sunnuntai 16. joulukuuta 2012

Sarah Winman: Kani nimeltä jumala

Veli laski laatikon pöydälle. Haistoin olkien hedelmällisen kosteuden. Laatikko nytkähteli pöydällä, mutta minua ei pelottanut. Veli avasi läpät ja nosti laatikosta isoimman kanin mitä olin ikinä nähnyt.
"Sanoinhan, että hankin sinulle oikean ystävän."
"Se on kani!" sanoin ihastuksesta suunniltani.
"Se on oikeasti belgianjänis", hän sanoi hyvin veljellisesti.
"Belgianjänis", toistin hiljaa, kuin hänen sanansa olisivat tarkoittaneet samaa kuin rakkaus.
"Minkä nimen haluat antaa sille?" hän kysyi.
"Eleanor Maud", sanoin.
"Et voi antaa sille omaa nimeäsi", veli nauroi.
"Miksen?" sanoin hiukan lannistuneena.
"Koska se on poika", hän sanoi.
"Ai", sanoin ja katsoin kanin kastanjanrskeaa turkkia, valkoista häntää ja kahta pientä papanaa, jotka olivat pudoneet sen takapuolesta, ja ajattelin, että se tosiaan näyttikin pojalta.
"No mikä sen nimi voisi olla?" kysyin.
"Jumala", veli sanoi mahtipontisesti.


Kustantaja:
Tammi
Julkaisuvuosi: 2012
Sivuja: 325
Alkuteos: When God Was A Rabbit (2011)
Suomentanut: Aleksi Milonoff

Kirja lähti mukaan kirjastosta puolivahingossa. Näin kirjan hyllyssä, muistin kuulleeni siitä hyviä juttuja ja oikeastaan yllätyin että se oli saatavilla kirjastossamme, jossa usein on kaikki uutuudet lainassa. Monen muun lailla minäkin kiinnostuin tästä erikoisesta nimestä.

Minun on pakko myöntää, etten oikein osaa kirjoittaa kirjasta mitään. Olen vältellyt tämän arvion tekemistä pitkään yrittäen miettiä, miten tästä oikein kirjoittaisin. Tein jo yhden arvion, mutta se oli pakko poistaa kun ei se ollut ollenkaan hyvä. Lähinnä tuntuu, etten muista kirjasta mitään ja kirjoitan vaan omiani, mutta haluaisin jotain silti kirjoittaa, enkä myöskään halua paljastaa tarinasta liikaa. Minä en ennen lukemista tiennyt oikeastaan muuta kuin että tässä tarinassa on mukana sisko ja veli - ja se kani nimeltä Jumala.
Elly ja Joe ovat sisarukset, joilla on aika tavallinen perhe. Kirja on jaettu kahteen osaan, joista ensimmäinen kertoo lapsuudesta ja toinen aikuisuudesta, molemmat Ellyn silmin. Ellyllä on lapsuudessa hyvin läheinen ystävä, Jenny Penny, ja Joella ehkä vielä läheisempi ystävä Charlie. Kaverusten tiet kuitenkin eroavat. Ensiksi eroon joutuvat Joe ja Charlie, kun jälkimmäinen muuttaa pois. Sitten Ellyn ja Joen perhe muuttaa lottovoitosta saamillaan rahoilla vanhempien unelmataloon, ja Elly ja Jenny joutuvat sanomaan hyvästit. Seuraa pitkä aika, etteivät kummatkaan kaveruksista näe toisiaan tai kuulekaan toisistaan mitään kuin ehkä satunnaisesti. Ellyn perhe perustaa majatalon uuteen taloonsa. Yhtäkkiä tarinaan ilmestyy uusia hahmoja: autonkuljettaja Alan perheineen, vanha Arthur-ukko majailemaan perheen luokse ja Arthurin vaimo. Traagistenkin tapahtumien seurauksena lapsuudenystävät tapaavat toisensa, mutta eihän se enää ihan sama juttu ole kuin silloin lapsuudessa.

Kaiken kaikkiaan pidin kirjasta, mutta en tiedä jäikö multa jotain hienoa tajuamatta. Vaikka kirjassa oli sitä magiaakin mukana, en tajunnut joidenkin asioiden merkityksiä tai yhteyksiä, joten ehkä tämä vaatii minun osalta toista lukukertaa. Ensimmäinen, lapsen silmin kerrottu osa oli mielestäni parempi. Jossain vaiheessa oli vähän jaksamaton olo tämän kirjan kanssa, mutta kerronta pelasti ja loppupuolella mielenkiinto palasi ihan uudella tavalla, kun tähänkin tarinaan ilmestyi se yksi Amerikan traaginen tapahtuma ja sen seuraukset. Henkilöitä oli kuitenkin minun makuuni liikaa, esimerkiksi Arthurin vaimon ja kuljettaja-Alanin perheen merkitykset jäivät vähän epäselviksi (en tiedä johtuuko tämä vaan minun tajuamattomuudestani) ja mielestäni 'turhat' hahmot tekivät kirjan vähän sekavaksi. Kirjaa lukiessa tykkäsin kerronnasta ja kirjasta muutenkin tosi paljon, mutta miettimäni neljä tähteä vaihtui kuitenkin kolmeen ja puoleen, kun rupesin lukemisen jälkeen miettimään tarkemmin. Noh, en tiedä, uusintaluku taitaa todella olla tarpeen. Tai sitten on vain hyväksyttävä, että tämä ei ole minun kirjani.


Äh, en ole vieläkään tyytyväinen tähän arvioon, koska tuntuu oikeasti, etten osaa kirjoittaa tästä kirjasta mitään. Haluan kuitenkin jo lopettaa tämän vatvomisen ja siirtyä eteenpäin, joten antaa olla!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti