keskiviikko 15. elokuuta 2012

Anthony Burgess: Kellopeli Appelsiini

Kustantaja: Like
Julkaisuvuosi: 2007
Sivuja: 235
Alkuteos: A Clockwork Orange (1962)
Suomentanut: Moog Konttinen

Olen mukavasti laiminlyönyt tähän blogiin kirjoittelua, kun en ole paljoa ollut intoa lukea (paitsi kesän aikana se on palannut!), mutta voisin taas tästä lähtien ruveta kirjoittamaan mietteitäni lukemistani kirjoista. Viime postauksessa olleen Anna Gavaldan Karkumatkan jälkeen olen lukenut kyllä paljon, mutta en ole niistä saanut aikaiseksi tänne kirjoittaa. Pitää kyllä listata tänne, mitä olen nyt tässä lukenut muutakin!

Mutta asiaan..

Mutta nuoruus on vain sitä, että sitä tavallaan saattaa olla ikään kuin eläin. Ei, se ei ole vain sitä, että olisi eläin, vaan ennemminkin, että on ikään kuin sellainen maljenki lelu, joita näkee myytävän kaduilla, ikään kuin pieni pellistä tehty tselovek, jolla on jousi sisällä ja väännettävä avain ulkopuolella ja kun vääntää sitä avainta surrr-surrr-surrr niin eteenpäin se kulkee, ikään kuin kävellen, oi veljeni. Mutta se kulkee suoraa linjaa ja pamauttaa suoraan päin esineisiin pam-pam, eikä se mahda mitään sille, mitä se tekee. Nuorena oleminen on samanlaista, kuin olla yks sellaisista maljenkeista koneista.

Täysin totta.

Alex on nuori poika, joka tuntuu käyttävän väkivaltaa surutta kavereidensa kanssa, aina on giletit ja stiletit mukana. Hurjaa elämää Alex viettääkin nähtävästi rakastavista vanhemmista ja hyvästä kodista huolimatta. Lopulta saa riittää ja poikaa aletaan parantaa uuden, hieman kyseenalaisen, parannusmetodin avulla. Tästä alkaa hulttionuoren matka kelvolliseksi yhteiskunnan jäseneksi.

Kirja oli mielenkiintoinen, tosin ensimmäiset sata sivua menivät jokseenkin hitaasti, vaikka sinänsä oli helposti luettavaa tekstiä. Osa 2'n aikana lukeminen lähti kuitenkin luistamaan ihan huippunopeutta - silloin juuri alkoi Alexin parantaminen. Hetkessä kirja oli sitten kokonaan luettu ja kyllähän se hyvä oli. Alex oli kyllä ärsyttävän itsekäs ja jääräpäinen, eikä tainnut edes tajuta tehneensä väärin, mutta se kuului tarinaan.

Kirjan alussa mietin, mitäköhän tästä tulee, kun piti lähes joka toinen sana katsoa takaosan sanastosta. Sanat kuten maljenki, moloko, belaja ja holotna tuotti alussa vaikeuksia, mutta aika hyvin ne oppi muistamaan kun pidemmälle luki. Lopulta kirja meni vaivattomasti loppuun asti, eikä sanastoa tarvinnut vilkuilla koko aikaa. Jos siis epäilette, selviättekö slangista, niin varmasti selviätte!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti