lauantai 29. kesäkuuta 2013

William Golding: Kärpästen herra

Kustantaja: Otava
Julkaisuvuosi: 2007
Sivuja: 336
Alkuteos: The Lord of the Flies (1954)
Suomentanut: Juhana Perkki

He olivat jo aikaisemmin arvanneet olevansa saarella. Kiipeillessään punaisilla kallioilla meri kummallakin sivullaan ja kristallinkirkas taivas yläpuolellaan he olivat vaistomaisesti tajunneet meren ympäröivän heitä kaikilla suunnilla. Mutta tuntui jollakin tavoin sopivammalta lausua ratkaiseva sana vasta sitten, kun he seisoivat huipulla ja näkivät meren täydellisenä kehänä yhtyvän taivaanrantaan.
Ralph kääntyi toisten puoleen.
"Tämä kaikki on meidän."

Tämän klassikon lukemisesta on jo jonkin verran aikaa, mutta yritän kertoa joitakin kirjan herättämiä ajatuksia.

Tarinan juoni lienee kaikille ainakin pääpiirteittäin tuttu: joukko nuoria englantilaispoikia päätyy lentokoneonnettomuuden myötä saarelle. Ensin pojat ovat haltioissaan ja lumoutuneita: heillä on käytössään kokonainen suuri ja kaunis saari, eikä aikuisia näy missään. Pian kuitenkin koti-ikävä alkaa painaa, ja ratkaisuksi keksitään merkkisavu. Ehkä sen avulla joku voisi pelastaa heidät. Suuressa osassa kirjassa ovat ainakin Ralph, Possu ja Jack. Ensin Ralph valitaan johtajaksi, ja kokouksia pidetään. Simpukkaa käytetään näyttämään, kenellä on puheenvuoro. Kaikki näyttää olevan hyvässä järjestyksessä, kunnes porukka jakaantuu kahteen osaan. Ralph jää solidaarisemman joukkion johtajaksi, Jack kerää itselleen ryhmän villi-ihmisiä. Meno menee villimmäksi ja väkivaltaisemmaksi, simpukan merkitys heikkenee. Ensin tuntuu kamalalta tappaa sika, myöhemmin tappamisesta aiheutuu jopa hurmosta ja iloa. Lopulta kahden poikajoukkion välillä on melkeinpä sota menossa, ja alun iloinen leikki uudella saarella on vaihtunut vakavaksi valtasuhteiden selvittämiseksi.

Kirjaa lukiessa aloin väistämättä miettimään, millaista saarella olisi ollut, jos sinne joutuneet olisivat olleet aikuisia. Tai entä jos saarelle olisi joutunut lentokonelastillinen tyttöjä? Voisi olla, että aikuiset olisivat kyvykkäämpiä neuvottelemaan asioista. Ja voisi olla, että tytöt olisivat rauhallisempia. Kuitenkin ihmisen luonto on pohjimmiltaan sama, ja iästä tai sukupuolesta riippumatta monikin saattaisi menettää järkensä oltuaan kauan tuntemattomassa paikassa vailla tietoa pelastumisesta. On kuitenkin eri tavalla karmivaa lukea sikaa tappavasta viattomasta pojasta kuin aikuisesta miehestä. Ehkä Golding on tällä asetelmalla halunnutkin korostaa sitä, miten karmeaksi ihmismieli voi mennä riippumatta siitä, onko kyseessä lapsi vai aikuinen.

Golding kuvailee maisemia lumoavasti, ja muutenkaan en löytänyt kirjoitustyylistä mitään moittimista. Kärpästen herra on kirja, joka kuvaa karulla tavalla, millaiseksi ihmisluonto voi äärimmäisissä olosuhteissa mennä.

tiistai 25. kesäkuuta 2013

Aki Ollikainen: Nälkävuosi


Kustantaja: Siltala
Julkaisuvuosi: 2012
Sivuja: 141

Mataleena silittää sormenpäällään posliinisen keittokulhon pintaa. Se on valkoinen kuin lumi, mutta lämmin. Kauneinta on kuitenkin kulhon vaaleanpunainen ruusu, jonka terälehdet on ympäröity kullalla. Kun sormen siirtää sen yli, tuntee kuinka se on kohollaan aivan kuin se olisi elävä, sykkivä sydän, kukkisi lumen keskellä eikä talvikaan sitä voi voittaa.

Suomen historiasta kertovat kirjat ovat jääneet kovin vähälle lukemiselle minun kohdallani, mikä hävettää tunnustaa. Nälkävuodet ovat olleet minulle kaukainen tapahtuma kansani menneisyydessä, mutta Aki Ollikaisen Nälkävuosi konkretisoi kurjuuden ja nälän suoraan eteeni. Nyt, haalittuani vielä tietoa nälkävuosien ajasta internetistä tiedän taas himpun verran enemmän historiastamme.

Kirjassa seurataan vuosien 1867-1868 tapahtumia kolmesta eri näkökulmasta: ensimmäiseksi kerrotaan perheestä, johon kuuluvat Marja ja Juhani sekä lapset Mataleena ja Juho. Perhe lähtee matkaamaan pitkin Suomea paremman elämän toivossa, ja rankka matka se onkin. Välillä seurataan parempiosaisia Helsingissä asustavia Renqvistin veljeksiä, jotka tuntuvat pääsevän helpommalla. Eivät he kuitenkaan nälkävuosien vaikutusten ulottumattomissa ole, sillä nälkä ulottuu joillain tavoin myös heidän elämäänsä. Kolmannen näkökulman muodostaa senaattori, jonka täytyisi keksiä jotakin kansan elämän helpottamiseksi.

Eniten näistä tarinoista ja kohtaloista jäi mieleen juurikin Juhanin, Marjan, Mataleenan ja Juhon perheen tarina. Matkan kulku on todella kauniisti ja elävästi kirjoitettu, ja lukiessa tuntuu kuin olisi itse matkassa mukana. Kuolema, nälkä ja niiden aiheuttama suru ovat käsin kosketeltavissa, ja ihmisten epätoivoiset yritykset haalia edes pikkuinen pala purtavaa tai katto päänsä päälle osoittavat, miten todella rankaksi ihmisen elämä voi mennä. Vaikeina aikoina täytyy tyytyä siihen, mitä saa. Myös parempi- ja huonompiosaisten suhteet näkyvät kirjassa: huono-osaiset koettavat saada yösijaa rikkailta, jotka eivät aina kerjäläisiä taloonsa huoli kulkutautien ynnä muun pelossa. Eivät parempiosaisetkaan nälkävuosista ongelmitta selviä, sillä ruoka on myös heillä lopussa ja monia työntekijöitä täytyy sanoa irti. On kuitenkin hienoa seurata, kuinka kaiken kurjuuden keskellä joissain ihmisissä on vielä hyvyyttä jäljellä, kun esimerkiksi perhe vihdoin saa nukkumapaikan yöksi tai edes lautasellisen harmaata, laihaa keittoa.

Kirja pisti minut väistämättä miettimään, kuinka hyvin asiat ovat tällä hetkellä Suomessa (unohtamatta tietenkin sitä, että yhä joillain on asiat huonosti), ja ettei kaikista turhanpäiväisistä pikkuasioista pitäisi valittaa. Kirjassa lapsetkin tyytyvät kohtaloonsa, ja etenkin Mataleenan kekseliäät ja mielikuvitukselliset ajatukset riemastuttavat lukijaa. Tässä yksi esimerkki, joka laittoi hymyn huulilleni:
Mataleenaa naurattaa, kirkkoherran karvahattu näyttää untuvaiselta voikukkapallolta, paitsi että se on ruskea, ei valkoinen. Jos puhaltaisi, lähtisi hatusta leijailemaan haituvia yli hankien ja papin päähän jäisi pelkkä tappi. Haituvat putoaisivat maahan kievarin pihalle ja kesällä pihamaalla kasvaisi joka puolella keltaisia kukkapäisiä pappeja, jotka huojuisivat tuulessa.

Nälkävuosi on hieno ja upea kirja, joka pistää ajattelemaan. Tätä voin suositella ehdottomasti kaikille.

Tällä kirjalla osallistuin Kotimaiset kirjailijat -haasteeseen.


sunnuntai 16. kesäkuuta 2013

Hyvästi pääsykoestressi!


Niin vain koetti se päivä, jolloin kaikki pääsykokeet ovat vihdoin ohi, vaikka se joskus tuntui niin kovin kaukaiselta! Viime perjantaina oli viimeinen koe, ellei nyt tämän tulevan viikon aikana tule vielä yhtiin kokeisiin kutsua. Olisi kyllä kiva saada se kutsu, sillä se olisi se mihin luultavasti eniten haluaisin. Toivottavasti nyt jokin noista opiskelupaikoista irtoaa, kova halu olisi jo päästä opiskelemaan!

Nyt sellaisen puolen vuoden pääsykoekirjojen kanssa kärvistelyn jälkeen on kyllä mukava ihan vaan lomailla. Pääsykoekirjoja lukiessani monesti mietin, kuinka ihanaa on kun sitten kokeiden jälkeen saa lukea mitä vaan ja muutenkin tehdä melkeinpä mitä vaan. Nyt olenkin lukenut Suurta lammasseikkailua innolla loppuun, ja sen jälkeen taidan aloittaa jonkin sarjakuvan tai kotimaisen kirjan lukemisen, jotta saan lukuhaasteitakin vähän eteenpäin! Lisäksi olen näinä ensimmäisinä 'vapauden' päivinä katsonut yhtä lempparisarjaani, Doctor Who'ta, eteenpäin ja ihaillut taas kuinka nerokas sarja se on. Nyt rupeaa tulemaan vähän useammin tännekin päivitystä, kun ei ole koko ajan hirveää stressiä kokeisiin lukemisesta! Ensiksi voisi tässä joku päivä raapustella luonnoksina odottavat kirja-arviot loppuun.

tiistai 4. kesäkuuta 2013

Lukuhaasteet vuodelle 2013

On jo aikakin tehdä kokoava postaus tämän vuoden lukuhaasteista, onhan vuosi jo oikeastaan puolessa välissä (hullua!).

Tänä vuonna osallistun ensimmäisen kerran virallisesti lukuhaasteisiin.  Pyrin suorittamaan kunnialla läpi kolme haastetta: sarjishaasteen, kotimaisten kirjailijoiden haasteen ja mielenterveyshaasteen (+ jatkan keskenjäänyttä 30 days of books -haastetta). Pääsykokeiden loputtua (ensi viikolla todennäköisesti viimeiset) pitäisi olla rutkasti aikaa haasteidenkin suorittamiseen.

Kotimaisten kirjailijoiden teoksia olen lukenut harmittavan (ja hävettävän!) vähän, joten tartun tähän haasteeseen innolla. Sarjakuvia olen juuri innostunut lukemaan, joten on kiva tutustua erilaisiin sellaisiin. Mielenterveys ja mielen sairaudet ovat kiinnostaneet jo pitkään, joten niistä on kiintoisaa, joskin toisinaan karua, lukea.

Päätin jo alustavasti, mitkä teokset haasteisiin luen, ja ne löytyvät täältä. Haasteiden nimissä olevista linkeistä pääsee haasteiden alkuperäisille sivuille, sieltä saa myös lisätietoa. Mielenkiinnolla odotan, saanko kaikki listaamani kirjat luettua tämän vuoden aikana ;) jospa, sillä ne kaikki kiinnostavat!