sunnuntai 16. joulukuuta 2012

Johanna Sinisalo: Ennen päivänlaskua ei voi

Kustantaja: Tammi
Julkaisuvuosi: 2000
Sivuja: 268

Se on pieni, hoikka ja käpertynyt omituiseen asentoon, kuin sillä ei olisi niveliä ollenkaan. Sen pää on polvien välissä ja runsas musta harja viistää kuraista kiveystä.
Se ei ole varmaankaan kuin vuoden. Puolentoista korkeintaan. Pelkkä pentu. Se ei ole ollenkaan niin suuri ja ruhokas kuin miltä täysikasvuiset yksilöt kuvissa näyttävät.

Tapahtuipa taas niin, että päädyin kirjastoon viime viikolla, eikä sieltä taaskaan tyhjin käsin poistuttu (mukaan lähti tämän lisäksi Taru sormusten herrasta -sarjan eka osa, Hobitti-elokuvan myötä mietin joko alottaisin niiden lukemisen..). Otin Johanna Sinisalon Ennen päivänlaskua ei voi hieman epäillen hyllystä, sillä mietin tuleeko tätä nyt luettua kun on jo kotona niin paljon lainattujakin kirjoja odottamassa. Epäilyni osoittautuikin onneksi turhaksi, kun samana päivänä luin jo puoliväliin asti ja seuraavana päivänä loppuun.

Kolmikymppinen Mikael "Enkeli" löytää pihaltaan epämääräisen, huonokuntoisen olennon, ja päättää siinä samassa ottaa olennon luokseen asumaan. Olento osoittautuu peikoksi, ja alkaa kiivas googlettelu ja vanhalle eläinlääkäripoikaystävälle soittelu; Mitä peikot syövät? Kuinka nuutunut ja välinpitämätön peikko saataisiin takaisin elävien kirjoihin? Peikon hoitamisen ohella Mikaelilla on hoidettavanaan ihmissuhteita mm. entisten ja uusien poikaystävien kanssa.

Pian peikon ja Mikaelin välit syvenevät, peikko saa nimen ja alkaa olla Mikaelille vähän enemmän kuin tavanomainen lemmikki. Peikon piilottelu kerrostaloasunnossa ei tuota ihan toivotunlaista tulosta, ja pian monet Mikaelin ystävät ovat tietoisia tästä ihmisasumukseen lukitusta villieläimestä. Mikaelin suhteet muihin ihmisiin kärsivät, ja pian mies saa huomata, kun osat vaihtuvat; onko Mikael sittenkin itse peikon vangitsema eikä toisinpäin?

Pidin kirjasta. Se oli lyhyiden kappaleidensa ansiosta helppolukuinen, eikä tuntunut tylsältä (kaksi erittäin hienoa ominaisuutta kirjassa). Lisäksi se oli jotain, mitä en ole koskaan ennen lukenut, joten mielenkiinnolla luin tämän loppuun asti. Väliin oli laitettu mm. todentuntuisia lehtiartikkeleja, mytologista tietoa peikoista ja vanhoja runoja. Oli sinne pätkä Tuntemattomasta sotilaastakin hivuttautunut. Minusta oli kuitenkin vähän häiritsevän läheinen se Mikaelin ja peikon suhde, jotenkin.. liian pervo. Olisi se mulle toiminut, vaikka olisi ollut ihan normaali lemmikin ja omistajan välinen suhde kyseessä :D Ennen kirjan lukemista luulin, että tässä olisi tosi paljon enemmän tylsää mytologista tietoa (jotka joiltain osin hypinkin kirjassa yli), mutta ei sitä onneksi paljoa ollut, ja hyvin onnistui tarinassa pysyminen vaikkei niitä ihan sanasta sanaan lukenutkaan. Ennen päivänlaskua ei voi on palkittu myös Finlandia-palkinnolla vuonna 2000 (ja tämä ehkä vähän paransi mielipidettäni Finlandia-palkituista, jes!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti