maanantai 29. lokakuuta 2012

Day 09 – A book you thought you wouldn’t like but ended up loving

Kyseessä on siis sellainen klassikko kuin Molièren Saituri. Tämä piti muistaakseni pari vuotta sitten lukea äikänkurssin aikana, ja mulle on ollut koulua varten lukeminen aina melkoista pakkopullaa.. johtuen ehkä siitä, että a) siinä on aikaraja ja b) joskus yläasteella piti lukea jotain ihan järjettömän tylsiä opuksia, joiden takia ajattelin lukemisen olevan tyyliin maailman tylsintä puuhaa (vaikkakin ala-asteella tykkäsin lukea lähes joka hetki jotakin). Onneksi kuitenkin lukuinto palasi lukiossa! Ja jos nyt palataan takaisin Saituriin, niin se oli siis luettava ja ensin olin vähän skeptinen, koska siihen mennessä lukemani klassikot olivat olleet minun mielestä vaikealukuisia ja pitkästyttäviä. Saituri kuitenkin paljastui erittäin hyväksi näytelmäksi ja paransi käsitystäni klassikoista, voisin lukea sen todellakin uudestaan! Tässä oli joku tosi hyvä kohta liittyen johonkin arkkuun/laatikkoon puutarhassa(??), mutta en muista enää miten se meni. En nyt voi suoranaisesti sanoa, että rakastan tätä, mutta tykkäsin tästä tosi paljon enemmän kuin olin etukäteen kuvitellut. Minusta on vaan niin hassua ajatella, että tämä on peräisin 1600-luvulta, ja tätä vieläkin luetaan. Ei millään huonolla tavalla hassua, mutta on vaan omituista kuvitella sen ajan elämää verrattuna nykypäivään.. mutta ehkä tämä mietintä nyt lähti vähän ohi aiheen.

Molière: Saituri
Kustantaja: WSOY
Julkaisuvuosi: 1999
Sivuja: 139
Alkuteos: L'avare (1668)

tiistai 23. lokakuuta 2012

Day 08 – Most overrated book

Skippasin nyt tuon edellisen päivän, koska en millään keksinyt siihen kirjaa, vaikka yritin miettiä monta päivää!

Apua, saankohan nyt kaikkien vihat päälleni tämän takia.. Minä en vaan yksinkertaisesti ymmärrä, mikä Nälkäpeleissä on sen hehkutuksen arvoista. En ole lukenut kuin ensimmäisen, ja olihan se ihan hyvä, mutta ei minusta mitenkään muista nuorten fantasiakirjoista poikkeava. Ehkä olen sitten vaan liian vanha hehkuttamaan näitä, koska kirjassa oli kuitenkin sitä nuortenkirjoille ominaista jotain, mutta odotin silti parempaa kirjaa hehkutuksen perusteella (myönnän, että juuri se hehkutus sai minut tämän lukemaan joskus viime vuoden kesällä). Ehkä tämäkin olisi toiminut paremmin, jos olisin lukenut tämän pari vuotta nuorempana. Aion kuitenkin lukea seuraavatkin osat, koska haluan tietää miten tarina jatkuu. Eli en minä näitä kirjoja vihaa, en vaan ymmärrä sitä tämän sarjan ympärillä leijuvaa suurta hypetystä.

Olisi mukava kuulla, mitkä teidän lukijoiden mielestä ovat liian yliarvostettuja kirjoja :)

Suzanne Collins: Nälkäpeli
Kustantaja: WSOY
Julkaisuvuosi: 2008
Sivuja: 335
Alkuteos: The Hunger Games (2008)
Suomentanut: Helene Bützow

Torey Hayden: Aavetyttö

Kustantaja: Otava
Julkaisuvuosi: 2009
Sivuja: 301
Alkuteos: Ghost Girl (1991)
Suomentanut: Seppo Raudaskoski

En ollut koskaan kuullut Jadien nauravan. En ollut nähnyt hänen hymyilevänkään kuin muutaman kerran ja silloinkin vienosti, mutta nyt hän hekotti iloisena niin, että naulakkohuone raikui.
"Onpas sinusta hauskaa, kun ovea ei saa auki", minä sanoin.
"Se on lukossa. Minä suljin meidät tänne. Tänne ei pääse kukaan muu. Eikä kukaan näe ikkunoista, kun niitä ei ole. Ollaan ihan piilossa hämähäkeiltä. Hyvä."
"Niin", yhdyin tähän.
"Hyvä", hän toisti. "Minä olen täällä turvassa."


Tämmösen kirjan luettua jää aina pohtimaan hetkeksi. Voiko tämä maailma olla tosiaan niin sairas? Voiko tällaista oikeasti tapahtua?

Torey Hayden saa työpaikan erityisluokan opettajana eräässä pikkukaupungissa. Alussa homma tuntuu helpolta, sillä oppilaita on vain neljä. Vähitellen Haydenille kuitenkin alkaa selvitä, että yhdestä luokan oppilaasta, Jadiesta, on kovin vaikea ottaa selvää. Alussa Jadie ei puhu ollenkaan, mutta Hayden onnistuu saamaan tytön luottamaan itseensä, ja pikkuhiljaa Jadien kauhistuttava tarina alkaa selventytä myös Haydenille. Loppujen lopuksi Hayden ei tiedä mitä tilanteessa oikein pitäisi tehdä. Mikä tytön puheista on totta ja mikä mahdollisesti kuvitelmaa? Kollegoiden ja muiden ympärillä pyörivien henkilöiden neuvot ovat lähes välttämättömiä Haydenille.

Yksinkertaisesti sanottuna kirja on karmiva. Ei sillälailla kauhutarinamaisen karmea (tosin ehkä vähän sitäkin), mutta sellaisella surullisella tavalla karmiva. Minä uskon, että Jadien tarina oli ainakin osittain totta, ja tuntuu vaan niin kamalalta ajatella, että joku voi tehdä pikkutytölle tuollaista ja sekoittaa siten lapsen koko maailman. Kunnollista loppuratkaisua ei kirjassa sinänsä ollut, liekö Hayden itsekään sitä saanut koskaan tietää. Toisaalta harmittaa, ettei saanut tietää mistä lopulta oli kyse, mutta en silti kadu kirjan lukemista. Tämä todella herätti ajatuksia, ja minusta tämä oli parempi kuin toinen lukemani Haydenin kirja, Lapsi muiden joukossa. Tarina eteni nopeasti, eikä juuri tullut tylsistyttäviä kohtia, joissa olisi halunnut lopettaa lukemisen. Päinvastoin, teki mieli lukea kirja yhdeltä istumalta, jotta saa tietää loppuratkaisun. Varmasti luen vielä lisää kirjoja Haydenilta, aihe kiinnostaa kovasti, minäkin kun olen jotain lastenpsykologin tai jonkun muun samantyylisen ammattiin opiskelua mielessäni pyöritellyt.

maanantai 22. lokakuuta 2012

Day 06 – A book that makes you sad

Olen vasta lukemassa tätä, joten en tiedä vielä loppuratkaisua, enkä sitä mikä tämän kirjan päähenkilölasta vaivaa, mutta tämä tekee minut silti erittäin surulliseksi. On kamalaa, että jotkut maailman lapsista (ja aikuisistakin) joutuvat elämään kaikenlaisten harhojen ja muiden mielenterveysongelmien sekä perheessä olevien (väkivaltaisten) ongelmien kanssa. Se on tosi, tosi surullista, ja melkein toivoisin tämänkin tarinan olevan fiktiota.

Torey Hayden: Aavetyttö
Kustantaja: Otava
Julkaisuvuosi: 2009
Sivuja: 301
Alkuteos: Ghost Girl (1991)
Suomentanut: Seppo Raudaskoski

tiistai 16. lokakuuta 2012

Cecelia Ahern: P.S. I Love You

Kustantaja: Harper Collins
Julkaisuvuosi: 2007 (ensimmäisen kerran 2004)
Sivuja: 503

'Oh, Holly, I almost forgot. That envelope is still here for you - you know, the one I told you about. It's on the kitchen table. You might want to collect it . It's been here for weeks now and it might be important.'
'I doubt it. It's probably just another card.'
'No, I don't think it is, love. It's addressed to you and above your name it says... oh, hold on while I get it...'
The phone was put down, the sound of heels on the tiles toward the table, chairs screeched against the floor, footsteps getting louder, phone being picked up...
'You still there?'
'Yeah.'
'OK, it says at the top "The List". Maybe it's from work or something, love. It's worth just taking a...'
Holly dropped the phone.


Täällä Italiassa ollessani ajattelin, että on hyvä tilaisuus lukea englanniksi, kun sitä joutuu muutenkin puhumaan. Tuntui jostain syystä vähän tyhmältä lukea suomeksi, enkä italiaa niin hyvin osaa, että voisin lukea muuta kuin lastenkirjoja. Cecelia Ahern on kuulunut lempikirjailijoihini siitä asti, kun luin Yllätysvieraan, ja nämä kirjat ovat mukavia luettavia myös enkuksi (edellinen englanniksi lukemani kirja oli myös Ahernilta, The Book of Tomorrow, tosin luin sen yli vuosi sitten joten oli mukavaa lukea taas vaihteeksi englanniksi).

Gerry ja Holly ovat aviopari, täysin rakastuneita toisiinsa. Hollyn, kuten myös monien muiden Gerryn sukulaisten ja ystävien, maailma järkkyy kun Gerry äkkiä menehtyy. Holly on murheen murtama. Piristys kuitenkin ilmaantuu, kun Holly huomaa että Gerry on toteuttanut heidän leikkimielisen ideansa 'Listasta', joka auttaisi Hollya läpi elämän eri tilanteiden (niinkin arkipäiväisten kuin jalan lyömisen sängynjalkaan pimeässä). Listan ja ystävien tuen avulla Holly pääsee vähitellen elämään takaisin kiinni ja oppii, että elämä voi jatkua vaikkei Gerry olekaan enää fyysisesti läsnä.

Olin vältellyt tämän kirjan lukemista ehkä hieman epätietoisesti, sillä pari vuotta sitten katsoin tästä kirjasta tehdyn elokuvaversion, enkä tykännyt yhtään. Onneksi kuitenkin tartuin kirjaan - se oli todellakin parempi! Minä niin tykkään niistä pienistä iloisista hetkistä, joita Ahern onnistuu tarinan sekaan mahduttamaan: Suddenly Richard started laughing, jumped out of his chair, pulled Holly with him and danced her around the kitchen while her parents looked on and cheered. Nuo pienten hetkien kuvaukset ovat yksi syy, miksi Ahern on mulle niin tärkeä kirjailija.

Tämä kirja sekä itketti, nauratti että raivostutti. Tykkäsin, vaikken niin paljon kuin Yllätysvieraasta, mutta enemmän kuin The Book of the Tomorrowista. Henkilöitä oli paljon, mutta mulle ei tullut kertaakaan sellanen olo, etten olisi muistanut kuka kukin on. Päähenkilössä Hollyssa on monta minulle ärsyttävää piirrettä, hän on jotenkin itsekäs kun ei tajua, että muutkin ovat menettäneet Gerryssä todella hyvän ystävän, ei pelkästään Holly itse. Lisäksi Hollyn täytyy tehdä kaikki, mitä Gerry tahtoo hänen tekevän (But now she knew she had no choice. It was time. And if Gerry said it was to be, it would be.). Ymmärrän kyllä, että on kiinni aviomiehessä kuoleman jälkeen (enkä voi tietää, miten itse toimisin tuollaisessa tilanteessa), mutta pisti välillä ärsyttämään kun koko ajan piti ajatella, että jos Gerry sanoo niin niin se sitten on niin. Mutta kaiken kaikkiaan hyvä kirja.

P.S. Infoan nyt tännekin: Au pairina oleminen päättyi etuajassa, sillä mun ja perheen välillä ilmaantui erimielisyyksiä, joita ei voinut oikein selvittää enää, joten ajateltiin että on kaikille parempi jos lähden. Hyvät välit kuitenkin jäi perheen kanssa, en vaan ollut sopiva henkilö heille! Joten, tänään pakkaan kirjat ja muut tamineet laukkuihin ja huomenna lentelen takaisin Suomeen - en viitsinyt enää uutta perhettä hommata, kun kuitenkin menisin jouluksi kotiin. Odotan innolla, että pääsen tutkailemaan mun lähikirjaston uutuushyllyä :)