tiistai 23. lokakuuta 2012

Torey Hayden: Aavetyttö

Kustantaja: Otava
Julkaisuvuosi: 2009
Sivuja: 301
Alkuteos: Ghost Girl (1991)
Suomentanut: Seppo Raudaskoski

En ollut koskaan kuullut Jadien nauravan. En ollut nähnyt hänen hymyilevänkään kuin muutaman kerran ja silloinkin vienosti, mutta nyt hän hekotti iloisena niin, että naulakkohuone raikui.
"Onpas sinusta hauskaa, kun ovea ei saa auki", minä sanoin.
"Se on lukossa. Minä suljin meidät tänne. Tänne ei pääse kukaan muu. Eikä kukaan näe ikkunoista, kun niitä ei ole. Ollaan ihan piilossa hämähäkeiltä. Hyvä."
"Niin", yhdyin tähän.
"Hyvä", hän toisti. "Minä olen täällä turvassa."


Tämmösen kirjan luettua jää aina pohtimaan hetkeksi. Voiko tämä maailma olla tosiaan niin sairas? Voiko tällaista oikeasti tapahtua?

Torey Hayden saa työpaikan erityisluokan opettajana eräässä pikkukaupungissa. Alussa homma tuntuu helpolta, sillä oppilaita on vain neljä. Vähitellen Haydenille kuitenkin alkaa selvitä, että yhdestä luokan oppilaasta, Jadiesta, on kovin vaikea ottaa selvää. Alussa Jadie ei puhu ollenkaan, mutta Hayden onnistuu saamaan tytön luottamaan itseensä, ja pikkuhiljaa Jadien kauhistuttava tarina alkaa selventytä myös Haydenille. Loppujen lopuksi Hayden ei tiedä mitä tilanteessa oikein pitäisi tehdä. Mikä tytön puheista on totta ja mikä mahdollisesti kuvitelmaa? Kollegoiden ja muiden ympärillä pyörivien henkilöiden neuvot ovat lähes välttämättömiä Haydenille.

Yksinkertaisesti sanottuna kirja on karmiva. Ei sillälailla kauhutarinamaisen karmea (tosin ehkä vähän sitäkin), mutta sellaisella surullisella tavalla karmiva. Minä uskon, että Jadien tarina oli ainakin osittain totta, ja tuntuu vaan niin kamalalta ajatella, että joku voi tehdä pikkutytölle tuollaista ja sekoittaa siten lapsen koko maailman. Kunnollista loppuratkaisua ei kirjassa sinänsä ollut, liekö Hayden itsekään sitä saanut koskaan tietää. Toisaalta harmittaa, ettei saanut tietää mistä lopulta oli kyse, mutta en silti kadu kirjan lukemista. Tämä todella herätti ajatuksia, ja minusta tämä oli parempi kuin toinen lukemani Haydenin kirja, Lapsi muiden joukossa. Tarina eteni nopeasti, eikä juuri tullut tylsistyttäviä kohtia, joissa olisi halunnut lopettaa lukemisen. Päinvastoin, teki mieli lukea kirja yhdeltä istumalta, jotta saa tietää loppuratkaisun. Varmasti luen vielä lisää kirjoja Haydenilta, aihe kiinnostaa kovasti, minäkin kun olen jotain lastenpsykologin tai jonkun muun samantyylisen ammattiin opiskelua mielessäni pyöritellyt.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti