torstai 17. tammikuuta 2013

Brian Selznick: Hugo Cabret - kuvaromaani

Kustantaja: Tammi
Julkaisuvuosi: 2008
Sivuja: 543
Alkuteos: The Invention of Hugo Cabret (2008)
Suomentanut: Helene Bützow

En voi muuta sanoa kuin että vau! Poikkesin vähän harhapoluille lukujonostani, kun Hugo Cabret tarttui kirjastosta näppeihini, mutta uskalsin sen lainata nopealukuisuutensa vuoksi. Kirjassa on siis tekstin lisäksi 284 kuvaa, jotka nopeuttavat lukemista huimasti. Lisäksi ne elävöittävät tarinaa, ja vievät sitä eteenpäin: kuvat eivät selitä tekstiä eikä teksti kuvia, vaan kuvat jatkavat tarinaa eteenpäin siitä, mihin teksti jäi. En ole koskaan lukenut tällaista kirjaa, joten ainutlaatuisuudessaan tämä oli aivan mahtava kokemus!

Hugo Cabret, orpopoika, asuu yksin Pariisissa rautatieasemalla jokin aika sitten kadonneen setänsä asunnossa. Sinne hän päätyi, kun hänen isänsä menehtyi ja rautatieaseman kelloja hoitava setä otti hänet hoteisiinsa. Hugon päivät kuluvat sedän hommia jatkaessa: poika ei uskalla paljastaa asemapäällikölle, ettei setää ole näkynyt, sillä hän ei halua joutua orpokotiin. Ei nyt, kun hänellä on tehtävä tekemättä: kellojen vetämisen lisäksi Hugo korjaa itseliikkujaa, jonka pojan edesmennyt isä on taannoin pelastanut tulipalossa tuhoutuneen museon raunioista. Korjausapua löytyy isän muistikirjasta, jossa on tarkkoja piirrustuksia itseliikkujasta ja sen osasista.
Eräänä päivänä Hugo jää kiinni lelupajasta varastaessaan ja joutuu luovuttamaan itselleen tärkeän muistikirjan ankaran puodinpitäjän käsiin. Yrittäessään saada muistikirjaansa takaisin Hugo tutustuu lelumyyjän kummityttöön, Isabelleen, ja pian lapset pääsevät tutustumaan sekä läheistensä menneisyyteen että yleiseen elokuvahistoriaan.

yksi lempikuvistani tässä kirjassa
Kirjan juoni on periaatteessa melko simppeli, mutta halusin jatkaa lukemista koko ajan eteenpäin, jotta saisin tietää mistä itseliikkuja on peräisin ja mitä muuta menneisyydessä on tapahtunut. Kirjaa lukiessa uppouduin täysin sen maailmaan ja ajan- ja paikantaju katosivat hetkellisesti. Kirjan mahtavuudessa yksi osa oli piirrosten lisäksi elokuvahistoriasta kertominen mielenkiintoisella tavalla, sillä ajoittain olen elokuvienkin suurkuluttaja. En edes ajatellut lukiessa tämän olevan nuorten- tai lastenkirja, joten luulisin tämän sopivan monen ikäisille lukijoille. Kirjaa lukiessa tuntui melkeinpä, kuin olisi katsellut elokuvaa. Tästähän onkin tehty elokuva, jonka aion ehdottomasti katsoa pikimmiten!

Makaroni-kukkakaalivuoan kokkailua uuden keittokirjan ohjeella


Ainoa kirja, jonka olen tänä vuonna joulunjälkeisistä alennusmyynneistä ostanut, on Jamie Oliverin kirja Jamien ruokavallankumous. En ole kovin taitava ruoanlaittaja, mutta tässä kirjassa näkyy olevan semmoisia ohjeita, joita tämmöinen kokkailun vasta-alkajakin ehkä osaa vääntää. Ensimmäiseksi tästä kirjasta kokatuksi reseptiksi meidän kotona pääsi makaroni-kukkakaalivuoka.


MAKARONI-KUKKAKAALIVUOKA

4-6 hengelle

½ kukkakaali
200g cheddarjuustoa
100g parmesaanijuustoa
nippu tuoretta silopersiljaa
merisuolaa
400g makaronia
200g crème fraîchea

Esivalmistelut
Poista kukkakaalista vihreät suojuslehdet - Leikkaa pois kukkakaalin kova kanta - Jaa kukkakaali pieniksi kukinnoiksi - Halkaise kukkakaalin kova varsi pituussuunnassa ja viipaloi se - Raasta cheddar- ja parmesaanijuusto isoon, kuumaa kestävään kulhoon - Hienonna persiljan varret ja lehdet

Pastan keittäminen ja kastike
Pane suolalla maustettu vesi kiehumaan suuressa kattilassa - Lisää makaroni ja kukkakaali ja keitä makaronin pakkausohjeen mukaan - Aseta juustokulho kattilan päälle ja lisää juustoraasteen joukkoon crème fraîche - Sekoittele, kunnes juusto on sulanut - Jos vesi kiehuu liikaa kulhon alla, alenna lämpöä - Lisää persiljasilppu sulaneen juuston joukkoon ja mausta hyppysellisellä suolaa ja pippuria - Kulho on kuuma, joten pane se sivuun uunikinnasta tai keittiöpyyhettä apuna käyttäen - Valuta makaroni siivilässä tyhjän kulhon päällä, jotta saat talteen keitinveden - Kaada makaroni ja kukkakaali takaisin kattilaan ja sekoita joukkoon sulanut juusto - Jos makaroniseos on liian paksua, voit ohentaa sitä tilkalla keitinvettä - Voit tarjota makaronin tällaisenaan tai paistaa vuokaan rapean kuoren grillivastuksen alla - Jos käytät vuoan uunissa, pane uuni lämpenemään kuumalle lämmölle - Lisää makaroniseokseen 1,5dl keitinvettä ja kaada seos uunivuokaan - Paista grillivastuksen alla, kunnes vuoka on kupliva ja kellanruskea

--
Kuten voi huomata, tässä on todella selkeät ohjeet, joista myös aloittelijan on helppo valmistaa ruokaa. Mitä nyt olen katsellut, niin kirjassa on sekä aloittelijoille että vähän enemmän kokanneille hyviä reseptejä. Tästä kun opettelee muutamia mukavia reseptejä niin ei tarvitse tuskailla sitten opiskeluaikoina kun ei osaa mitään muuta tehdä kuin nuudeleita keittää.. :P

Tässä repeptissä me korvasimme cheddarin mozzarellalla, koska emme tähän hätään saaneet cheddaria ja persilja jäi kokonaan pois. Uunissa ei käytetty hirveän nälän vuoksi, mutta olisi siitä tullut kauniimpi jos olisi käyttänyt vähän ruskettumassa. Lisäksi meillä juusto sulatettiin pannulla, ei kulhossa kattilan päällä. Muutoksista huolimatta ruoka osoittautui erittäin maukkaaksi!

Tämä keittokirja tulee tarpeeseen vielä monesti!

keskiviikko 16. tammikuuta 2013

J.K. Rowling: Paikka vapaana

Kustantaja: Otava
Julkaisuvuosi: 2012
Sivuja: 543
Alkuteos: The Casual Vacancy (2012)
Suomentanut: Ilkka Rekiaro

Gavin yritti saada kylliksi ilmaa keuhkoihinsa. Rintakehässä tuntui kireältä. Vasta sillä hetkellä hänelle valkeni, että Barry Fairbrother oli ollut hänen paras ystävänsä.

Sain vihdoin luettua tämän erään suosikkikirjailijani ensimmäisen aikuisille suunnatun teoksen. Meinasin kylläkin luovuttaa välillä, mutta jatkoin tämän kuitenkin sitkeästi loppuun.

J.K. Rowlinghan on varmaan kaikille tuttu Harry Potter -sarjan kirjoista, mutta tätä kirjaa en lähtisi vertaamaan niihin. Huomasin, että alussa väkisin meinasin ajatella, että mitä tästä nyt tulee kun Potterit olivat niin hyviä ja mitäköhän samaa tässä on ja niin edelleen. Lukeminen takkusi alussa tosi paljon, ei vaan kiinnostanut. Asiaa auttoi, kun lopetin kokonaan Pottereihin vertaamisen; eihän tämä teos miljööltään ja tapahtumiltaan oikeastaan yhtään liity niihin. Jossain vaiheessa sitten melkeinpä unohdin kirjailijan edes olevan Rowling, mikä oli ehkä ihan hyvä juttu.

Mutta tarinaan: Yksi Pagfordin paikallisvaltuuston valtuutetuista, Barry Fairbrother, menehtyy yllättäen. Tästä käynnistyy tapahtumaketju, jonka kaikki tapahtumat tavalla tai toisella liittyvät vapaan valtuustopaikan täyttämiseen. Pikkukaupungissa kaikki tuntevat toisensa, ja alkaa tiukka kilpailu paikkaa havittelevien kesken. Paketissa on kaikki perinteisen saippuasarjan ainekset: juonittelua, piikittelyä, onnettomia avioliittoja, ahdistuneita nuoria, kännäämistä, huonoja lasten ja vanhempien suhteita, huumeidenkäyttöä. Väistämättä mieleeni tuli Salatut elämät tai jokin sitä vastaava tv-ohjelma, niin hurjaa menoa välillä oli.

Valtuustopaikan täyttämisen ohella kirjassa käsitellään Pagfordin asukkaiden suhtautumista viereiseen kaupunkiin, Yarviliin, sekä Fieldsiin, joka on Pagfordiin liitetty huono-osaisempien alue ja jonka pitäisi joidenkin mielestä kuulua Yarviliin. Useimmilla on negatiivinen suhtautuminen sekä Fieldsiin että Yarviliin, ja eräät henkilöistä yrittävätkin saada Fieldsin siirrettyä Yarvilin hoteisiin, mutta jotkut ovat myös sitä vastaan. Samoin keskustelua herättää Fieldsissä sijaitseva huumeklinikka, joka osan mielestä on tarpeellinen ja osan mielestä hyödytön. Näin ollen Pagfordin asukit jakautuvat oikeastaan kahteen ryhmään, Fieldsin puolustajiin ja vastustajiin. Tunteet kuohahtavat osapuolten välillä roimastikin. Politiikan ohella tunteiden kuohuntaa aiheuttaa muun muassa myös vanhempien ja lasten välit (joissa monessa perheessä löytyy parantamisen varaa), nuorten keskuudessa näkyvä erilaisuuden syrjintä ja kaupungin kotisivuille epäilyttäviä viestejä kirjoitteleva hahmo, jonka henkilöllisyydestä ei kellään ole varmaa tietoa.

Kirja tosiaan parani loppua kohden, sillä johonkin sivulle 300 oli melkoinen jaksamattomuuden tunne. En ole juurikaan politiikan ystävä, joten oli puuduttavaa lukea niistä valtuustojutuista ja vapaan paikan täyttäminen ei kiinnostanut minua oikeastaan yhtään. Mielenkiintoisempaa oli seurata ihmisten välisten suhteiden kehittymistä suuntaan tai toiseen. Lopussa kirjaan alkoi tulla niin paljon tapahtumia, että kirja pysyi käsissä ilman jaksamattomuuden tunnettakin. Rowlingilla on kuitenkin edelleen todella kiva kirjoitustyyli, mutta valitettavasti kirjan tapahtumat eivät temmanneet mukaansa niin hyvin kuin olisivat voineet temmata. Kirja ei yllä suosikkieni joukkoon, ja olisi jäänyt minulta luultavasti lukematta, ellei kyseessä olisi ollut Rowlingin kirja. Tulen kyllä jatkossakin lukemaan varmasti Rowlingin kirjoja jahka tämä niitä kirjoittaa, ei tullut mitään traumoja sentään!

Tästä kirjasta on muuten kai tekeillä televisiosarja, jonka määrä on tulla ulos ensi vuonna (ainakin niin wikipedia minulle väitti). Olisi ihan mielenkiintoista nähdä, miltä tämä tarina näyttää telkkarissa.

perjantai 11. tammikuuta 2013

Day 22 – Favourite book you own

Heipä vaan! Palaan pitkästä aikaa tämän haasteen pariin. Eihän tähänkään vaan yhtä kirjaa voinut valita, joten tässä näette oman hyllyni lempparit:


Erlend Loe: Supernaiivi
Tämän ostin kerran muistaakseni Suomalaisesta kirjakaupasta alepokkarina. Luin tämän pari vuotta sitten kesällä ja ihastuin, ja päätin ostaa omaksi koska tämän voi lukea monta kertaa uudelleen!

J.K. Rowling: Harry Potter -sarja
Kuvassa on vain Viisasten kivi ja The Order of The Phoenix, mutta koska en osaa valita lemppariani sarjasta, sanon ne kaikki lemppareikseni. Hyllystä löytyy suomeksi 1, 3-7 (kakkonen on juuri matkalla postilaatikkooni Adlibriksestä) ja englanniksi 1 ja 5. Tuon englanninkielisen The Order of the Phoenixin löysin juuri eräältä kirpparilta vaivaisella kahdella eurolla.

Cecelia Ahern: Yllätysvieras
Tämä vaan on mielestäni ihana kirja ja olin innoissani, kun löysin sen pari vuotta sitten kahdella eurolla samaiselta kirpparilta kuin tuon Potterinkin :)

Brian J. Robb: Johnny Depp - kapinallinen
Depp on yksi ehdottomista lempinäyttelijöistäni, ja on kiva myös omistaa herrasta kertova kirja (en tosin sitä muuten olisi ostanut, mutta joku möi kirpparilla pois puolellatoista eurolla!). En ole vielä tätä lukenut, mutta täytyy järjestää sille lukuvuoro lähitulevaisuudessa.

Douglas Adams: Linnunrata - viisiosainen trilogia
Adamsin kirjoihin en ole vielä päässyt käsiksi, vaikka olen jo pitkään halunnut ja kovasti! Sain tämän jo varmaan 6 vuotta sitten veljeltäni joululahjaksi, enkä silloin tiennyt mikä ihme tämä opus on. Nyt kuitenkin olen ihan innoissani, kun tämä löytyy omasta hyllystä ja kohta pääsee tätäkin lukemaan, sillä tästäkin olen paljon positiivisia mielipiteitä kuullut!

Siinäpä ne oli - kommenttiboksissa saa kertoa omasta hyllystä löytyviä lemppareita, olisi kiva kuulla! :)