tiistai 16. lokakuuta 2012

Cecelia Ahern: P.S. I Love You

Kustantaja: Harper Collins
Julkaisuvuosi: 2007 (ensimmäisen kerran 2004)
Sivuja: 503

'Oh, Holly, I almost forgot. That envelope is still here for you - you know, the one I told you about. It's on the kitchen table. You might want to collect it . It's been here for weeks now and it might be important.'
'I doubt it. It's probably just another card.'
'No, I don't think it is, love. It's addressed to you and above your name it says... oh, hold on while I get it...'
The phone was put down, the sound of heels on the tiles toward the table, chairs screeched against the floor, footsteps getting louder, phone being picked up...
'You still there?'
'Yeah.'
'OK, it says at the top "The List". Maybe it's from work or something, love. It's worth just taking a...'
Holly dropped the phone.


Täällä Italiassa ollessani ajattelin, että on hyvä tilaisuus lukea englanniksi, kun sitä joutuu muutenkin puhumaan. Tuntui jostain syystä vähän tyhmältä lukea suomeksi, enkä italiaa niin hyvin osaa, että voisin lukea muuta kuin lastenkirjoja. Cecelia Ahern on kuulunut lempikirjailijoihini siitä asti, kun luin Yllätysvieraan, ja nämä kirjat ovat mukavia luettavia myös enkuksi (edellinen englanniksi lukemani kirja oli myös Ahernilta, The Book of Tomorrow, tosin luin sen yli vuosi sitten joten oli mukavaa lukea taas vaihteeksi englanniksi).

Gerry ja Holly ovat aviopari, täysin rakastuneita toisiinsa. Hollyn, kuten myös monien muiden Gerryn sukulaisten ja ystävien, maailma järkkyy kun Gerry äkkiä menehtyy. Holly on murheen murtama. Piristys kuitenkin ilmaantuu, kun Holly huomaa että Gerry on toteuttanut heidän leikkimielisen ideansa 'Listasta', joka auttaisi Hollya läpi elämän eri tilanteiden (niinkin arkipäiväisten kuin jalan lyömisen sängynjalkaan pimeässä). Listan ja ystävien tuen avulla Holly pääsee vähitellen elämään takaisin kiinni ja oppii, että elämä voi jatkua vaikkei Gerry olekaan enää fyysisesti läsnä.

Olin vältellyt tämän kirjan lukemista ehkä hieman epätietoisesti, sillä pari vuotta sitten katsoin tästä kirjasta tehdyn elokuvaversion, enkä tykännyt yhtään. Onneksi kuitenkin tartuin kirjaan - se oli todellakin parempi! Minä niin tykkään niistä pienistä iloisista hetkistä, joita Ahern onnistuu tarinan sekaan mahduttamaan: Suddenly Richard started laughing, jumped out of his chair, pulled Holly with him and danced her around the kitchen while her parents looked on and cheered. Nuo pienten hetkien kuvaukset ovat yksi syy, miksi Ahern on mulle niin tärkeä kirjailija.

Tämä kirja sekä itketti, nauratti että raivostutti. Tykkäsin, vaikken niin paljon kuin Yllätysvieraasta, mutta enemmän kuin The Book of the Tomorrowista. Henkilöitä oli paljon, mutta mulle ei tullut kertaakaan sellanen olo, etten olisi muistanut kuka kukin on. Päähenkilössä Hollyssa on monta minulle ärsyttävää piirrettä, hän on jotenkin itsekäs kun ei tajua, että muutkin ovat menettäneet Gerryssä todella hyvän ystävän, ei pelkästään Holly itse. Lisäksi Hollyn täytyy tehdä kaikki, mitä Gerry tahtoo hänen tekevän (But now she knew she had no choice. It was time. And if Gerry said it was to be, it would be.). Ymmärrän kyllä, että on kiinni aviomiehessä kuoleman jälkeen (enkä voi tietää, miten itse toimisin tuollaisessa tilanteessa), mutta pisti välillä ärsyttämään kun koko ajan piti ajatella, että jos Gerry sanoo niin niin se sitten on niin. Mutta kaiken kaikkiaan hyvä kirja.

P.S. Infoan nyt tännekin: Au pairina oleminen päättyi etuajassa, sillä mun ja perheen välillä ilmaantui erimielisyyksiä, joita ei voinut oikein selvittää enää, joten ajateltiin että on kaikille parempi jos lähden. Hyvät välit kuitenkin jäi perheen kanssa, en vaan ollut sopiva henkilö heille! Joten, tänään pakkaan kirjat ja muut tamineet laukkuihin ja huomenna lentelen takaisin Suomeen - en viitsinyt enää uutta perhettä hommata, kun kuitenkin menisin jouluksi kotiin. Odotan innolla, että pääsen tutkailemaan mun lähikirjaston uutuushyllyä :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti