keskiviikko 31. heinäkuuta 2013

Lontoo kutsuu!

Pyydän anteeksi, etten ole ehtinyt päivitellä enkä vielä edes arvioida lukumaratonilla lukemiani kirjoja.. Jotenkin kaikki aika on mennyt muuhun kuin lukemiseen/bloggailuun, mutta koetan parantaa tapani reissun jälkeen.

Nimittäin aamulla starttaa matka Lontooseen! Kaverin kanssa ollaan maanantaihin asti siellä. Olen käynyt aiemmin pari kertaa Lontoossa, mutta nekin kerrat oli joskus neljä vuotta sitten niin on mukava päästä pitkästä aikaa tuohon ihanaan kaupunkiin! Kertoilen reissusta sitten lisää jälkikäteen, nyt on pakko mennä pakkaamaan loppuun.

Kirjoja unohtamatta: mukaan lähtee mitä luultavimmin kirjastosta lainattu miki Siri Hustvedtin Kaikki mitä rakastin + kirpparilta vasta ostamani F. Scott Fitzgeraldin Kultahattu. Saa nähdä, jääkö reissulla aikaa tai energiaa lukea, no ehkä ainakin juna- ja lentomatkoilla!

maanantai 15. heinäkuuta 2013

Lauri & Jaakko Ahonen: Pikku Närhi

Kustantaja: Egmont
Julkaisuvuosi: 2012
Sivuja: 126

Törmäsin ihan vahingossa tähän teokseen kirjaston lasten ja nuorten sarjakuvaosastolla ja kiinnostuin niin että pakkohan se oli ottaa kotiin mukaan. Varsin jännäksi kirja osoittautuikin. Myöhemmällä tarkastelulla sain tietää, että kirja on saanut myös sarjakuva-Finlandia -palkinnon.

Pikku Närhi elää suuressa, synkässä talossa sairaan äitinsä kanssa. Äiti on eristänyt Pikku Närhen ja itsensä muulta maailmalta; ikkunoissa on lankut, ulospääsytiet on lukittu. Äiti suojelee poikaansa, ulkopuolella on kuulemma pahoja närhiä, jotka haluavat tehdä pahaa pojalle ja äidille.

Pikku Närhestä oikein huokuu ahdistuneisuus ja pelokkuus. Pieni poika yksin suuressa talossa joutuu yksinään hoitamaan äitiään, siivoamaan ja pitämään kaikki paikat erityisen puhtaana, etteivät pahat närhet vain haistaisi heitä. Lisäksi täytyy olla hipihiljaa, jotteivät pahat närhet kuulisikaan heitä.

Kirjan lopusta minulla on omat tulkintani, joita en halua paljastaa sillä mielestäni jokaisen on tulkittava tarina itse. Lumouduin kuvituksesta, ja vaikka tekstiä ei ollut paljoa, tarinaa oli erittäin helppo seurata. Takakannessa sanotaan kerronnan olevan elokuvallista, josta olen kyllä aivan samaa mieltä. Aion lukea tämän uudestaan (ehkä enemmänkin kuin kerran) kiinnittäen vielä enemmän huomiota pieniin yksityiskohtiin kuvissa, sillä silloin tarina voisi avautua yhä enemmän.

torstai 11. heinäkuuta 2013

Lukumaratonin jälkeisiä tunnelmia

Kirjakasa vähän levähti maratonin aikana
Nonniin, ensimmäinen lukumaraton takana, luettuna 550 sivua. Eihän se kovin paljoa ole, mutta kivaa oli kuitenkin. Sain luettua kirjoja, jotka varmaan ilman maratonia odottelisivat vieläkin hyllyssä. Oli oikein hauskaa testata omaa lukunopeuttaan ja sitä, millaista on lukea koko päivä. Olihan mulla parin tunnin taukojakin välillä, ja 24 tunnista nukkumiseenkin meni 7 tuntia (mutta sen voin sanoa, että tauotta lukeminen ei olisi onnistunut kuitenkaan). Jos osallistun seuraavaan yhteiseen maratoniin 24.7., voisin silloin yrittää pitää vähemmän taukoja ja lukea enemmän. Katsotaan! Nyt on ainakin jokin raja, jonka voi seuraavissa maratoneissa koettaa rikkoa!

Lukemistani kirjoista koetan raapustaa arviot mahdollisimman pian. Oli mukavaa lukea muiden blogeista raportointia maratonin varrelta, ja ihan hauska ajatella että siellä ne muutkin lukee tällä hetkellä täyttä päätä mukavilla nojatuoleilla/sohvilla/sängyillä/kahvilassa/laitatähänomalempilukupaikkasi. Kiitos myös kaikille tsemppailuista!

Nyt voinkin sitten pedata sängyn (joka on melkoinen sekasotku maratonin jäljiltä kaikkine pehmeine tyynyineen ja peittoineen ja taitaa tuolta pari kirjanmerkkiä ja kirjaakin tyynyjen alta löytyä) ja järjestellä kirjoja takaisin siisteihin pinoihin. Kiitoksia tästä, oli mukava tällainen yhteinen tempaus, ehkä maratoonailen kanssanne taas parin viikon päästä. Jos en itse lue, niin ainakin seurailen ja tsemppailen muiden maratoneja kovasti!

Lukumaraton alkaa!

Hups, aloitukseni venyi hieman.. Piti aloittaa yhdeltätoista, mutta aloitankin klo 11.45, koska nukuin hieman pommiin, hupsista hups.

Nyt on tankattu kahvia ja hyvää aamupalaa, näiden avulla jaksaa lukea jonkin aikaa!
Koetan tehdä mahdollisimman monta päivitystä maratonini aikana tähän postaukseen :)

Ensimmäisenä lukuvuorossa Sergei Dovlatovin Matkalaukku!

klo 15:04 - Ensiksi luin Matkalaukkua 105 sivua, sitten oli vuorossa Arno Kotron Sanovat sitä rakkaudeksi, jonka luin kokonaan ja josta pidin kovasti. Seuraavaksi jatkan taas Matkalaukkua (joka on hyvä!). Kunhan sen saan luettua, on vuorossa John Greenin Tähtiin kirjoitettu virhe. Tässä vaan saattaa välissä olla pienimuotoinen sukulaisten luona vierailu, joten illemmalla sitten jatkelen lukemista täydellä teholla.
Luettuja sivuja: 239

klo 18:58 - Parin tunnin verran on nähty sukulaisten kanssa (välissä toki pakollinen ruokatauko ja kohta toinen) ja nyt takaisin lukemaan. Ennen sukulointia ehdin lukea Matkalaukkua eteenpäin sivulle 135. Jospa kohta loppuun. Sen jälkeen saatan tarttua joko Greenin kirjaan tai jatkaa kesken olevaa Mikael Niemen kirjaa, Populäärimusiikkia Vittulajänkältä.
Luettuja sivuja: 269

klo 22:14 - Luin Matkalaukun loppuun ja sen jälkeen 35 sivua Tähtiin kirjoitettua virhettä. Jatkoin sen jälkeen kolmisenkymmentä sivua Vittulajänkää, ja nyt kaipaan jotain muuta kuin perusromaania. Aloitan siis Ville Tietäväisen sarjakuvaromaania Näkymättömät kädet.
Luettuja sivuja: 370

klo 00:09 - Tuli todettua, että oli sitten kuinka hyvä kirja tahansa, niin jossain vaiheessa raja tulee vastaan, uuvuttaa ja keskittymiskyky herpaantuu. Ei tullut mitään, vaikka yritin sarjakuviakin lukea, en jaksanut kiinnostua minkään uuden aloittamisesta. Niinpä päätin katsoa yhden jakson Greyn anatomiaa (joka on muuten uusi koukutuksen kohteeni), ja toivon että nyt pienen huilitauon jälkeen lukeminen luistaisi paremmin. Parin tunnin päästä on kyllä pakko uinahtaa hetkeksi, sillä huomenna on muutama tunti töitä enkä halua olla siellä aivan umpiväsynyt. Luin kuitenkin sellaiset 32 sivua Näkymättömiä käsiä (tajuamatta juuri mitään keskittymiskyvyttömyyteni vuoksi) ja ehkä kymmenisen sivua Marjane Satrapin sarjakuvateosta Persepolis. Olen totaalisesti kadottanut sen hurjan lukunopeuden, joka oli lapsuudessa ja varhaisnuoruudessa, jolloin luin oikeasti monta kirjaa päivässä. Hui! No mutta nyt tauon jälkeen jatkamaan Vittulajänkää.. -->
Luettuja sivuja: 412

klo 1:25 - Luin 36 sivua Populäärimusiikkia Vittulajänkältä, ja nyt ei pysy silmät enää auki. Jospa kuitenkin aamulla herään herätykseen, jonka puoli kahdeksaksi laitoin!
Luettuja sivuja: 448

klo 10:31 - Sain itseni revittyä ylös sängystä vasta puoli yhdeksältä, jonka jälkeen söin aamupalaa ja luin Populäärimusiikkia Vittulajänkältä loppuun. Miten olen saanut jo kaksi tuntia kulumaan tästä päivästä?! Noh, nyt vielä loppurutistus ja Tähtiin kirjoitetun virheen kimppuun! Tällä hetkellä näyttää realistiselta tavoitteelta saada tällä maratonilla luettua yli viisisataa sivua.
Luettuja sivuja: 484
Eikun vaan lukemaan, aurinkokin lämmittää kivasti ikkunan takaa (jos sää pysyy tuollaisena niin voisi mennä vaikka ulos lukemaan)
klo 11:47 - Lukuaika päättyi kaksi minuuttia sitten! Sain Tähtiin kirjoitetun virheen luettua sivulle 101 juuri kun kännykän kello näytti 11:45.

 Lopputulos: 550 sivua...
- 2 kokonaista teosta (Matkalaukku & Sanovat sitä rakkaudeksi)
- 1 kirja loppuun (Populäärimusiikkia Vittulajänkältä)
- parista kirjasta muutama kymmenen sivua eteenpäin (Persepolis & Näkymättömät kädet)

Kohta väkertelen erillisen jälkipuintipostauksen, johon kirjoitan jälkikäteistunnelmia maratonista.

tiistai 9. heinäkuuta 2013

Blogistanian yhteinen kesälukumaraton 10.7. (=ensimmäinen lukumaratonini!)

Huomenna käynnistyy blogistanian yhteinen 24 tunnin lukumaraton, johon minäkin osallistun. Olen innoissani, sillä tämä on ensimmäinen lukumaratonini. Odotukset eivät ole kovin korkealla, koska en ole enää niin nopea lukija kuin ennen, mutta on jännää nähdä, kuinka paljon saan luettua vuorokauden aikana.

Vietin äsken hetken sekä omia että kirjaston kirjoja hivellessä, ja jonkinmoinen kasa tuohon sängyn viereen ilmestyi. Kasan lopullisuudesta en ole varma, mutta enköhän näiden joukosta suurimmaksi osaksi tule huomenna kirjani valitsemaan:

 

Mukana on sarjakuvaa, runoa ja perinteistä romaania. Ei tosiaan ole kaikkia tarkoitus lukea, mutta jospa joitakin. Päätin aloittaa maratonin huomenna kello 11, joten se päättyy osaltani torstaina kello 11. Seuraava samanmoinen yhteinen maraton on oleva 24.7., mutta en vielä tiedä osallistunko siihen.

Muita maratoniin 10.7. osallistuvia blogeja:

Lukuiloa kaikille maratoniin!

Pienarviot neljästä kirjasta (Vuorinen, Hietamies, Harris, Murakami)

Luonnoksissa oli odottelemassa arviontynkää neljästä varsin erilaisesta teoksesta, joista en ole saanut vielä pitkää arviota tehtyä. Päätinkin toteuttaa näiden arvioinnit ja esittelyt ensimmäistä kertaa pienarvioilla.

Juha Vuorinen: Juoppohullun päiväkirja


Kustantaja: Diktaattori Kustannus
Julkaisuvuosi: 2001
Sivuja: 360

Juoppohullun päiväkirja kertoo juuri siitä, mistä kirjan nimi antaa olettaakin kerrottavan. Eli juoppohullun elämästä. Juha ryyppää ja hölmöilee. Joskus yksin, joskus kavereidensa kanssa. Juha alkaa kirjoittaa elämästään päiväkirjaa, joka yhtäkkiä päätyy erään salaa ikkunasta stalkkailevan toimittajan toimesta suuremman yleisön luettavaksi. Juhan elämä on juuri sellaista kuin voikin olettaa päivät läpeensä ryyppäävän keski-ikäisen suomalaismiehen elämän olevan. Välillä lentää telkkarit ikkunasta ja vituttaa, välillä hullutellaan ja hölmöillään miespuolisten kavereiden kanssa. Silloin tällöin koetaan myös mukavia, hieman miesporukkaa raikkaampia, hetkiä naisystävän kanssa.

Ennen Juoppohullun päiväkirjaan tarttumista vähän epäilin, onko tämä ihan minun kirjani. Noh, pidemmän päälle ne oksennus- ja paskajutut toki ällöttivät, mutta myönnettävä se on että Vuorinen kirjoittaa hauskasti. Nauroin monta kertaa. En niinkään paskajutuille, mutta muille kirjassa tapahtuville muille kommelluksille ja ylipäätään kirjoitustyylille. Vaikka Juha tuntuu olevan aika toivoton tapaus, pari kertaa häntä kohtaan heräsi jopa sympatia. Enköhän tule ainakin seuraavan osan lukemaan, katsotaan sen jälkeen luenko loputkin. Ihan mukavaa heittää välillä aivot narikkaan.

 

Eve Hietamies: Yösyöttö

Kustantaja: Otava
Julkaisuvuosi: 2010
Sivuja: 383

Antti Pasasella on kaikki hyvin. On vaimo, miellyttävä työ ja lapsikin kohta tulossa. Kaikki kuitenkin muuttuu, kun vaimo ottaa hatkat heti synnytyksen jälkeen ja Antti jää yksin vastasyntyneen Paavo-vauvan kanssa. Antille jokseenkin uusi asia, vauvanhoito, aiheuttaa lievästi sanottuna ongelmia. Mistä äidinmaitoa ostetaan? Miten erottaa yöpuku päivävaatteista? Antin ja Paavon elämä on täynnä epätietoisuutta, ongelmia ja kommelluksia, mutta mukaan mahtuu myös paljon onnellisia ja iloisia kasvun hetkiä. Sekä poika että isä kasvavat, ja huomataan että alussa niin onnettomalta vaikuttavasta miehestä voi kasvaa hyvä yksinhuoltajaisä.

Yösyöttö oli erinomainen lukukokemus. Kirjassa tosin korostetaan jonkinlaisen äitigeenin olemassaoloa, jota vähän kyseenalaistan (miksei mies voisi kehittyä yhtä huolehtivaksi ja hyväksi vanhemmaksi kuin nainenkin, eihän kaikilla naisillakaan vauvanhoitotaitoja välttämättä ole heti). Lisäksi hämmennystä herätti niin monet oudoksuvat katseet, joihin Antti yksin lapsen kanssa törmäsi. Ei kai nykyään ole kovin omituista, että isäkin voi olla yksinhuoltaja? No, Hietamies onkin ilmeisesti halunnut luoda tällaisen kärjistetyn asetelman korostaakseen Antin kasvutarinaa hyväksi isäksi.

En ole vielä itse edes harkitsemassa lasten hankkimista, mutta pidän lasten kanssa olemisesta ja seurasinkin huvittuneena kaikenlaisia lastenhoitoon liittyviä kömmähdyksiä, joihin Antti törmäsi. Hymy nousi huulille. Välillä en voinut jättää kirjaa käsistäni. Eläydyin mukana, sydän oli kurkussa jos Paavolle kävi jotakin. Suosittelen kirjaa erityisesti niille, jotka pitävät lapsista.


Thomas Harris: Punainen lohikäärme

Kustantaja: Gummerus
Julkaisuvuosi: tämä painos 2002, 1.suomennos 1995
Sivuja: 383
Alkuteos: Red Dragon (1981)
Suomentanut: Risto S. Valassaari

Taidokas profiloija Will Graham saa tehtäväkseen napata kaksi perhettä murhanneen psykopaatin, jota Hammaskeijuksikin kutsutaan. Apua Graham pyytää myös Hannibal Lecteriltä, vankilassa viruvalta toiselta psykopaatilta, joka muuten tässä kirjassa ensimmäistä kertaa tulee esille (jatko-osassa Uhrilampaat Lecter onkin sitten isommassa osassa).

En ole kovin paljoa tällaista kirjallisuutta lukenut, mutta halusin  lukea tämän ennen jatko-osan lukemista (jonka haluan lukea koska siitä tehty elokuva on hyvä). Pienenpienistä ennakkoluuloistani huolimatta Punainen lohikäärme piti otteessaan. Välillä ilmaantui eteen tylsempiä kohtia mutta mielenkiinnolla seurasin, saadaanko murhaaja kiinni, mitkä ovat motiivit näihin hirveisiin tekoihin jnejne. Kirjan lopussa ajattelin, että asia on jo loppuun taputeltu, mutta sitten tapahtuikin vielä todella yllättävä asia, joka tuli minulle aivan puskista. Kirjasta jäi siis ihan hyvä maku, ja Harris osaa kirjoittaa. Katsotaan, milloin saan Uhrilampaat aloitettua, se jo bookcrossing-kirjana tuolla hyllyjen kätköissä odottaa.




Haruki Murakami: Suuri lammasseikkailu

Kustantaja: Tammi
Julkaisuvuosi: 1993
Sivuja: 351
Alkuteos: Hitsuji o meguru bōken (1982) (Suomennettu englanninkielisestä versiosta A Wild Sheep Chase)
Suomentanut: Leena Tamminen

Pidin Suuresta lammasseikkailusta todella paljon. Siitä on vaan tosi vaikea kirjoittaa.

Tarinan päähenkilö on 30-vuotias nimetön japanilaismies. Hän elää melko tavallista ja omasta mielestään välillä tylsääkin elämää. Yhden vuoristomaisemaa ja sen edustalla olevia lampaita esittävän valokuvan takia mies kuitenkin joutuu yhtäkkiä seikkailuun, jossa hänellä on tavoitteenaan löytää lammas. Joten, niin uskomattomalta kuin se kuulostaakin, tämä tarina kertoo siitä, kuinka mies lähtee etsimään harvinaista lammasta. Mikäli oikein käsitin, tällä lampaalla on tapana mennä jonkun ihmisen "sisälle" ja sieltä käsin ohjailla ihmiskuntaa. Hui!

Rakastan Murakamin kirjoitustyyliä. Tätä ennen olin lukenut vain herran teoksen Sputnik-rakastettuni, ja siitäkin muistan tykänneeni. Suuri lammasseikkailu oli ehkä vielä parempi, mutta harmikseni kirjan loppu meni hieman yli ymmärrykseni.. En tiedä, auttaisiko toinen lukukerta asiaa. Joka tapauksessa kirja oli oikein hieno lukuelämys, ja Murakamia aion jatkossakin lukea. Paljon.