tiistai 27. marraskuuta 2012

Kirjastosaaliita

Voi, niin kovasti kuin yritinkin, en pystynyt pysymään kirjastosta erossa ja lukemaan pelkkiä oman hyllyn kirjoja. Olen toivoton kirjastoaddikti. Rakastan kuljeskella kirjastossa ja katsella ja lueskella mielenkiintoisten kirjojen kansia ja sivuja. No, ehtiihän noita omiakin kirjoja vielä lukea, ei ne sieltä hyllystä minnekään katoa :)


Ensimmäiseltä kirjastoreissulta pari päivää sitten lähti mukaan nämä opukset:

Albert Camus: Sivullinen (jonka jo luin, mutta en osaa tehdä siitä arvostelua kun en ole ollenkaan hyvä tuommoisten monitulkintaisten kirjojen tulkinnassa!)
Oscar Wilde: Dorian Grayn muotokuva (jo kauan lukulistalla ollut klassikko)
Banana Yoshimoto: N.P. (aivan uusi tuttavuus, mutta positiivisia mielipiteitä kuullut) 
Oddbjørn By: Memo (koska kiinnostaa, miten voisin oppia muistamaan paremmin - ja jos se toimii niin mikäs siinä!)
Charles Dickens: Saiturin joulu (kauan kiinnostanut lukea tämä tarina, mutta en ole vielä saanut aikaiseksi)
Tuomas Milonoff, Riku Rantala: Mad Cook - kulinaristinen seikkailukirja

Tänään sitten tuli taas kamala hinku kirjastoon selaillessani kirjablogeja ja Goodreadsia, ja pitihän se lähteä. Lähinnä kyllä äänikirjoja menin katselemaan, mutta ei niitä lopulta tarttunut ollenkaan mukaan... Äänikirjat ovat minulta jääneet kokonaan kokematta, joten kysynkin teiltä: mikä on sinun mielestäsi hyvä tai kuuntelemisen arvoinen äänikirja? Haluaisin nimittäin tutustua tähänkin 'lukemisen' muotoon, vaikka olen aiemmin vierastanut äänikirjoja siitä syystä, että tuntuu, etten saa lukemisesta kaikkea irti jos en lue kirjaa itse.


Tänään tyhjentelin kirjaston hyllyjä näillä teoksilla:

Philip Pullman: Kultainen kompassi (monet ovat kehuneet ja toivon, ettei tämä tunnu joidenkin muiden nuortenkirjojen tapaan liian nuortenkirjamaiselta, sillä silloin en jaksa tätä lukea)
Suzanne Collins: Nälkäpeli - Vihan liekit (joo, sanoin aiemmin, etten pidä Nälkäpeli-hehkutuksesta, mutta haluan silti lukea sarjan loppuun ja kerrankin tämä oli kirjastossa saatavilla)
Elif Shafak: Kirottu Istanbul (koska näin tämän Italiassa kirjakaupan hyllyssä, ihastuin kanteen ja kirjotin nimen ylös kännykkään)
Rosa Liksom: Hytti nro 6 (herätelainaus pikalainojen hyllystä, en ole ennen Liksomia lukenut)
Sarah Winman: Kani nimeltä jumala (kerrankin meidän kirjastossa oli uutuus saatavilla! Monessa kirjablogissa on ollut erittäin postiivisia mietteitä tästä kirjasta, joten kiinnostaa kovasti)

Oletko lukenut jotain lainaamistani kirjoista? Mitä mieltä olit?

En käy näiden kimppuun kuitenkaan ennen kuin olen lukenut oman Kirjavarkaan loppuun, niin hyvältä se tunnustaa :)

keskiviikko 21. marraskuuta 2012

Day 19 – Favourite book turned into a movie

Tässä voiton vie ehdottomasti Vikas Swarupin Slummien miljonääristä tehty leffa. Elokuvaa katsoessani en edes tiennyt, että se perustuu kirjaan ja siksi luinkin kirjan vasta elokuvan katsomisen jälkeen. Tämä on niitä harvoja tapauksia, joissa tykkään elokuvasta paljon enemmäin kuin kirjasta. Elokuva vaan on niiin hyvä, enkä ole kyllästynyt siihen vaikka olen katsonut sen varmaan viisitoista kertaa. Päähenkilön lapsuudesta kertovat osiot ovat parhaita. Luin kirjan parikolme vuotta sitten, ja siinä oli muistaakseni jotenkin eroava (ja mielestäni huonompi) juoni/tarina kuin elokuvassa, ja muutenkin kirja oli muistaakseni vain sellainen läpikahlattava. Jos et ole vielä elokuvana nähnyt, suosittelen ehdottomasti!

Muita hyviä tähän sopivia ovat tietty ne ainaiset Potterit, sillä tykkään myös niistä elokuvista valtavasti. Fight Club on myös hyvä, ja senkin kohdalla pidän enemmän elokuvasta kuin kirjasta.

 

Pat Conroy: Vuorovetten prinssi

Kustantaja: WSOY
Julkaisuvuosi: kuvan painos 2010, lukemani painos 1987
Sivuja: 672
Alkuteos: The Prince of Tides (1986)
Suomentanut: Arto Häilä

"Isä pistää sinut limsatiskin taakse tänä vuonna. Hän aikoo taas filmata marssin parhaat palat."
"Voi kuinka irvokasta", Savannah sanoi. "Hän on filmanut sitä jo viisi viimeistä vuotta. Hänellä on viiden vuoden filmit, joista jokainen tuomioistuin voi todeta että isopappa on hullu."
"Isä sanoo että hän filmaa perhearkistoon ja että me jonain päivänä kiitämme häntä, koska hän on tallentanut meidän lapsuutemme."
"Niin totisesti joo", Savannah sanoi." En minä muuta kaipaakaan. Auschwitzin historia filmillä. Sinusta tämä tietenkin on normaali perhe."
"Minä en tiedä onko se normaali perhe vai ei", vastasin. "Se on ainoa perhe missä minä olen asunut."
"Hullujenhuoneeseen se johtaa. Muista sitten mitä sanoin."

Mulla on nyt semmonen vahva tunne, että en osaa tästä kirjasta kovin selvästi kirjoittaa, mutta yritetään nyt jotain..

Tämä kirja oli lukulistallani vuodesta '10 alkaen. Kun sitten tartuin tähän, en enää edes muistanut mistä on kyse ja jotenkin kirjan nimi ja kansikuva oli loihtinut minulle jokseenkin samanlaisen mielikuvan, joka mulla on Ernest Hemingwayn Vanhus ja meri -kirjasta, mikä on hassua koska en ole edes tätä kyseistä Hemingwayn teosta lukenut pariakymmentä sivua pitemmälle. Jälkeenpäin ajateltuna mielikuvat ei nyt ihan sattuneet kohdalleen, eikä varmaan Vanhus ja merikään osoittaudu samanlaiseksi kuin olen sen kuvitellut.

Puolivahingossa kirja siis tarttui mukaan ekalla kirjastoreissullani Italiasta paluun jälkeen (oli pakko saada jotain tuttua ja turvallista kauan luettavien listalla virunutta) ja ennen lukemista luin vähän arvosteluja ja takakannen pariin otteeseen (en tahtonut lähteä näin suuren sivumäärän urakkaan suinpäin..). Juoni alkoi vähitellen hahmottua, ja aloin lukea sillä asenteella, että jos ei nappaa niin kirjastoon lähtee takasin. Olin kuitenkin alussa ihan kerronnan lumoissa - Conroy on erittäin taitava tarinankertoja! Sitten se olikin sama lukea loppuun :)

Tom Wingo tulee melkoisen epävakaasta perheestä. Isä on väkivaltainen, äiti taas aikamoinen salailija, joka peräänkuuluttaa perheuskollisuuden käsitettä. Mistään perheessä tapahtuneesta ei sopinut kertoa perheen ulkopuolisille maineen menettämisen pelosta, vaikka kyseessä olisi ollut vakavakin rikos. Muutenkaan Wingon perhe ei ollut kovin suosittu muiden kaupungin perheiden keskuudessa, ja tästä varsinkin äiti stressasi valtavasti ja yritti koko ajan saada perheelle parempaa mainetta, jopa lasten kustannuksella. Tom ja hänen veljensä ja siskonsa, Luke ja Savannah, kärsivät vanhempiensa teoista rutkasti, ja lapsuuden tapahtumat heijastuvat tottakai myös aikuisuuteen. Kirjassa liikutaan sekä menneisyydessä että nykyhetkessä, jossa Tom kertoo tarinaansa psykiatrille auttaaksen tätä hoitamaan Savannah-siskoa (ja Tom haluaa parantaa myös itsensä), joka on lapsuuden tapahtumien vuoksi ajautunut jopa itsemurhan partaalle.

Tomin kertoessa tarinaansa perheen menneisyydestä paljastuu hirveitä, omituisia ja jopa epäuskottavia asioita. Tarinoissa pyörii delfiinejä, kilpikonnia ja tiikereitä. Katkanpyyntialuksia ja etelävaltiolaisia ajatusmaailmoja. Kirjassa tulee esiin lisäksi mm. New Yorkin ja etelän eroja.

Mielestäni kirjan parasta antia ovat (sisarusten väliset) dialogit, jotka olivat välistä hauskojakin. Tarina oli mielenkiintoinen ja hienosti kerrottu, mutta jotkut asiat rupesivat ehkä toistamaan itseään loppua kohden, ja ainakin omalla kohdallani lukukokemus vähän lässähti. Mutta onneksi olin väärässä, kun ennakkoon ajattelin, että luvassa on pelkkä imelä rakkaustarina; sitä se ei nimittäin ollut. Kirjassa ei sitä rakkaustarinaa hirveästi korostettu, kuten vissiin elokuvassa tehdään (en ole katsonut). Kaiken kaikkiaan ihan viihdyttävä kirja raskaista asioista, mutta tuskin tulen tätä uudestaan lukemaan. Plussaa ropisee kuitenkin siitä, että tämä sai multa ainakin hetkeksi pois suorittamalla lukemisen. Meinasi tämä lukutouhu mennä siihen, että en lue enää lukemisen ilosta vaan haluan lopettaa kirjan mahdollisimman nopeasti ja siirtyä seuraavaan, mutta Vuorovetten prinssiä luin varsinkin alussa erityisesti lukemisen ilosta ja iloitsin hyvästä kerronnasta. Toivottavasti sama lukemisen ilo jatkuu seuraavia kirjoja luettaessa.

P.S. Jäi muuten häiritsemään, että eikö siellä eläintarhassa ihmetelty valkoisen delfiinin poissaoloa: menikö multa vaan jotain ohi vai eikö siitä puhuttu enää ollenkaan loppukirjan aikana :D

keskiviikko 14. marraskuuta 2012

Day 18 – A book that disappointed you

Odotin tältä Finlandia-palkitulta kirjalta paljon enemmän kaverien kehujen ja muutamien lukemieni positiivisten arvioiden perusteella. Mikko Rimmisen Nenäpäivä ei ollut kuitenkaan ollenkaan minun makuuni. Kirjan huumori ei iskenyt minuun, vaan lähinnä minua raivostutti päähenkilön tyhmyys. Lisäksi tajunnanvirta ei tehonnut minuun, kerronta oli mielestäni vain puuduttavaa. Meinasin lopettaa kirjan kesken, mutta ajattelin kuitenkin lukea loppuun, sillä 'joskushan se pitäisi kuitenkin lukea, kun on Finlandia-palkittukin'. Ehkä pari kertaa hymyilytti, mutta lähinnä vaan ärsytti.

Mikko Rimminen: Nenäpäivä
Kustantaja: Teos
Julkaisuvuosi: 2010
Sivuja: 330

tiistai 13. marraskuuta 2012

Day 17 – Favourite quote from your favourite book

Joskus tulee kirjoissa vastaan kohtia, jotka on pakko kirjoittaa ylös jotta ne muistaa tulevaisuudessa. Lukupäiväkirjani/kirjamuistikirjani syövereistä en kuitenkaan lempikirjojeni kohdalta löytänyt sellaisia tähän sopivia, mutta eräs kyllä löytyi. Vaikkei Tove Janssonin Kesäkirja lukeudukaan lempikirjoihini, jäi siitä mieleen eräs jotenkin mukava kohta, jonka olin muistikirjaankin kirjoittanut (kovin huonolla käsialalla tosin..):

Saaren alkuaikoina perhe yritti saada kummitusmetsästä karmivamman kuin se oli. Veneellä käytiin tuomassa kantoja ja kuivia katajia naapurisaarista, valtavia kappaleita rapissutta ja haaltunutta kauneutta, saaren yli raahattaessa ne taittuivat ja katkeilivat raivaten leveitä tyhjiä teitä sille paikalle asti, missä niiden oli määrä seistä. Isoäiti huomasi, ettei tästä mitään hyvää syntyisi, mutta ei puhunut mitään. Jälkeenpäin hän siivosi veneen ja odotti, kunnes toiset olivat kyllästyneet kummitusmetsään. Sitten hän meni sinne yksikseen. Ryömi hitaasti vesikuopan ja saniaisten ohi, ja väsyttyään meni maahan pitkäkseen ja katseli ylös harmaan naava- ja oksaverkon lävitse. Toiset kysyivät, missä hän oli ollut, ja hän vastasi että oli tainnut vähäsen nukkua.

Tove Jansson: Kesäkirja
Kustantaja: WSOY
Julkaisuvuosi: 1973
Sivuja: 143
Aluteos: Sommarboken
Suomentanut: Kristiina Kivivuori

P.S. Kommentointi on nyt helpompaa, sillä sanavahvistus on poistettu käytöstä! Minä pölhö en tajunnut, että se on päällä (inhoan niitä itsekin), mutta kiitos Leena Lumin huomautuksen se on nyt poissa :)

maanantai 12. marraskuuta 2012

Day 16 – Favourite female character

Elokuvissa Lunaa näyttelee Evanna Lynch
Tähän en keksinyt mitään muuta kuin Pottereista tutun Luna Lovegoodin eli suomeksi Luna Lovekivan, jonka hahmon voisi oudoksikin määritellä. Ihailen Lunaa, koska hän uskaltaa olla erilainen ja oma itsensä, eikä välitä muiden mielipiteistä. Ja lisäksi ainakin elokuvissa hänellä on aivan ihanat hiukset! :D

sunnuntai 11. marraskuuta 2012

Day 15 – Favourite male character

Mieshahmoja, jotka ovat jääneet mieleen pitkäksi aikaa lukemisen jälkeen ovat:

1. Albus Dumbledore, Severus Kalkaros, Rubeus Hagrid ja Ron Weasley Pottereista. Nämä hahmot ovat lemppareitani myös elokuvissa (varsinkin se eka Dumbledoren näyttelijä, Richard Harris, oli niin ihana:)). Dumbledore on mukava, viisas ja hieman mystinenkin hahmo, ja Kalkaros on mielenkiintoinen etenkin viimeisissä kirjoissa, kun alkaa selvitä vähän syvemmin hänenkin aatoksiaan. Hagrid on hellyyttävä ja kaikille hyvää tahtova ja Ron on niin hölmö/hauska/hyvä ystävä, ettei voi olla pitämättä. Mielikuvani Ronista kyllä perustuu aika pitkälti elokuviin, koska on noista kirjojen lukemisesta hieman jo aikaa.

2. Philibert Marquet de la Durbillière Anna Gavaldan Kimpassa-kirjasta. Philibertin hahmo oli mukava ja erilainen, hieman hölmö mutta kuitenkin hyvää tarkoittava. Juuri erilaisuutensa ansiosta tämä hahmo jäi mieleen, ei kaikissa kirjoissa tällaista hahmoa ole. :)

Mitkä ovat teidän lukijoiden lempihahmoja kirjoissa? :)
Niin ja hyvää isänpäivää kaikille isille!

perjantai 9. marraskuuta 2012

Day 14 – Favourite book of your favourite writer

Nyt pääsen sitten kirjoittamaan lempikirjoistani. Välillä tuntuu, etten ole lukenut tarpeeksi, jotta voisin tämän haasteen tehdä, sillä tbr-listalta löytyy varmasti kirjoja, jotka vielä joku päivä päätyvät lempikirjoikseni ja kirjoja, jotka sopisivat muiden päivien kohdalle. Monet yleisesti tykätyt kirjat ovat vielä lukematta, mutta pitää varmaan tehdä tämä haaste uudestaan sitten kun olen lukenut rutkasti enemmän kirjoja.. :)
Toivottavasti tästä ei tule kovin sekavaa tekstiä, sillä kuuntelen samalla Ylex'n nenämaratonia ja naurattaa välillä kovastikin :D Lempparikirjailijoistani kertoilin edellisessä postauksessa.

Cecelia Ahernilta lempikirjani on jo pitkään ollut Yllätysvieras. Se nauratti ja itketti. Se raivostutti ja turhautti. Se jätti erittäin hyvän mielen, kun suljin takakannen. Sitä oli mukava lukea, eikä kertaakaan tullut tunnetta, etten jaksaisi enää. Mitä muuta lempikirjalta voi vaatia? 

Muita lukemiani Ahernin kirjoittamia ovat The Book of Tomorrow, Ihmemaa, P.S. I Love You ja Tyttö peilissä. Yllätysvieras oli todellakin paras näistä. Uskallankohan koskaan lukea sitä uudestaan, entä jos se ei olekaan niin ihana seuraavalla lukukerralla? Tässä vähän perusteluja, miksi muut eivät yllä Yllätysvieraan tasolle: The Book of Tomorrowin juoni ei oikein sytyttänyt ja se jätti jotenkin nuortenkirja-fiiliksen, ehkä koska päähenkilö oli nuori. Ihmemaa oli ihan jees, muttei kuitenkaan niin hyvä kuin oli hehkutettu, lukeminen taisi takkuillakin välillä. P.S. I Love You oli positiivinen yllätys sen kannalta, että olin katsonut elokuvan ensin ja se oli mielestäni erittäin huono. Kirja kuitenkin oli sellanen semikiva, tosin päähenkilö ärsyttävä ja olihan se vähän lälly, mutta luulen että englanniksi luettuna toimi paremmin kuin suomeksi luettuna. Kaksi novellia sisältävä Tyttö peilissä ei ollut mieleeni, sillä en ole mikään novellien ylin ystävä. Ahernilta tekisi mieli lukea erityisesti Sateenkaaren tuolla puolen, joka englanniksi odotteleekin omassa hyllyssä. Ahern on myös siitä hyvä, että hänen kirjojaan on oikein mukava ja helppo lukea englanniksi.

Anna Gavaldalta lemppareitani ovat Kimpassa ja Karkumatka. Molemmat olivat sellaisia hyvän mielen kirjoja. Lisäksi olen lukenut Gavaldalta Viiniä keittiössä ja novellikokoelman Kunpa joku odottaisi minua jossakin. Jälkimmäistä on kehuttu, mutta minä pidän enemmän näistä romaaneista, kun en tosiaan novelli-ihminen ole. Viiniä keittiössä oli hyvä, mutta en tainnut tajuta siitä puoliakaan, kun luin sen niin 'nuorena' :D se ei myöskään jäänyt mitenkään erikoisesti mieleen, pitäisi ehkä lukea se uudelleen nyt kun on muutamassa vuodessa vähän viisastunut.. kai?

J.K. Rowlingilta parhaita ovat tietenkin Potterit, katsotaan meneekö uutuus niiden ohi - en kyllä usko. Pottereista on hyvin vaikea sanoa lempparia. Erlend Loen Supernaiivi on yksi lempikirjoistani, tosi hauska ja nopealukuinen kirja. Muitakin olen Loelta lukenut, mm. Muleum ja Hiljaiset päivät Nigellan lumoissa, mutta en tykännyt niistä niin paljon kuin Supernaiivista. Ajatuksia herättää Khaled Hosseinin Tuhat loistavaa aurinkoa, jonka voisin myös luokitella yhdeksi parhaista lukemistani kirjoista. Hosseinin toinen romaani, Leijapoika, on vielä lukematta, mutta haluaisin senkin lukea pikimmiten.


Taisin nyt kirjoittaa aika yleisesti lempikirjoistani, en vaan osaa nimetä yhtä lempikirjaa tai kirjailijaa :)

Ja eikun metsästämään lisää lempikirjoja!

Tänään oli tarkoitus lukea koko päivä lenkin jälkeen Vuorovetten prinssiä, mutta jumituinkin katsomaan telkkaria ja puhumaan maratonipuhelun kaverin kanssa.. No, huomenna uusi päivä! Muokkasin muuten ulkoasua, kun kyllästyin valmispohjaan. Banneri pitäisi vielä vääntää, saa nähdä milloin saan sen aikaiseksi, sillä en ole kovin vakuuttunut bannerintekotaidoistani.. :)

keskiviikko 7. marraskuuta 2012

Day 13 – Your favourite writer

En tiedä, onko mulla yhtä tiettyä lempikirjailijaa, mutta tykkään monen kirjailijan kirjoista erittäin paljon.

Eniten olen lukenut ja hehkuttanut Cecelia Ahernin kirjoja. Ne on vaan niin kevyttä ja ihanaa arjesta irtautumista. Ei tosin kaikki ole yhtä hyviä häneltäkään, mutta rakastan niitä pieniä ja iloisia hetkiä, joita Ahernin tarinoissa esiintyy.

Anna Gavaldan kirjoissa esiintyy silloin tällöin samanlaisia ihania hetkiä. Hänestäkin on tullut yksi suosikeistani.

Monia kirjoja olen lukenut myös Paulo Coelholta. Hänen kirjansa olivat lukion alkuaikojen suosikkejani. Luin varmaan puolet suomennetuista teoksista ekan vuoden aikana ja vielä haluan lukea lisää. En aloittanut Alkemistista, mutta luin sen myöhemmin, eikä se minusta edes ole Coelhon parhaimmistoa. En ole koskaan tuntenut samanlaista vihaa hänen kirjojaan kohtaan kuin jotkut täällä blogimaailmassa, mutta se on vain minun mielipide :D kyllähän se toisaalta on vähän rahastusta ja tekohienoa filosofointia, mutta minä vaan tykkäsin. En tosin ole lukenut häneltäkään mitään kolmeen vuoteen, enkä tiedä mitä mieltä kirjoista nyt olisin.

J.K. Rowling nyt on ikuisuussuosikki. Olen kasvanut Harry Pottereiden kanssa ja muistan ne varmasti koko ikäni. Aion lukea Rowlingin uutuudenkin, mielenkiinto heräsi ja haluan tietää millaisia ovat Rowlingin muut kuin velhomaailmasta kertovat tarinat.

Muita mainitsemisen arvoisia ovat mm. Erlend Loe ja Khaled Hosseini. Heiltä en ole hirveästi lukenut, mutta luetuista olen tykännyt hirmuisesti. Myös Tove Jansson täytyy mainita, varmaan joka kirjasta löytyy jotain kivoja lausahduksia tai mietelmiä, jotka haluaa kirjoittaa ylös ja muistaa. Torey Haydenkin on muodostunut yhdeksi lemppareistani, sillä hän kuvaa juuri lasten ja psykologian parissa työskentelyä, mitä minäkin haluaisin tulevaisuudessa tehdä.

Seuraavaan postaukseen kirjoitan sitten lempikirjoistani näiltä kirjailijoilta, meinasi jo tähän vähän lipsua, mutta piti säästää kirjoitettavaa seuraavaankin päivään ;)

tiistai 6. marraskuuta 2012

Day 12 – A book you used to love but don’t anymore

 On joitain kirjoja, joita ei luultavasti koskaan tule uudestaan lukemaan, ja yksi niistä on Anna Dalen Noitatuulen kuiskaus. Ei, en vihannut tätä kirjaa ja siksi jätä lukematta uudestaan, päinvastoin rakastuin täysin kun luin tämän ala-asteella, ehkä vitos- tai kutosluokalla. Nimesin sen toosi pitkään suosikkikirjakseni ja tein monia kirjaesitelmiä ko. kirjasta. On vaan olettamus, että en tätä enää rakastaisi, sillä en ole tätä uudelleen lukenut. Tunnen kuitenkin kasvaneeni jo ulos tuosta nuortenkirjaosastosta, joten en tavallaan uskallakaan lukea tätä uudestaan ettei se rakkaus sitä kohtaan  häipyisi.. Ehkä on vaan parempi muistella sitä monen vuoden takaista ihanaa lukukokemusta, vaikka haluaisinkin tietää, millaiselta se kirja nyt vaikuttaisi. Luultavasti en tätä enää lue itse, vaan voisin joskus tulevaisuudessa vaikkapa kummilapsille tai mahdollisille omille lapsille lukea ääneen. Välittäisi mahtavan lukukokemuksen heillekin kunhan sopivassa iässä ovat ;) Jostakin wikipedian syövereistä taisin lukea, että tää on suunnattu n. 8-12v. nuorille. Ja kukaties - voinhan minäkin tästä vielä tykätä, en vaan uskalla kokeilla!

Anna Dale: Noitatuulen kuiskaus
Kustantaja: Tammi
Sivuja: 276
Julkaisuvuosi: 2005
Alkuteos: Whispering to Witches (2004)
Suomentanut: Tarja Rouhiainen

sunnuntai 4. marraskuuta 2012

Day 11 – A book you hated

 Hmm, mitähän tästä sanoisin? Tämä Finlandia-ehdokkaanakin ollut kirja vissiin jakaa vähän mielipiteitä, jotkut hehkuttaa ja jotkut ei voi sietää. Minä kuulun jälkimmäiseen porukkaan. En muista juonesta tai muustakaan paljoa, tarinassa taisi olla joku 27v. nainen, joka oli ahdistunut kun ei ollut siihen ikävuoteen mennessä saavuttanut mitään ja halusi kuolla muistettuna ja nuorena. Sitten siinä oli joku suomalainen perhe, ja tämä perhe ja nainen kohtasivat jossain vaiheessa ja taisiko se nainen tulla asumaan perheen luokse. Tarinaa kerrottiin monesta näkökulmasta. Lukeminen junnaili, enkä tykännyt yhtään jonkun pehmopossun näkökulmasta kerrotuista jutuista (oli lähinnä lapsellista :/), vaikka se toikin kirjaan erilaisuutta.

Mitäs mieltä te muut olette tästä taannoin kovaa kohuakin aiheuttaneesta (siis kohua ainakin tuli siitä, että kirjailija ei ollutkaan Suomen kansalainen ja oli silti ehdolla Finlandia-palkinnon saajaksi?) kirjasta?

Alexandra Salmela: 27 eli kuolema tekee taiteilijan
Kustantaja: Teos
Sivuja: 320
Julkaisuvuosi: 2010

lauantai 3. marraskuuta 2012

Day 10 – Favourite classic book

Vaikka olen yrittänyt parantaa tätä tilannetta, olen edelleen lukenut hirmu pienen määrän klassikoita, joten tähän ei ollut paljoa valinnanvaraa. Yksi tällä hetkellä mieleen tulevista klassikoista vie kuitenkin voiton.

 Luin tämän viime vuonna psykan kirjotuksien alla, ja tykkäsin kovasti. Kiinnostaa kaikki psykologiaan liittyvät kirjat ja kertomukset.. En kuitenkaan muista tästä paljoa (omituista, sillä yleensä hyvät kirjat jäävät mieleen - varmaan liikaa kirjotusstressiä oli sillon ;) ), joten haluaisin lukea tämän uudelleen jossain vaiheessa. Eiköhän siihen vielä tilaisuus tarjoudu!

Sylvia Plath: Lasikellon alla
Kustantaja: Otava
Sivuja: 238
Julkaisuvuosi: 1997
Alkuteos: The Bell Jar (1963)
Suomentanut: Mirja Rutanen

Täytyy muuten sanoa, että oli tosi mukava huomata että tähän blogiin on tullut jo neljä lukijaa :) Paljon mukavampi kirjoittaa, kun tietää että joku myös lukee!

torstai 1. marraskuuta 2012

Operaatio oman hyllyn kirjojen lukeminen

Oon ihan liikaa laiminlyönyt oman hyllyni sisältöä, kun oon vaan lainannut aina vaan uusia ja uusia kirjoja kirjastosta.. Nyt päätin, että jos kirjastosta lainattu Pat Conroyn Vuorovetten prinssi lähtee hyvin käyntiin, luen sen ensin ja sen jälkeen käyn omien kirjojen kimppuun. Kiinnostavia kirjoja niidenkin joukossa on! En tosin omista kovin paljoa kirjoja, mutta tarpeeksi ainakin sen kannalta, että kohta pitää näillekin alkaa hommata lisätilaa...


Nämä kirjat siis minulta itseltäni löytyy (kaikki eivät tällä hetkellä tuolla hyllyssä tosin majaile..):

Cecelia Ahern: P.S. I Love You
Cecelia Ahern: P.S. Rakastan sinua
Cecelia Ahern: Yllätysvieras
Cecelia Ahern: Suoraan sydämestä
Cecelia Ahern: Where Rainbows End
Sophie Kinsella: Remember Me?
Torey Hayden: Häkkipoika
Torey Hayden: Toisten lapset
Torey Hayden: Aavetyttö
Torey Hayden: Tiikerin lapsi
J.K. Rowling: Harry Potterit
Jane Austen: Ylpeys ja ennakkoluulo
Kjell Westö: Leijat Helsingin yllä
H.G. Wells: The War of the Worlds
Carlos Ruiz Zafón: Enkelipeli
Tove Jansson: Muumipeikko ja pyrstötähti
Tove Jansson: Taikurin hattu
Mary Ann Shaffer & Annie Barrows: Kirjallinen piiri perunankuoripaistoksen ystäville
Erlend Loe: Supernaiivi
Paulo Coelho: Alkemisti
Paulo Coelho: Portobellon noita
Douglas Adams: Linnunrata: 5-osainen trilogia
John Irving: Kaikki isäni hotellit
Markus Zusak: Kirjavaras
A.A. Milne: Nalle Puh
Anni Polva: Tiina ja Juha
Anni Polva: Tiina toimii
Anni Polva: Tiina saa suukon
Mitä vapaus on (Amnesty International 50-vuotisjuhla-albumi)
Stephen King: Carrie
C.S. Lewis: Velho ja leijona
Brian J. Robb: Johnny Depp - kapinallinen
Miika Nousiainen: Vadelmavenepakolainen
Astrid Lindgren: Peppi Pitkätossun tarina
Zadie Smith: Nimikirjoitusmies
Harry Potter: Suuri velhouskirja (oli vaan pakko ostaa tämä kun alennuksesta löysin :DD onhan siinä sentään kelmien kartta..)
Nightwish-kirja
Nipsun mietekirja
Paulo Coelho: Elämä

Onhan noita päälle 20 lukematonta kirjaa odottamassa hyllyssä! Saa nähdä, pystynkö pitäytymään poissa kirjastosta ja lukemaan vaan oman hyllyn antimia.. :)

Stephen King: Carrie

Kustantaja: Tammi
Julkaisuvuosi: 1987
Sivuja: 206
Alkuteos: Carrie (1974)
Suomentanut: Tuula Saarikoski

Hänet oli lyöty, hänet oli häpäisty lopullisesti ja ikuisiksi ajoiksi. Kaikki oli nyt ohi.
Kohta hän nousisi tästä, hiipisi syrjätietä kotiin, piiloutuisi varjojen sekaan siltä varalta että joku olisi lähtenyt hänen peräänsä, tulisi äidin luo ja myöntäisi erehtyneensä -
(!!EI!!)
Kaikki mikä hänessä oli teräksistä - ja sitä oli paljon - nousi hänessä ja huusi tuon sanan ilmoille. Komeroonko taas? Rukoilemaan loputtomia sekavia rukouksia? Hartausvihkot ja risti ja vain schwarzwaldilaisen käkikellon mekaaninen lintu mittaamassa tunteja ja päiviä ja vuosia ja vuosikymmeniä hänen koko lopun elämänsä?

Carrieta kiusataan koulussa, eikä kiusaus ole mitään pienimuotoista. Kaikki muut oppilaat tuntuvat olevan Carrieta vastaan. Asiaa ei helpota Carrien kiihkouskovainen äiti, joka tuntuu vain katuvan lapsensa syntymää. Carrien sisällä piileskelee äidin sanojen mukaan paholainen (=Carriella on telekineettisiä taitoja), ja äiti on menettämässä otteen tyttärestään. Eräänä päivänä Carrie saa kiusauksesta tarpeekseen ja päättää kostaa ihan kunnolla. Niiden oli aika oppia läksynsä. Oli aika näyttää niille yhtä sun toista. -- (niihin pitää sattua sattua). Kostosta kehittyy koko kaupungin tuho.

Tämä oli ensimmäinen kirja, jonka luin Kingiltä. En yleensä pidä kauhukirjallisuudesta ja tuskin olisin tähänkään tarttunut, ellei kirja olisi klassikon asemassa. Tarina oli kuitenkin jännä ja hienosti rakennettu - piti jatkaa eteenpäin, jotta sai tietää mistä oli kyse. Carrien äiti oli järkyttävä, uskonto oli tehnyt hänet aivan hulluksi ja sairaaksi:

Hänen äitinsä nosti kätensä ja nipisti itseään poskesta. Poskeen tuli punainen jälki. Hän katsoi miten Carrie suhtautui siihen - tämä ei suhtautunut mitenkään. Hän jännitti sormensa koukkuun ja raapi kynsillään poskeaan niin että veri tihkui. Hän vingahti ja keinui kantapäillään. Hänen silmänsä loistivat haltioituneesti.
- Älä viitsi piinata itseäsi, äiti. Ei siitä ole nyt apua.
Äiti huusi suoraa huutoa. Hän puristi oikean kätensä nyrkkiin ja iski itseään suulle josta alkoi vuotaa verta. Hän pyyhki sitä sormiinsa, tuijotti niitä uneksuvasti ja sipaisi raamatun kanteen verijäljen.
- Karitsan Veri joka puhdistaa, hän kuiskutti.

Tästä äiti-tytär -suhteestakin olisi saanut revittyä paljon juttuja vaikkapa johonkin koulutyöhön.. (en kai oikeesti juuri haaveile koulutyön tekemisestä??)

Aion kyllä lukea muutakin Kingiltä, ainakin Hohto ja Uinu, uinu lemmikkini kiinnostaisivat (jälkimmäisen katsoin joskus ala-asteella elokuvana ja se oli tosi pelottava sillon!!). Carrie oli aika keskiverto kirja - ei mikään järisyttävän hyvä, eikä järisyttävän huonokaan. Ei kuitenkaan jää mieleen varmaan kovin pitkäksi aikaa, vaikka ajatuksia herättikin.