojille Austraasiasta ja siinä samassa levittää siipensä ja lentää koristealtaan pohjaan avautuneeseen maisemaan. Hämmentyneet pojat joutuvat poliisin kuulusteltaviksi ja kohta pakenevat erilaisilla kidutuskeinoilla uhkailevaa poliisia. Poikien palatessa ketään ei näy enää missään - ei isää, ei äitiä, ei siskoa. Lopulta pojat joutuvat Huostolaan, epänormaaleja asioita nähneiden lasten sijoituspaikkaan, jota johtaa kamala Raakel Vastapöksy. Huostolassa poikia vastassa on rankkaa työntekoa sekä ankara kuri ja järjestys. Huostolasta on ilman muuta paettava, sen pojat tajuavat heti ensimmäisten päivien aikana, mutta kuinka se tapahtuu kun jotkut lapsetkin ovat liittyneet Raakelin "joukkoihin" helppojen tehtävien toivossa ja raportoivat eteenpäin muiden lasten tekemiä rikkomuksia? Lisäksi Tomi ja Timo joutuvat eri ryhmiin, eivätkä pääse kommunikoimaan keskenään.

Pojat ystävystyvät muihin lapsiin, jotka haluavat pois Huostolasta, ja pian lapset alkavat yhdessä kehitellä pakosuunnitelmaa. Samalla he saavat lisää tietoa Austraasiasta ja tapaavat erikoisia taitoja omaavia hahmoja. Myös vastoinkäymisiä tuntuu satelevan, mutta kekseliäät lapset taistelevat viimeiseen asti päihittääkseen Vastapöksyn.

Luin kirjaa välillä ihan sydän kurkussa. Mielessäni vilisi kysymyksiä: pääsevätkö he pakenemaan? keihin voi luottaa? eihän raakel huomaa viime tipassa, mitä lapset aikovat? pääseväthän he pakenemaan, pääseväthän?? Uskon siis, että kohderyhmäkin pitää tarinaa varsin jännittävänä.

Kirjan kieli on ihanan kirjavaa ja kekseliästä. Kontio on päästänyt mielikuvituksensa valloilleen, mikä on hieno asia etenkin fantasiakirjallisuudessa. Lapsiin ja nuoriin tehoaa varmasti esimerkiksi eri ryhmien nimet, joita olivat muun muassa Kikkareet, Kököt ja Tuhnut. Lapsia naurattaa (ja joitain ehkä pelottaa) varmasti myös Raakelin puheenvuorot, joista näyte tässä: Ggggrrr...Te pernaruton sulattamat imusolmukkeet, järjestelmän viholliset... Ööööörrggh... Pulloonpieraistut penikat... Navettapahnan aliset hajugeneraattorit, te, te, te... Kontion kekseliäät leikittelyt kielellä ja hauskat hahmot (on teleskooppijalkaa ja sähköä itseensä varastoivia pikkupoikia) viihdyttävät varmasti kaiken ikäisiä lukijoita. Tapahtumat etenevät suht nopeasti, eikä lukija tiedä mitä seuraavaksi tapahtuu. Minä ainakin viihdyin kirjan parissa ja saatan myös jatko-osat lukaista.

http://4.bp.blogspot.com/-OOHeB8kUurM/Tv3RAsYpzDI/AAAAAAAAAB4/zlA4wyPLfvw/s1600/star.jpghttp://4.bp.blogspot.com/-OOHeB8kUurM/Tv3RAsYpzDI/AAAAAAAAAB4/zlA4wyPLfvw/s1600/star.jpghttp://4.bp.blogspot.com/-OOHeB8kUurM/Tv3RAsYpzDI/AAAAAAAAAB4/zlA4wyPLfvw/s1600/star.jpghttp://4.bp.blogspot.com/-OOHeB8kUurM/Tv3RAsYpzDI/AAAAAAAAAB4/zlA4wyPLfvw/s1600/star.jpg

sunnuntai 1. syyskuuta 2013

John Green: Tähtiin kirjoitettu virhe

Kustantaja: WSOY
Julkaisuvuosi: 2013
Sivuja: 340
Alkuteos: The Fault in Our Stars (2012)
Suomentanut: Helene Bützow

"Jokaista nykyisin elävää ihmistä kohti on neljätoista kuollutta", Augustus sanoi. Lopputekstit eivät olleet vieläkään päättyneet. Kaikkien ruumiiden luettelemiseen meni ilmeisesti aikaa. Lepuutin vieläkin päätäni Augustuksen olkaa vasten.
"Minä tutkin asiaa pari vuotta sitten", Augustus jatkoi. "Mietin silloin, voitaisiinko jokainen muistaa. Siis kutakuinkin niin että jos järjestyisimme sillä tavalla, että jokaiselle elävälle osoitettaisiin tietty määrä kuolleita, olisiko eläviä niin paljon, että he pystyisivät muistamaan kaikki kuolleet."
"No onko eläviä tarpeeksi?"
"Ilman muuta. Jokainen psytyy muistamaan neljätoista ihmistä. Mutta ihmiset ovat järjestäytymättömiä surijoita siten, että moni ihminen muistaa Shakespearen, mutta kukaan ei muista sitä josta Shakespeare kirjoitti 55. soneetin."

Aloittelin tätä kirjaa lukumaratonilla (sillä ensimmäisellä siis - voi kun siitä on jo kauan) ja sain sen päätökseen pari viikkoa sen jälkeen.

16-vuotias Hazel sairastaa kilpirauhassyöpää ja käy äitinsä kehotuksesta syöpää sairastavien lasten vertaistukiryhmässä. Siellä hän tapaa Augustuksen, jonka kanssa hän ystävystyy heti. Hazel on jo pitkään haaveillut saavansa tietää loppuratkaisun rakastamaansa romaaniin (pystyin niin samaistumaan tähän), joten Augustus päättää käyttää oman "syöpäbonus"toiveensa ystävysten yhteiseen Amsterdamin-matkaan. Siellä nimittäin asustelee romaanin kirjoittaja, joka on lupautunut kertomaan nuorille jatkoa kirjan tapahtumille. Vaikka matka onkin eräänlainen pettymys, kaksikko nauttii toistensa seurasta. Ystävyys syvenee rakkaudeksi, vaikka kovin ruusuista rakkaustarinaa ei lukija (harmikseen) saakaan.

Vaikka kirja käsitteli raskaita aiheita, oli se kuitenkin aika helposti luettavaa. Pidin kirjasta, mutta olisin luultavasti tykännyt siitä enemmän nuorempana, sillä nyt mietin monesti koko tarinan ja tapahtumien uskottavuutta. Ylipäätään se hämmensi, että kirjailija niin helposti suostui nuoret tapaamaan. Lisäksi nuoret puhuivat tosi viisaasti (varsinkin Augustus), ja mietin - yhtään nuorisoa väheksymättä - että kuinka moni 16-vuotias oikeasti osaa noin hienosti puhua. Jos jättää nämä seikat huomioimatta, tarina on kyllä mukavaa luettavaa. Ja kohdelukijakunta, eli nuoret, täytyy ottaa huomioon - on tämä paljon parempi kuin jotkut muut lukemani nuortenkirjat.

http://4.bp.blogspot.com/-OOHeB8kUurM/Tv3RAsYpzDI/AAAAAAAAAB4/zlA4wyPLfvw/s1600/star.jpghttp://4.bp.blogspot.com/-OOHeB8kUurM/Tv3RAsYpzDI/AAAAAAAAAB4/zlA4wyPLfvw/s1600/star.jpghttp://4.bp.blogspot.com/-OOHeB8kUurM/Tv3RAsYpzDI/AAAAAAAAAB4/zlA4wyPLfvw/s1600/star.jpg