perjantai 30. joulukuuta 2011

Anna Gavalda: Karkumatka

Kustantaja: Gummerus
Julkaisuvuosi: 2010
Sivuja: 120
Alkuteos: L’Échappée belle (2009)
Suomentanut: Lotta Toivanen

Ensimmäiseen tämän blogin kirja-arvioon pääsee Anna Gavaldan pienoisromaani Karkumatka, josta pidin kovasti. Kolme sisarusta lähtevät pienelle karkumatkalle sukulaisensa häistä neljännen sisaruksen luo, joka ei päässyt tulemaan häihin. Matkan aikana kertoja Garance, kuten varmasti myös hänen sisaruksensa Simon, Vincent ja Lola, käyvät läpi suhteitaan toisiinsa ja vanhempiinsa. Välillä pohditaan myös suhteita omiin puolisoihin ja lapsiin.

Kirja on täynnä lämpöä ja hellyyttä - ihania, aurinkoisia hetkiä rakkaiden ihmisten kanssa, naurua, iloa sekä hieman ilkikurisuutta ja haikeutta. Sisarukset saavat nauttia viimeisistä lapsuuden voileivistä, ja heidän lämpimät välinsä ja hulluttelunsa saivat minut haluamaan samanmoiselle karkumatkalle omien perheenjäsenteni kanssa. Se sai minut myös miettimään, millaiset välit ovat meidän perheessä sisarusten kesken. Onnekseni sain todeta, että ovat nekin aika lämpimät.
Kirjasta tuli lyhyesti sanottuna tosi hyvä mieli. Lukiessa sai hihitellä ja takakannen suljettuani kasvoilleni jäi leveä hymy. Tätä suosittelen kaikille, jotka haluavat pienen hyväntuulisen irtioton arjesta. Vaikka tapahtumia ei kirjassa hirveästi olekaan, Gavaldan käyttämä kieli ja pienet, hymyn huulille saavat lausahdukset pitävät lukijan otteessaan loppuun asti.

Ilmassa väreili asvaltin, mintun ja niitetyn heinän tuoksu. Lehmät ihailivat meitä, ja linnut kutsuivat toisiaan aterialle.
Muutama gramma lempeyttä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti