tiistai 9. huhtikuuta 2013

Philip Pullman: Kultainen kompassi (Universumien tomu #1)

Kustantaja: Tammi
Julkaisuvuosi: 1996
Sivuja: 405
Alkuteos: Northern Lights (His Dark Materials #1)
Suomentanut: Helene Bützow

Jo muutaman sekunnin kuluttua ilmapallo purjehti kokonaan ulos pilvestä ja leijaili taivaalle nostaen jatkuvasti korkeuttaan.
Mikä näky!
Pallo kaartui suoraan heidän yläpuolellaan valtavana kaarena. Revontulet hehkuivat heidän yläpuolellaan ja ympärillään värikkäämpinä ja loistavampina kuin Lyra oli koskaan nähnyt. Ne ulottuivat melkein joka puolelle ja he olivat melkein osa niitä. Valtavat hehkuvat verhot vavahtelivat ja jakautuivat kuin enkelin siiven iskut; itsevalaisevat loistavat pyörteet vyöryivät näkymättömiä rosoisia kallioita alas pyörteisiin lampiin tai riippuivat kuin valtavat vesiputoukset.

Huhhuh, vihdoinkin saan aikaiseksi kirjoittaa arvion tästä kirjasta, vaikka luinkin sen jo aikoja sitten! Pahoittelen, pääsykokeisiin valmistautuminen on vienyt (ja vie) paljon aikaa.

Philip Pullmanin Universumien tomu -trilogia on ollut jo pitkään lukulistallani, ja vihdoin sain luettua ensimmäisen osan. Lukemisesta on jo jonkin verran aikaa ja on vaikea muistaa yksityiskohtia tarinasta, mutta yritetään..

Pullman on luonut kirjasarjaansa ainutlaatuisen fantasiamaailman, jossa elää ihmisten lisäksi muun muassa noitia ja panssarikarhuja. Pidin paljon tästä maailmasta, aina ilahduttaa kuinka joku osaakin loihtia noin hienoja juttuja. Erityisesti minua kiehtoi jokaisella ihmisellä oleva oma eläimen muodossa oleva daimoni, joka on ikään kuin ihmisen sielu: toisistaan eroon joutuminen on pahin mahdollinen asia, joka ihmiselle ja daimonille voisi tapahtua.

Kirjan juoni menee kutakuinkin niin, että lapsia alkaa mystisesti kadota, ja kirjan päähenkilö, pikkutyttö Lyra lähtee yhdessä gyptien kanssa pelastamaan sekä heitä että setäänsä "Kahmaisijoiden" (lasten keksimä nimitys sieppaajille) kynsistä. Matka on pitkä, ja päästäkseen perille ja taistellakseen Kahmaisijoita (tai Uhraamislautakuntaa, jolla vihollista myöhemmin nimitetään) vastaan gyptien on koottava kokoon armeija. Mukaan täytyy värvätä myös panssarikarhu, josta tuleekin karskista luonteestaan ja olemuksestaan huolimatta miltei ystävä Lyralle. Lisäksi Lyralla on apunaan kompassi, jota hän oppii tulkitsemaan ja jolla hän saa vastauksia kysymyksiinsä. Matkan aikana ja perillä tapahtuu monia jännittäviä asioita, ja lukijakin saa jännittyneenä odottaa, mitä tuleman pitää. Suuressa roolissa tässä kirjassa on mystinen Tomu, josta saadaan varmaankin tietää enemmän sarjan seuraavissa osassa.

Juoni on periaatteessa melko simppeli, mutta matkan varrella paljastuu paljon yllättävääkin tietoa muun muassa Lyrasta ja hänen perheestään. Kirjassa kohistaan rinnakkaismaailmojen mahdollisesta olemassaolosta ja Tomusta, jotka ovat käsittääkseni suuressa osassa koko kirjasarjassa. Tarina jäi sellaiseen kohtaan, että on pakko tietää lisää Tomusta ja niistä muista mahdollisista maailmoista. Täytyy siis lukea myös seuraavat osat. Ei tämä kuitenkaan harrypottermaista innostusta minun kohdallani saanut aikaan, mutta haltioiduin kyllä kirjailijan luomasta fantasiamaailmasta ja siitä, miten hän tarinaa rakensi.

Tykkäsin myös Pullmanin kuvailevasta kerronnasta, josta näyte alla:

Sitten John Faakin alkoi nauraa. Hän läimäytti leveällä kämmenellään pöytää, niin että lasit helisivät, hänen jykevät hartiansa hytkyivät, ja hänen oli pyyhittävä kyyneliä silmistään. Lyra ei ollut koskaan nähnyt mitään sellaista, eikä hän ollut kuullut sellaista mylvintää; oli kuin vuori olisi nauranut.