sunnuntai 30. joulukuuta 2012

Elif Shafak: Kirottu Istanbul

Kustantaja: Gummerus
Julkaisuvuosi: 2012
Sivuja: 498
Alkuteos: The Bastard of Istanbul (2007)
Suomentanut: Maria Erämaja

"Minun on parasta mennä." Asya ojensi Zippon pilapiirtäjälle ja alkoi hakea vaatteitaan. "Rakas perheeni on määrännyt minulle tärkeän tehtävän. Minun on mentävä lentokentälle äidin kanssa toivottamaan amerikkalainen kirjeenvaihtokaverini tervetulleeksi."
"Onko sinulla amerikkalainen kirjekaveri?"
"Tavallaan. Sellainen tyttö, joka ilmaantui tyhjästä. Tässä yhtenä päivänä minä heräsin ja postilaatikossa oli kirje, arvaa mistä? San Fransiscosta! Joku Amy-niminen tyttö. Hän sanoo olevansa enoni Mustafan tytärpuoli. Me emme edes tienneet, että sillä miehellä on tytärpuoli! Joten nyt meille valkeni, että tämä avioliitto on hänen vaimonsa toinen liitto, tajuatko? Hän ei koskaan kertonut meille! Isoäiti sai melkein sydänkohtauksen, kun hänelle selvisi, että hänen kallisarvoisen poikansa vaimo, jonka kanssa tämä on ollut naimisissa kaksikymmentä vuotta, ei itse asiassa ollutkaan neitsyt, kun he menivät naimisiin, ei totisesti, ei neitsyt, vaan eronnut nainen!"

The Bastard of Istanbul herätti mielenkiintoni eräässä italialaisessa kirjakaupassa, ja meinasin sen sieltä ostaa. Pihiys iski kuitenkin viime hetkellä, ja päätin lainata sen kirjastosta kunhan pääsisin kotiin. Sieltähän se sitten lähti, suomeksi tosin.

Tarina alkaa, kun 19-vuotias Zeliha matkaa Istanbulissa aborttiklinikalle. Samaan aikaan Amerikassa Rose tekee ruokaostoksia iloiten siitä, ettei hänen enää tarvitse sietää entisen aviomiehensä tekemiä armenialaisia ruokia, vaan hän saa opettaa sillä hetkellä autossa istuvan pienen tyttärensä, Armanoushin, syömään oikeaa, amerikkalaista ruokaa. Lisäksi hän voi ruveta kutsumaan tytärtään Amyksi armenialaisen nimen sijaan! Samalla ostosmatkalla hän tapaa kikhernehyllyllä turkkilaisen miehen, Mustafan...

Parikymmentä vuotta myöhemmin: 19-vuotias Asya on todisteena siitä, ettei Zelihan abortti koskaan käynyt toteen. Asya asuu äitinsä, tätiensä ja isoäitinsä kanssa Istanbulissa. Talossa ei juuri miehiä näy, sillä suvun omituisen kirouksen mukaan jokainen mies kuolee viimeistään neljänkymmenen vuoden iässä. Asya on monesti elämässään joutunut kuulemaan "äpärä!"-huudahduksia, sillä hänen isästään ei ole tietoa, ja siksi tämä haluaisikin unohtaa menneisyytensä.
Amerikassa samanikäinen tyttö Armanoush, "Amy", elää äitinsä ja tämän turkkilaisen miehen, Mustafan kanssa. Armanoushin isä Barsam asuu myös Amerikassa äitinsä Shushanin ja sisariensa kanssa. Armanoushin isäpuoli Mustafa sattuu olemaan Asyan eno, ja ennen pitkää Armanoush päättääkin lähteä Turkkiin Asyan perheen luokse etsimään juuriaan, sillä hänen isoäitinsä Shushanin asuinpaikka on kerran ollut Istanbulissa.

Armanoushin saapuessa Turkkiin menneisyyden tapahtumat, kuten kansanmurha, nousevat pintaan. Osa turkkilaisista ei halua myöntää tapahtumia, osalla on armenialaisten mielikuvasta poikkeavia kuvia tapahtumista ja osa ei tunnu tietävän koko kansanmurhasta mitään. Armanoush ja Asya tutustuvat ja pian he ovat ystäviä. Tytöt vierailevat sekä Asyan suosimassa Café Kunderassa, jossa tyttö  käy välillä tuulettumassa muusta elämästään että Armanoushin suosikkipaikassa, virtuaalisessa Café Konstantinopolissa, jossa amerikanarmenialaiset puhuvat nimimerkkien takana. Myös näissä paikoissa eriävät mielipiteet kansanmurhasta tulevat ilmi.

Tarinassa nivoutuvat hienosti yhteen menneisyys ja nykyhetki, sekä suvun että kansan kannalta. Sukujen historiasta selviää yllättäviäkin asioita. Kirjassa ei paasata liikaa kansanmurhasta, vaan se tulee esille henkilöiden keskinäisissä puheissa. Henkilöt ovat oikein mielenkiintoisia, ja olisin mielelläni lukenut heistä lisääkin. Lisäksi kuvailu on rikasta, voi melkein itse kuvitella olevansa Istanbulin kaduilla, kuulla äänet ja haistaa erilaiset tuoksut. Elin tämän kirjan maailmassa vielä pitkään lukemisen jälkeenkin. Lyhyesti sanottuna: Pidin kirjasta.

Kansanmurha on yhä herkkä asia, sillä Shafakia vastaan nostettiin syyte "turkkilaisuuden loukkaamisesta", ja hän olisi saattanut saada jopa vankilatuomion. Syyte kuitenkin hylättiin lopulta.

2 kommenttia:

  1. Tämä on loistokirja, joka löytyy muistaakseni kuumalta listaltani tältä vuodelta....

    Olen koukussa Shafakin tyyliin kirjoittaa....ja mausteiden tuoksuun.

    Kiva, että pidit!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minullekin oli yksi parhaista tänä vuonna :)

      Pitää lukea jotain muutakin Shafakilta!

      Poista