keskiviikko 16. tammikuuta 2013

J.K. Rowling: Paikka vapaana

Kustantaja: Otava
Julkaisuvuosi: 2012
Sivuja: 543
Alkuteos: The Casual Vacancy (2012)
Suomentanut: Ilkka Rekiaro

Gavin yritti saada kylliksi ilmaa keuhkoihinsa. Rintakehässä tuntui kireältä. Vasta sillä hetkellä hänelle valkeni, että Barry Fairbrother oli ollut hänen paras ystävänsä.

Sain vihdoin luettua tämän erään suosikkikirjailijani ensimmäisen aikuisille suunnatun teoksen. Meinasin kylläkin luovuttaa välillä, mutta jatkoin tämän kuitenkin sitkeästi loppuun.

J.K. Rowlinghan on varmaan kaikille tuttu Harry Potter -sarjan kirjoista, mutta tätä kirjaa en lähtisi vertaamaan niihin. Huomasin, että alussa väkisin meinasin ajatella, että mitä tästä nyt tulee kun Potterit olivat niin hyviä ja mitäköhän samaa tässä on ja niin edelleen. Lukeminen takkusi alussa tosi paljon, ei vaan kiinnostanut. Asiaa auttoi, kun lopetin kokonaan Pottereihin vertaamisen; eihän tämä teos miljööltään ja tapahtumiltaan oikeastaan yhtään liity niihin. Jossain vaiheessa sitten melkeinpä unohdin kirjailijan edes olevan Rowling, mikä oli ehkä ihan hyvä juttu.

Mutta tarinaan: Yksi Pagfordin paikallisvaltuuston valtuutetuista, Barry Fairbrother, menehtyy yllättäen. Tästä käynnistyy tapahtumaketju, jonka kaikki tapahtumat tavalla tai toisella liittyvät vapaan valtuustopaikan täyttämiseen. Pikkukaupungissa kaikki tuntevat toisensa, ja alkaa tiukka kilpailu paikkaa havittelevien kesken. Paketissa on kaikki perinteisen saippuasarjan ainekset: juonittelua, piikittelyä, onnettomia avioliittoja, ahdistuneita nuoria, kännäämistä, huonoja lasten ja vanhempien suhteita, huumeidenkäyttöä. Väistämättä mieleeni tuli Salatut elämät tai jokin sitä vastaava tv-ohjelma, niin hurjaa menoa välillä oli.

Valtuustopaikan täyttämisen ohella kirjassa käsitellään Pagfordin asukkaiden suhtautumista viereiseen kaupunkiin, Yarviliin, sekä Fieldsiin, joka on Pagfordiin liitetty huono-osaisempien alue ja jonka pitäisi joidenkin mielestä kuulua Yarviliin. Useimmilla on negatiivinen suhtautuminen sekä Fieldsiin että Yarviliin, ja eräät henkilöistä yrittävätkin saada Fieldsin siirrettyä Yarvilin hoteisiin, mutta jotkut ovat myös sitä vastaan. Samoin keskustelua herättää Fieldsissä sijaitseva huumeklinikka, joka osan mielestä on tarpeellinen ja osan mielestä hyödytön. Näin ollen Pagfordin asukit jakautuvat oikeastaan kahteen ryhmään, Fieldsin puolustajiin ja vastustajiin. Tunteet kuohahtavat osapuolten välillä roimastikin. Politiikan ohella tunteiden kuohuntaa aiheuttaa muun muassa myös vanhempien ja lasten välit (joissa monessa perheessä löytyy parantamisen varaa), nuorten keskuudessa näkyvä erilaisuuden syrjintä ja kaupungin kotisivuille epäilyttäviä viestejä kirjoitteleva hahmo, jonka henkilöllisyydestä ei kellään ole varmaa tietoa.

Kirja tosiaan parani loppua kohden, sillä johonkin sivulle 300 oli melkoinen jaksamattomuuden tunne. En ole juurikaan politiikan ystävä, joten oli puuduttavaa lukea niistä valtuustojutuista ja vapaan paikan täyttäminen ei kiinnostanut minua oikeastaan yhtään. Mielenkiintoisempaa oli seurata ihmisten välisten suhteiden kehittymistä suuntaan tai toiseen. Lopussa kirjaan alkoi tulla niin paljon tapahtumia, että kirja pysyi käsissä ilman jaksamattomuuden tunnettakin. Rowlingilla on kuitenkin edelleen todella kiva kirjoitustyyli, mutta valitettavasti kirjan tapahtumat eivät temmanneet mukaansa niin hyvin kuin olisivat voineet temmata. Kirja ei yllä suosikkieni joukkoon, ja olisi jäänyt minulta luultavasti lukematta, ellei kyseessä olisi ollut Rowlingin kirja. Tulen kyllä jatkossakin lukemaan varmasti Rowlingin kirjoja jahka tämä niitä kirjoittaa, ei tullut mitään traumoja sentään!

Tästä kirjasta on muuten kai tekeillä televisiosarja, jonka määrä on tulla ulos ensi vuonna (ainakin niin wikipedia minulle väitti). Olisi ihan mielenkiintoista nähdä, miltä tämä tarina näyttää telkkarissa.

4 kommenttia:

  1. Tämä odottaa lähitulevaisuudessa lukuvuoroani! Kunhan siskoni saa sen ensin luettua. Olen innoissani; vaikka Harry Potterit ovat mahtavuutta, niin en silti malta odottaa, että pääsen lukemaan Rowlingia, millä ei ole mitään tekemistä Pottereiden kanssa. =D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Noniin, jospa sinä tykkäisit tästä sitten enemmän kuin minä! :)

      Poista
  2. Mitä, TV-sarja! :D Johan on nopeaa toimintaa.
    Itsellänikin jumitti lukeminen jossain puolessa välissä, mutta jatkoin loppuun. Pidin kirjasta todella paljon, varsinkin teinien temppuilusta, mutta se oli ehkä hitusen liian masentava.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, itsekin vähän yllätyin kun satuin wikipedian artikkelista sen huomaamaan :D

      Teinit olivat minunkin mielestäni parhaita henkilöitä, mutta oli tosiaan ehkä vähän liian synkkä kirja minunkin makuuni.

      Poista