tiistai 9. heinäkuuta 2013

Pienarviot neljästä kirjasta (Vuorinen, Hietamies, Harris, Murakami)

Luonnoksissa oli odottelemassa arviontynkää neljästä varsin erilaisesta teoksesta, joista en ole saanut vielä pitkää arviota tehtyä. Päätinkin toteuttaa näiden arvioinnit ja esittelyt ensimmäistä kertaa pienarvioilla.

Juha Vuorinen: Juoppohullun päiväkirja


Kustantaja: Diktaattori Kustannus
Julkaisuvuosi: 2001
Sivuja: 360

Juoppohullun päiväkirja kertoo juuri siitä, mistä kirjan nimi antaa olettaakin kerrottavan. Eli juoppohullun elämästä. Juha ryyppää ja hölmöilee. Joskus yksin, joskus kavereidensa kanssa. Juha alkaa kirjoittaa elämästään päiväkirjaa, joka yhtäkkiä päätyy erään salaa ikkunasta stalkkailevan toimittajan toimesta suuremman yleisön luettavaksi. Juhan elämä on juuri sellaista kuin voikin olettaa päivät läpeensä ryyppäävän keski-ikäisen suomalaismiehen elämän olevan. Välillä lentää telkkarit ikkunasta ja vituttaa, välillä hullutellaan ja hölmöillään miespuolisten kavereiden kanssa. Silloin tällöin koetaan myös mukavia, hieman miesporukkaa raikkaampia, hetkiä naisystävän kanssa.

Ennen Juoppohullun päiväkirjaan tarttumista vähän epäilin, onko tämä ihan minun kirjani. Noh, pidemmän päälle ne oksennus- ja paskajutut toki ällöttivät, mutta myönnettävä se on että Vuorinen kirjoittaa hauskasti. Nauroin monta kertaa. En niinkään paskajutuille, mutta muille kirjassa tapahtuville muille kommelluksille ja ylipäätään kirjoitustyylille. Vaikka Juha tuntuu olevan aika toivoton tapaus, pari kertaa häntä kohtaan heräsi jopa sympatia. Enköhän tule ainakin seuraavan osan lukemaan, katsotaan sen jälkeen luenko loputkin. Ihan mukavaa heittää välillä aivot narikkaan.

 

Eve Hietamies: Yösyöttö

Kustantaja: Otava
Julkaisuvuosi: 2010
Sivuja: 383

Antti Pasasella on kaikki hyvin. On vaimo, miellyttävä työ ja lapsikin kohta tulossa. Kaikki kuitenkin muuttuu, kun vaimo ottaa hatkat heti synnytyksen jälkeen ja Antti jää yksin vastasyntyneen Paavo-vauvan kanssa. Antille jokseenkin uusi asia, vauvanhoito, aiheuttaa lievästi sanottuna ongelmia. Mistä äidinmaitoa ostetaan? Miten erottaa yöpuku päivävaatteista? Antin ja Paavon elämä on täynnä epätietoisuutta, ongelmia ja kommelluksia, mutta mukaan mahtuu myös paljon onnellisia ja iloisia kasvun hetkiä. Sekä poika että isä kasvavat, ja huomataan että alussa niin onnettomalta vaikuttavasta miehestä voi kasvaa hyvä yksinhuoltajaisä.

Yösyöttö oli erinomainen lukukokemus. Kirjassa tosin korostetaan jonkinlaisen äitigeenin olemassaoloa, jota vähän kyseenalaistan (miksei mies voisi kehittyä yhtä huolehtivaksi ja hyväksi vanhemmaksi kuin nainenkin, eihän kaikilla naisillakaan vauvanhoitotaitoja välttämättä ole heti). Lisäksi hämmennystä herätti niin monet oudoksuvat katseet, joihin Antti yksin lapsen kanssa törmäsi. Ei kai nykyään ole kovin omituista, että isäkin voi olla yksinhuoltaja? No, Hietamies onkin ilmeisesti halunnut luoda tällaisen kärjistetyn asetelman korostaakseen Antin kasvutarinaa hyväksi isäksi.

En ole vielä itse edes harkitsemassa lasten hankkimista, mutta pidän lasten kanssa olemisesta ja seurasinkin huvittuneena kaikenlaisia lastenhoitoon liittyviä kömmähdyksiä, joihin Antti törmäsi. Hymy nousi huulille. Välillä en voinut jättää kirjaa käsistäni. Eläydyin mukana, sydän oli kurkussa jos Paavolle kävi jotakin. Suosittelen kirjaa erityisesti niille, jotka pitävät lapsista.


Thomas Harris: Punainen lohikäärme

Kustantaja: Gummerus
Julkaisuvuosi: tämä painos 2002, 1.suomennos 1995
Sivuja: 383
Alkuteos: Red Dragon (1981)
Suomentanut: Risto S. Valassaari

Taidokas profiloija Will Graham saa tehtäväkseen napata kaksi perhettä murhanneen psykopaatin, jota Hammaskeijuksikin kutsutaan. Apua Graham pyytää myös Hannibal Lecteriltä, vankilassa viruvalta toiselta psykopaatilta, joka muuten tässä kirjassa ensimmäistä kertaa tulee esille (jatko-osassa Uhrilampaat Lecter onkin sitten isommassa osassa).

En ole kovin paljoa tällaista kirjallisuutta lukenut, mutta halusin  lukea tämän ennen jatko-osan lukemista (jonka haluan lukea koska siitä tehty elokuva on hyvä). Pienenpienistä ennakkoluuloistani huolimatta Punainen lohikäärme piti otteessaan. Välillä ilmaantui eteen tylsempiä kohtia mutta mielenkiinnolla seurasin, saadaanko murhaaja kiinni, mitkä ovat motiivit näihin hirveisiin tekoihin jnejne. Kirjan lopussa ajattelin, että asia on jo loppuun taputeltu, mutta sitten tapahtuikin vielä todella yllättävä asia, joka tuli minulle aivan puskista. Kirjasta jäi siis ihan hyvä maku, ja Harris osaa kirjoittaa. Katsotaan, milloin saan Uhrilampaat aloitettua, se jo bookcrossing-kirjana tuolla hyllyjen kätköissä odottaa.




Haruki Murakami: Suuri lammasseikkailu

Kustantaja: Tammi
Julkaisuvuosi: 1993
Sivuja: 351
Alkuteos: Hitsuji o meguru bōken (1982) (Suomennettu englanninkielisestä versiosta A Wild Sheep Chase)
Suomentanut: Leena Tamminen

Pidin Suuresta lammasseikkailusta todella paljon. Siitä on vaan tosi vaikea kirjoittaa.

Tarinan päähenkilö on 30-vuotias nimetön japanilaismies. Hän elää melko tavallista ja omasta mielestään välillä tylsääkin elämää. Yhden vuoristomaisemaa ja sen edustalla olevia lampaita esittävän valokuvan takia mies kuitenkin joutuu yhtäkkiä seikkailuun, jossa hänellä on tavoitteenaan löytää lammas. Joten, niin uskomattomalta kuin se kuulostaakin, tämä tarina kertoo siitä, kuinka mies lähtee etsimään harvinaista lammasta. Mikäli oikein käsitin, tällä lampaalla on tapana mennä jonkun ihmisen "sisälle" ja sieltä käsin ohjailla ihmiskuntaa. Hui!

Rakastan Murakamin kirjoitustyyliä. Tätä ennen olin lukenut vain herran teoksen Sputnik-rakastettuni, ja siitäkin muistan tykänneeni. Suuri lammasseikkailu oli ehkä vielä parempi, mutta harmikseni kirjan loppu meni hieman yli ymmärrykseni.. En tiedä, auttaisiko toinen lukukerta asiaa. Joka tapauksessa kirja oli oikein hieno lukuelämys, ja Murakamia aion jatkossakin lukea. Paljon.

2 kommenttia:

  1. Olen lukenut Murakamilta juuri ne suomennetut kirjat, joita et vielä ole. Tai no juoksukirjaa en ole, mutta sehän ei romaani olekaan. Olen ollut aivan haltioissani kaikista lukemistani Murakameista eli Kafkasta rannalla, Norwegian Woodista ja 1Q84:stä (tosin olen lukenut vasta kaksi ensimmäistä osaa, koska syksyllä vasta ilmestyy kolmannen suomennos). 1Q84 on ollut suurin suosikkini. Kiva kuulla, että aiot jatkaa Murakamin parissa. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla :) Norwegian Woodin lainasin juuri kirjastosta, odotta lukemista tuolla.

      Poista