torstai 17. tammikuuta 2013

Brian Selznick: Hugo Cabret - kuvaromaani

Kustantaja: Tammi
Julkaisuvuosi: 2008
Sivuja: 543
Alkuteos: The Invention of Hugo Cabret (2008)
Suomentanut: Helene Bützow

En voi muuta sanoa kuin että vau! Poikkesin vähän harhapoluille lukujonostani, kun Hugo Cabret tarttui kirjastosta näppeihini, mutta uskalsin sen lainata nopealukuisuutensa vuoksi. Kirjassa on siis tekstin lisäksi 284 kuvaa, jotka nopeuttavat lukemista huimasti. Lisäksi ne elävöittävät tarinaa, ja vievät sitä eteenpäin: kuvat eivät selitä tekstiä eikä teksti kuvia, vaan kuvat jatkavat tarinaa eteenpäin siitä, mihin teksti jäi. En ole koskaan lukenut tällaista kirjaa, joten ainutlaatuisuudessaan tämä oli aivan mahtava kokemus!

Hugo Cabret, orpopoika, asuu yksin Pariisissa rautatieasemalla jokin aika sitten kadonneen setänsä asunnossa. Sinne hän päätyi, kun hänen isänsä menehtyi ja rautatieaseman kelloja hoitava setä otti hänet hoteisiinsa. Hugon päivät kuluvat sedän hommia jatkaessa: poika ei uskalla paljastaa asemapäällikölle, ettei setää ole näkynyt, sillä hän ei halua joutua orpokotiin. Ei nyt, kun hänellä on tehtävä tekemättä: kellojen vetämisen lisäksi Hugo korjaa itseliikkujaa, jonka pojan edesmennyt isä on taannoin pelastanut tulipalossa tuhoutuneen museon raunioista. Korjausapua löytyy isän muistikirjasta, jossa on tarkkoja piirrustuksia itseliikkujasta ja sen osasista.
Eräänä päivänä Hugo jää kiinni lelupajasta varastaessaan ja joutuu luovuttamaan itselleen tärkeän muistikirjan ankaran puodinpitäjän käsiin. Yrittäessään saada muistikirjaansa takaisin Hugo tutustuu lelumyyjän kummityttöön, Isabelleen, ja pian lapset pääsevät tutustumaan sekä läheistensä menneisyyteen että yleiseen elokuvahistoriaan.

yksi lempikuvistani tässä kirjassa
Kirjan juoni on periaatteessa melko simppeli, mutta halusin jatkaa lukemista koko ajan eteenpäin, jotta saisin tietää mistä itseliikkuja on peräisin ja mitä muuta menneisyydessä on tapahtunut. Kirjaa lukiessa uppouduin täysin sen maailmaan ja ajan- ja paikantaju katosivat hetkellisesti. Kirjan mahtavuudessa yksi osa oli piirrosten lisäksi elokuvahistoriasta kertominen mielenkiintoisella tavalla, sillä ajoittain olen elokuvienkin suurkuluttaja. En edes ajatellut lukiessa tämän olevan nuorten- tai lastenkirja, joten luulisin tämän sopivan monen ikäisille lukijoille. Kirjaa lukiessa tuntui melkeinpä, kuin olisi katsellut elokuvaa. Tästähän onkin tehty elokuva, jonka aion ehdottomasti katsoa pikimmiten!

5 kommenttia:

  1. Kirja on mahtava, ja niin myös elokuvakin! Kannattaa katsoa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mukava kuulla! Taidankin sitten napata sen kirjastosta pikimmiten, kunhan se tulee takaisin edelliseltä lainaajalta :)

      Poista
    2. Elokuva kylläkin noudattaa aika tarkasti kirjan juonta, mutta toisaalta, tämän takia se ei tee kummallisia ratkaisuja :) Se toimii varsinkin niissä kohdissa joissa visuaalisuutta kaivataan paljon.

      Poista
  2. Sinulle on haaste blogissani. :)

    http://ei-mustaa-valkoisella.blogspot.fi/2013/01/haaste.html

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia haasteesta, täytyypä tekaista joku päivä! :)

      Poista