tiistai 21. elokuuta 2012

Day 04 – Favourite book of your favourite series


 
 Juu, kyllähän se on näin että valitsin tämän päivän kirjan tästä hiirmu karmeasta nuorten kirjasarjasta! Kuten sanoin, Pottereista en osaa valita parasta ja muita semmosia elämääni hirveästi kuuluneita kirjasarjoja ei ole. Goosebumpseja tuli ahmittua ala-asteikäisenä varmaan joka viikko. Elävien nukkejen yö taisi olla ensimmäinen, jonka niistä luin. Lainasin kirjastoautolta sen joskus ala-asteen ekoina vuosina ja hui kuinka pelottava se oli silloin! Istuin nenä kiinni kirjassa ja kädet täristen kotona (olin kyllä alottanut sen jo koulun kirjastotunnilla, oispa vieläkin semmosia) ja luin tämän yhdeltä istumalta loppuun. Kaikessa karmivuudessaan tykkäsin tästä erittäin paljon, ja on tämä vieläkin mielessä kirjana, joka tuon kirjasarjan kirjoista järkytti ehkä eniten ja jäi parhaiten mieleen. Liuta noita kirjoja löytyy myös omasta hyllystä, mutta ne ei kai yltänyt tämän tasolle pelottavuudessaan. Olisipa kyllä mukava lukea tää uudestaan, että kuinka paha se nyt aikuisemman minäni mielestä olisi :)

R.L. Stine: Goosebumps - Elävien nukkejen yö
Kustantaja: Helsinki Media
Julkaisuvuosi: 2000
Sivuja: 136
Alkuteos: Goosebumps 7 - night of the living Dummy (1993)
Suomentanut: Sanna Ropa

maanantai 20. elokuuta 2012

Sophie Kinsella: Himoshoppaajan vauva

Kustantaja: WSOY
Julkaisuvuosi: 2008
Sivuja: 379
Alkuteos: Shopaholic & Baby (2007)
Suomentanut: Kaisa Kattelus

Rattaiden kangas on maastokuvioista khakia, ja ne ovat kuin mikäkin jättimäinen Action Man -lelu.
 "Näissä on siis nivelrunko", Luke sanoo kiinnostuneena. "Miten se vaikuttaa kääntöympyrään?"
 Herranen aika. Eivät rattaat ole autoja.
 "Tämän mallin kääntöpyörä on aivan ylivoimainen muihin nähden." Stuartin silmät kiiluvat, kun hän esittelee rattaita. "Soturi on maastomallinen Humvee. Näettekö tämän jousitetun akselin?"
 "Soturi?" toistan kauhistuneena. "Ei me hankita rattaita, joiden nimi on Soturi!"

Himoshoppaaja-sarjan seitsemäs osa on edeltäjiensä tapaan hauska lukukokemus. Aiemmista kirjoista tuttu Becky Bloomwood saa nyt omien ostoksiensa lisäksi tehdä ostoksia, tai ehkä sijoituksia kuten Becky niitä välillä kutsuu, myös tulevalle vauvalle - ja kaikista ostoksistahan ei tarvitse aviomies Lukelle hiiskua. Vauvan syntymään on enää vähän aikaa, kun Becky alkaa epäillä, että hänen varsin oudosti käyttäytyvällä miehellään olisi suhde heidän synnytyslääkärinsä Venetia Carterin kanssa. Miten nyt käy avioliiton ja suunnitellun perhe-elämän? Kaiken lisäksi Lukella on vielä vaikeaa aikaa töissä.

Tämä oli mukava kirja, vaikka Himoshoppaaja aiheena alkaakin vähän kulua. Jokaisessa kirjassa kun kuitenkin käsitellään sitä tuhlausta, eikä Becky tunnu koskaan oppivan, ettei rahaa ihan kaikkeen tarvitse laittaa. Tähän romaaniin oli kuitenkin saatu mukavasti uusia juttuja - vauvan tulo ja miehen syrjähyppyepäilyt. Venetia Carter -juttu toi viihdyttävyyttä kirjaan, kamala eukko! En pystynyt laskemaan kirjaa käsistäni, ennen kuin sain tietää, onko heillä se suhde vai ei ja miten se asia ratkeaa.

Kaiken kaikkiaan mukava ja nopealukuinen kirja. Ei mikään maata mullistava, mutta ei kaikkien täydykään olla, kunhan on viihdyttävä!

(Lätkin näitä tähtiä sitten aika mielivaltaisesti, silleen kuin siinä vaiheessa sattuu tuntumaan - esim vanhaa lukupäiväkirjaani lukiessani mietin, miten nyt noin paljon tähtiä olen jollekin kirjalle antanut..)

lauantai 18. elokuuta 2012

Day 03 – Your favourite series

Kyllä sen lempikirjasarjan tittelin vie J.K. Rowlingin Harry Potter -sarja. Näiden kirjojen kanssa on tullut kasvettua, joten on aika tärkeä sarja kyseessä. Tästä sarjasta en osaa kyllä lempiosaa valita, joten pitää varmaan tehdä tuo seuraavan päivän juttu jostain eri sarjasta. Luen kyllä tosi vähän sarjoja, oikeastaan nämä Potterit ja Sophie Kinsellan Himoshoppaajat on ainoat, mitä on tullut luettua sellasista ei-niin-nuorten sarjoista (Potterir on kylläkin varmaan luokiteltu nuorten sarjaksi). C.S. Lewisin Narnian tarinat pitäisi lukea, samoin myös Diana Gabaldonin Matkantekijä-sarja, joka on ollut niin pitkään lukulistalla. 

Nuorempana tuli luettua enemmän sarjoja - Goosebumpseja (ne oli parhaita!), Surkeiden sattumusten sarjaa, Molly Mooneja.. Nykyään ei tule niin paljon luettua sarjoja, mutta Potterit pitäisi kyllä lukea taas uudestaan! Ne kaikki Salaisuuksien kammiota lukuunottamatta löytyvät omasta hyllystä, Viisasten kivi myös englanninkielisenä. Tuossa kuvassa on myös tuo Suuri velhouskirja, Potter-elokuvista kertova kirja, joka oli pakko ostaa oheissälän vuoksi (olkoonkin sitten tarkotettu vaikka kuinka paljon nuoremmille ihmisille!) :D

Harry Potter ja Viisasten kivi (1998)
Harry Potter ja Salaisuuksien kammio (1999)
Harry Potter ja Azkabanin vanki (2000)
Harry Potter ja liekehtivä pikari (2001)
Harry Potter ja Feeniksin kilta (2004)
Harry Potter ja Puoliverinen prinssi (2006)
Harry Potter ja Kuoleman varjelukset (2008)
J.K. Rowling: Harry Potter -sarja
Kustantaja: Tammi
Julkaisuvuosi: 1997-2007
Sivuja: 335-1050
Suomentanut: Jaana Kapari-Jatta
 Alkuteokset: 
Harry Potter and the Philosopher's Stone (1997)
Harry Potter and the Chamber of Secrets (1998)
Harry Potter and the Prisoner of Azkaban (1999)
Harry Potter and the Goblet of Fire (2000)
Harry Potter and the Order of the Phoenix (2003)
Harry Potter and the Half-Blood Prince (2005)
Harry Potter and the Deathly Hallows (2007)

torstai 16. elokuuta 2012

Day 02 – A book that you’ve read more than 3 times


Koska en nyt keksinyt tähän muutakaan kirjaa (veikkaan kyllä, että esim. Pottereista jotkut osat on luettu enemmän kuin kolme kertaa), niin laitan tähän tämän lapsuuteni suosikin! Viekas varis nimeltä Juro tuli luettua monta monituista kertaa, ensin äitin piti lukea se mulle varmaan kerran päivässä ja kun opin lukemaan, niin luin sitä itse harva se päivä. Tästä voin ainakin rehellisesti sanoa, että olen lukenut tämän enemmän kuin kolme kertaa!

Hassua, että en juurikaan muista tarinan juonta, tai no, sen muistan että viekas Juro sai lopulta ansionsa mukaan ja kaikki oli hyvin kaikilla, mutta se mikä tästä kirjasta on jäänyt mieleen on nuo kuvat. Juron kananmunakähvellyksistä kertovaa aukeamaa tuli tuijotettua varmaan usein, kun muistan niin selvästi miltä ne kananmunat näytti :D Erittäin tärkeä kirja lapsuudesta siis tämä, onneksi on tallella!

Viekas varis nimeltä Juro
Kirjoittanut: Margareta Andersson
Kuvittanut: Ulla-Stina Karlsson Landberg
Kustantaja: Kolibri
Julkaisuvuosi: 1995
Sivuja: 26
Alkuteos: Sagan om kråkan Hugo (1995)
Suomentanut: Pirjo Rintakoski 

Day 01 – Best book you read last year



Löysin tämmösen kivan jutun blogista nimeltä Ei vain mustaa valkoisella. Viime vuonna ei tullut luettua kovin paljon kirjoja, vain 24, kun esim 2010 luin 40. Koulu vissiin vei liikaa aikaa :D Mutta, näistä kahdestakymmenestäneljästä parhaaksi valitsin Anna Gavaldan Karkumatkan, josta tekemän arvosteluni voitte löytää täältä. Toki muitakin tosi hyviä kirjoja oli, mutta tästä jäi vaan semmonen niin mukava ja hyvä mieli, että sitä ei moni kirja tee :) tämän voisin jopa omaksi hankkia.

Anna Gavalda: Karkumatka
Kustantaja: Gummerus
Julkaisuvuosi: 2010
Sivuja: 120
Alkuteos: L’Échappée belle (2009)
Suomentanut: Lotta Toivanen

Toisesta ja kolmannesta sijasta taistelevat nämä kirjat:


Kansi: Sylvia Plath: Lasikellon allaSylvia Plathin omaelämäkerrallinen Lasikellon alla ja Risto Isomäen Sarasvatin hiekkaa. Molemmat olivat erittäin nerokkaita kirjoja. Plathin kirjan luin juuri psykologian kirjoitusten alla keväällä, ja muutenkin tykkään psykologiasta älyttömästi, joten tämän tyyppiset kirjat ovat erittäin kiinnostavia. Sarasvatin hiekkaa taas oli erittäin vaikuttava - sai todella miettimään maapallon tilannetta. Kirja sai melkoisen ahdistavia tunteita pintaan!


 Muut viime vuonna lukemani kirjat:
 
Janet Fitch: Valkoinen Oleanteri
Jouni Hynynen: Mies katoaa
Audrey Niffenegger: Aikamatkustajan vaimo
Sophie Kinsella: Salaisuuksia ilmassa
Harper Lee: Kuin surmaisi satakielen
Alexandra Salmela: 27 eli kuolema tekee taiteilijan
Sofi Oksanen: Puhdistus
Arto Paasilinna: Jäniksen vuosi
Minna Canth: Papin perhe
F.E. Sillanpää: Hurskas kurjuus
Donna Tartt: Jumalat juhlivat öisin
Cecelia Ahern: The Book of Tomorrow
Tove Jansson: Kesäkirja
Cecelia Ahern: Ihmemaa
Deborah Smith: Risteävien polkujen kahvila
Suzanne Collins: Nälkäpeli
Sofi Oksanen: Stalinin lehmät
Jenny Downham: Ennen kuin kuolen
Erlend Loe: Hiljaiset päivät Nigellan lumoissa
Irvine Welsh: Trainspotting
Haruki Murakami: Sputnik-rakastettuni

 -------

 Day 02 – A book that you’ve read more than 3 times
Day 03
– Your favourite series
Day 04
– Favourite book of your favourite series
Day 05
– A book that makes you happy
Day 06
– A book that makes you sad
Day 07
– Most underrated book
Day 08
– Most overrated book
Day 09
– A book you thought you wouldn’t like but ended up loving
Day 10
– Favourite classic book
Day 11
– A book you hated
Day 12
– A book you used to love but don’t anymore
Day 13
– Your favourite writer
Day 14
– Favourite book of your favourite writer
Day 15
– Favourite male character
Day 16
– Favourite female character
Day 17
– Favourite quote from your favourite book
Day 18
– A book that disappointed you
Day 19
– Favourite book turned into a movie
Day 20
– Favourite romance book
Day 21
– Favourite book from your childhood
Day 22
– Favourite book you own
Day 23
– A book you wanted to read for a long time but still haven’t
Day 24
– A book that you wish more people would’ve read
Day 25
– A character who you can relate to the most
Day 26
– A book that changed your opinion about something
Day 27
– The most surprising plot twist or ending
Day 28
– Favourite title
Day 29
– A book everyone hated but you liked
Day 30
– Your favourite book of all time

keskiviikko 15. elokuuta 2012

Anthony Burgess: Kellopeli Appelsiini

Kustantaja: Like
Julkaisuvuosi: 2007
Sivuja: 235
Alkuteos: A Clockwork Orange (1962)
Suomentanut: Moog Konttinen

Olen mukavasti laiminlyönyt tähän blogiin kirjoittelua, kun en ole paljoa ollut intoa lukea (paitsi kesän aikana se on palannut!), mutta voisin taas tästä lähtien ruveta kirjoittamaan mietteitäni lukemistani kirjoista. Viime postauksessa olleen Anna Gavaldan Karkumatkan jälkeen olen lukenut kyllä paljon, mutta en ole niistä saanut aikaiseksi tänne kirjoittaa. Pitää kyllä listata tänne, mitä olen nyt tässä lukenut muutakin!

Mutta asiaan..

Mutta nuoruus on vain sitä, että sitä tavallaan saattaa olla ikään kuin eläin. Ei, se ei ole vain sitä, että olisi eläin, vaan ennemminkin, että on ikään kuin sellainen maljenki lelu, joita näkee myytävän kaduilla, ikään kuin pieni pellistä tehty tselovek, jolla on jousi sisällä ja väännettävä avain ulkopuolella ja kun vääntää sitä avainta surrr-surrr-surrr niin eteenpäin se kulkee, ikään kuin kävellen, oi veljeni. Mutta se kulkee suoraa linjaa ja pamauttaa suoraan päin esineisiin pam-pam, eikä se mahda mitään sille, mitä se tekee. Nuorena oleminen on samanlaista, kuin olla yks sellaisista maljenkeista koneista.

Täysin totta.

Alex on nuori poika, joka tuntuu käyttävän väkivaltaa surutta kavereidensa kanssa, aina on giletit ja stiletit mukana. Hurjaa elämää Alex viettääkin nähtävästi rakastavista vanhemmista ja hyvästä kodista huolimatta. Lopulta saa riittää ja poikaa aletaan parantaa uuden, hieman kyseenalaisen, parannusmetodin avulla. Tästä alkaa hulttionuoren matka kelvolliseksi yhteiskunnan jäseneksi.

Kirja oli mielenkiintoinen, tosin ensimmäiset sata sivua menivät jokseenkin hitaasti, vaikka sinänsä oli helposti luettavaa tekstiä. Osa 2'n aikana lukeminen lähti kuitenkin luistamaan ihan huippunopeutta - silloin juuri alkoi Alexin parantaminen. Hetkessä kirja oli sitten kokonaan luettu ja kyllähän se hyvä oli. Alex oli kyllä ärsyttävän itsekäs ja jääräpäinen, eikä tainnut edes tajuta tehneensä väärin, mutta se kuului tarinaan.

Kirjan alussa mietin, mitäköhän tästä tulee, kun piti lähes joka toinen sana katsoa takaosan sanastosta. Sanat kuten maljenki, moloko, belaja ja holotna tuotti alussa vaikeuksia, mutta aika hyvin ne oppi muistamaan kun pidemmälle luki. Lopulta kirja meni vaivattomasti loppuun asti, eikä sanastoa tarvinnut vilkuilla koko aikaa. Jos siis epäilette, selviättekö slangista, niin varmasti selviätte!