keskiviikko 21. elokuuta 2013

Mikael Niemi: Populäärimusiikkia Vittulajänkältä

Kustantaja: Like
Julkaisuvuosi: 2001
Sivuja: 267
Alkuteos: Populärmusik från Vittula (2000)
Suomentanut: Outi Menna

Rysähdys! Ukkonen iski huoneeseen. Ruutitynnyri syttyi palamaan ja räjäytti koko huoneen. Happi loppui, me paiskauduimme seinää vasten, liiskauduimme tapettiin talon pyöriessä hirvittävää vauhtia. Istuimme kiinni liimautuineina kuin postimerkit ja veri pakkautui sydämiimme, kasaantui suolenpunaiseksi möykyksi ennen kuin kaikki kääntyi ylösalaisin ja räjähti vastakkaiseen suuntaan, sormenpäihin ja varpaisiin, punaiset verijuovat halkoivat ruumistamme, kunnes me lopulta haukoimme henkeämme kuin kalat kuivalla maalla. Ikuisuudelta tuntuneen ajan päästä pyöriminen lakkasi. Ilma sujahti avaimenreiästä takaisin huoneeseen ja me lysähdimme lattialle pieniksi hikisiksi mytyiksi.
Rock 'n' roll music.
Beatles.
Se oli liian hyvää ollakseen totta.

Tämänkin luin jo lukumaratonilla, mutta kovin on muka ollut kiireinen loppukesä, enkä tästä ole arviota saanut kirjoitetuksi..

Kirjan tapahtumat alkavat 1960-luvulta Ruotsin Pajalasta, jossa päähenkilö Matti varttuu. Siitä eteenpäin kirjassa kuvataan Matin kasvamista perheensä ja etenkin ystäviensä kanssa. Naapurin Niila-pojasta tulee Matin paras kaveri, ja poikien lapsuuteen ja nuoruuteen liittyy vahvasti myös musiikki. Rock, levysoittimet ja bänditoiminta on uusi juttu Pajalassa. Pojat lähestulkoon sekoavat rockista ja alkavat itsekseen harjoitella musisointia autotallissa huolimatta siitä, että useat muut pajalalaiset eivät pidä touhua minkään arvoisena. Oma bändikin syntyy pian uuden musiikinopettajan avustuksella. Kasvutarinaan liittyy myös muita perinteisiä poikien juttuja, joihin kuuluvat muun muassa ensimmäiset alkoholikokeilut ja ihastumiset.

Pidin kirjasta, vaikka välillä lukeminen junnasi hieman. Oli jotenkin hauska seurata tapahtumia, jotka ovat aika lähellä esimerkiksi omien vanhempieni kertomuksia heidän nuoruudestaan. Jotkut tapahtumat voisivat olla hyvin osa perisuomalaistakin tarinaa - esimerkiksi viinapäisten miehien kilpailu siitä, kuka jaksaa olla saunassa kovissa löylyissä pisimpään. Oli kivaa välillä lukea jotakin "tuttua", tarinaa jonka jotkut osaset liittyvät myös omaan kotimaahan. Niemen kirjoitustyyli ja tapahtumien kuvailu oli hauskaa luettavaa. Esimerkiksi kohta, jossa Niilan isoveljet tappelevat, oli nerokkaasti ja omalaatuisesti kuvailtu siten, että veljet muuttuvat karhuksi (itse asiassa minun piti lukea kohta pari kertaa, sillä ensin mietin että  mitä ihmettä). Kannatti tämä kyllä lukea! Joskus olen tästä tehdyn elokuvan katsonut, mutta tekee mieli katsoa se nyt uudelleen kirjan lukemisen jälkeen.

http://4.bp.blogspot.com/-OOHeB8kUurM/Tv3RAsYpzDI/AAAAAAAAAB4/zlA4wyPLfvw/s1600/star.jpghttp://4.bp.blogspot.com/-OOHeB8kUurM/Tv3RAsYpzDI/AAAAAAAAAB4/zlA4wyPLfvw/s1600/star.jpghttp://4.bp.blogspot.com/-OOHeB8kUurM/Tv3RAsYpzDI/AAAAAAAAAB4/zlA4wyPLfvw/s1600/star.jpg

2 kommenttia:

  1. Tykkäsin tästä kirjasta paljon aikoinaan. Ja leffakin on tullut katsottua useamman kerran. Veden viemää kiinnostaa myös kovasti. Pitääkin laittaa se varaukseen. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En ole tutustunut Veden viemään parin arvostelun silmäilyä enempä. Pitäisi ehkä tutustua ko. teokseen tarkemmin, sillä Niemi osaa kyllä hommansa!

      Poista