sunnuntai 13. heinäkuuta 2014

Miniarviot osa 1: Muumikirjat

Kesän aikana on tullut luettua muutama Muumikirja, ja ovathan ne oivaa kesälukemista. Lisäksi tänä vuonna vietetään Tove Janssonin 100-vuotissyntymäpäiviä, joten ihan senkin kunniaksi täytyy hänen tuotantoaan lukea. Muumit ovat olleet minulle lapsesta asti tosi tärkeitä. Tutustuin niihin monen muun lapsen tavoin tv'n piirretyn myötä ja vähitellen aloin myös lukea kirjoja.

Muumit ja suuri tuhotulva

Kustantaja: WSOY
Julkaisuvuosi: 1991
Sivuja: 54
Alkuteos: Småtrollen och den stora översvämningen (1945)
Suomentanut: Jaakko Anhava

Tämä pieni Muumikirja kertoo siitä, kun Muumipeikko äiteineen lähtee etsimään ensin lämmintä talonrakennuspaikkaa ja myöhemmin myös kadonnutta isäänsä. Matkalla koetaan monenlaista: muun muassa vieraillaan vanhan herran luona, jossa pikkukivet ovat marsipaania ja vesi vihreää limonadia. Myöhemmin joudutaan jopa tulvan armoille. Lisäksi matkan aikana törmätään ensimmäistä kertaa muun muassa Nipsuun ja hattivatteihin.

Esipuheesta päätellen Jansson on tarkoittanut tämän lähinnä satukirjaksi lapsille. Kirjassa onkin paljon sellaisia piirteitä, joista ainakin minä olisin lapsena pitänyt, esimerkiksi juuri tuo vierailu vanhan herran kotona, jossa kaikki oli tehty herkuista (itse asiassa haaveilin usein tuollaisesta tilanteesta, haha). Myös opetuksia kirjaan mahtuu, kun todetaan muun muassa ettei karkkien ja muiden herkkujen ylensyönnistä seuraa muuta kuin hammassärkyä ja pahoinvointia.

Mielestäni myöhemmät Muumikirjat soveltuvat esimerkiksi lisääntyneen filosofoinnin puolesta paremmin aikuisille kuin tämä, vaikka totta kai tämänkin voivat myös aikuiset lukea! Ehkä minussa on sitten vielä paljon lapsenmieltä jäljellä, kun tykkäsin tästä niin paljon. Toven kirjoitustyylillä ja mielikuvituksella ei vaan voi mennä vikaan! Tämä oli erilainen kuin myöhemmät Muumikirjat, mikä on ehkä välistä piristävääkin. Mielestäni yksi hyvän kirjan tunnusmerkki on, että se antaa inspiraatiota - joko kirjoittaa, maalata, piirtää tai mitä vain. Tätä kirjaa lukiessa - etenkin maisemakuvauksista - tuli valtava mielihalu maalata!

http://4.bp.blogspot.com/-OOHeB8kUurM/Tv3RAsYpzDI/AAAAAAAAAB4/zlA4wyPLfvw/s1600/star.jpghttp://4.bp.blogspot.com/-OOHeB8kUurM/Tv3RAsYpzDI/AAAAAAAAAB4/zlA4wyPLfvw/s1600/star.jpghttp://4.bp.blogspot.com/-OOHeB8kUurM/Tv3RAsYpzDI/AAAAAAAAAB4/zlA4wyPLfvw/s1600/star.jpghttp://4.bp.blogspot.com/-OOHeB8kUurM/Tv3RAsYpzDI/AAAAAAAAAB4/zlA4wyPLfvw/s1600/star.jpg 


Taikurin hattu

Kustantaja: WSOY
Julkaisuvuosi: tämä painos 2010, ensimmäinen suomennos 1958
Sivuja: 140
Alkuteos: Trollkarlens hatt (1948)
Suomentanut: Laila Järvinen, tarkistanut Päivi Kivelä

Taikurin hatun ensimmäisillä sivuilla mietin, miksi kirja vaikuttaa niin tutulta. Sivun 18 huudahdus "Kukkelikuu!" Muumipeikon suusta paljasti, että ruotsiksihan minä tämän pari vuotta sitten lukiossa luin ja tuolle huudahdukselle naureskelin! Eipä mitään, jotkut kohdat ovat varmasti menneet ohi ymmärryksen ruotsiksi lukiessa enkä muutenkaan muistanut tarinasta juuri mitään, joten jatkoin lukemista.

Muumiperheen lapset löytävät vuorelta salaperäisen Taikurin hatun. Tämä hattu aiheuttaakin monta hauskaa ja vähän pelottavaakin tilannetta. Muistan elävästi, kuinka pelkäsin pienenä animaatiosarjan jakson kummituseläimeksi muuttunutta Muumipeikkoa. Kirjassa kohta on vähintäänkin yhtä ahdistava, mutta onneksi lempeä Muumimamma ymmärtää tilanteen laidan.

Kirjaan mahtuu paljon tapahtumia, mutta mielestäni ne ovat toisistaan jonkin verran irrallisia. Vaikka kaikki liittyvät Taikurin hattuun, ei kirjassa sinänsä ole niin selkeää juonta, kuin olen muissa Muumikirjoissa huomannut olevan. Kiinnostavaa oli saada tietää Tiuhdista ja Viuhdista enemmän, hekin kun ovat jääneet minulle hieman etäisiksi hahmoiksi. Vaikka tämä ei suosikkimuumikseni ylläkään, viihdyin silti Toven mukavan ja kauniin kirjoitustyylin parissa.

http://4.bp.blogspot.com/-OOHeB8kUurM/Tv3RAsYpzDI/AAAAAAAAAB4/zlA4wyPLfvw/s1600/star.jpghttp://4.bp.blogspot.com/-OOHeB8kUurM/Tv3RAsYpzDI/AAAAAAAAAB4/zlA4wyPLfvw/s1600/star.jpghttp://4.bp.blogspot.com/-OOHeB8kUurM/Tv3RAsYpzDI/AAAAAAAAAB4/zlA4wyPLfvw/s1600/star.jpg


Muumipapan urotyöt

Kustantaja: WSOY
Julkaisuvuosi: 2010, ensimmäinen suomennos 1968
Sivuja: 158
Alkuteos: Muminpappans bravader (1950), Muminpappans memoarer (1968)
Suomentanut: Laila Järvinen, tarkistanut Päivi Kivelä

Taikurin hatun kohdalla tajusin, että luen näitä kirjoja ilmestymisjärjestyksessä (tosin Muumipeikko ja pyrstötähti puuttuu välistä, mutta olen lukenut sen aiemmin). Onkin ihan kiva nähdä, ovatko kirjat ja tyyli muuttuneet aikojen kuluessa.

Muumipapan urotyöt valikoitui lukumaraton-kirjaksi siksi, että minua on jo pitkään kiinnostanut lukea Muumeista juuri se. En tiennyt Muumipapan lapsuudesta ja nuoruudesta mitään, vaikka kai siitäkin on animaatiosarjaan jakso(ja?) tehty? Lisäksi uumoilin, että kirjassa vauhtia ja tapahtumia riittää.

Uumoiluni osoittautuivat oikeiksi, sillä Muumipapan nuoruus on ollut melkoisen vilkas ja hurjakin (ellei se pappa nyt ihan kaikkea päästään liioitellut, niin kuin vähän uhkasi). Tavattuaan hammasrattaisiin ja keksintöihin hurahtaneen Fredriksonin Muumipappa saa kokea jos jonkinlaista seikkailua. Myöhemmin joukkoon liittyvät myös alati nappikokoelmaansa kartuttava Hosuli sekä rauhallinen, laiskottelusta pitävä Juksu. Lisäksi Pikku Myy sisaruksineen astuu kuvioihin ja sukulaisuussuhteita selviää. Matkallaan joukkio pelkää tapaavansa suututtamansa drontti Edvardin tai ehkä vielä pahempaa, hemulin. Kirja etenee toimivasti siten, että välillä lukija saa lukea Muumipapan kirjoittamia muistelmia ja välillä kuvataan nykyhetken Muumitalon elämää, kun pappa lukee nuoruudestaan innokkaille lapsille.

Taikurin hattuun verrattuna tässä oli vahvempi juoni. Tämä on ehkä paras lukemani Muumikirja tähän mennessä, ja ehkä myös eniten aikuisille sopiva. Kirjassa tupakka ja olut tai rommitoti esiintyvät aika moneen otteeseen ja pelottavia tapahtumia riittää matkan varrella. Vanhemmat lukijat viihtyvät varmasti kirjan parissa, mutta ihan pikkuisille en tätä välttämättä lukisi.

Paikoin kirja oli myös oikein hauska. Tykkäsin paljon!

http://4.bp.blogspot.com/-OOHeB8kUurM/Tv3RAsYpzDI/AAAAAAAAAB4/zlA4wyPLfvw/s1600/star.jpghttp://4.bp.blogspot.com/-OOHeB8kUurM/Tv3RAsYpzDI/AAAAAAAAAB4/zlA4wyPLfvw/s1600/star.jpghttp://4.bp.blogspot.com/-OOHeB8kUurM/Tv3RAsYpzDI/AAAAAAAAAB4/zlA4wyPLfvw/s1600/star.jpghttp://4.bp.blogspot.com/-OOHeB8kUurM/Tv3RAsYpzDI/AAAAAAAAAB4/zlA4wyPLfvw/s1600/star.jpghttp://4.bp.blogspot.com/-OOHeB8kUurM/Tv3RAsYpzDI/AAAAAAAAAB4/zlA4wyPLfvw/s1600/star.jpg

lauantai 12. heinäkuuta 2014

Koonti lukumaratonista

Heti ensiksi sanon huomanneeni vasta nyt, että myös tässä kuussa, itse asiassa jo ensi viikolla, järjestetään kaikkien yhteinen lukumaraton! Mitenköhän olen saanut tämän tiedon menemään ohi silmieni.. En siis mitenkään ylpeydestä maratoonannut yksin, vaan en ollenkaan tajunnut että yhteinenkin on vielä tulossa. Hupsista! Toisaalta, minulla on näillä näkymin menoa tuolloin 16.7., joten en olisi kuitenkaan voinut osallistua. Harmi kyllä, sillä olisi ollut kivempi viettää maratonia muiden kanssa samaan aikaan :( seurailen kuitenkin muiden etenemistä ahkerasti!

Sittenpä tämän lukumaratoni jälkeisiin tunnelmiin!

Ryhtyminen tähän maratoniin oli vähän extemporempi kuin viime vuonna. Viime vuonna osasin valmistautua jo edellisenä päivänä tulevaan "koitokseen", mutta tänä vuonna päätin ryhtyä maratoniin samana päivänä paria tuntia ennen aloitusta. Vaikka en tiedä, voiko tähän nyt hirveämmin valmistautua, niin tuntuu että viime vuonna olin valmiimpi. Nyt tuntuu, että eksyin liikaa säheltelemään ihan muuta lukemisen sijasta. Eipä tämä onneksi kovin vakavaa ole :D

Luetuksi tuli 458 sivua, melkeinpä sata sivua vähemmän kuin viime vuonna. Tämä selittyy muun puuhaamisen paljoudella ja ehkä myös sillä, että viime vuonna mukana oli esimerkiksi nopealukuisempi runoteos. Vähän kyllä ärsyttää, että touhusin muuta ja löysäilin liikaa. Ihan sen takia tekisi mieli osallistua myös ensi viikon maratoniin (jos vaikka menot sallisivatkin) ja testata, auttaisiko parempi valmistautuminen. No, pitää katsoa, ehkä se yksi maraton kesässä riittää.. tai sitten ei :)


Tässä vielä yhteenveto maratonin aikana lukemistani:
- Anna Pihlajaniemen Adoptiomatka loppuun (66 sivua)
- Carlos Ruiz Zafónin Tuulen varjoa sivulle 234 (huippuuuuuu!)
- Tove Janssonin Muumipapan urotyöt kokonaan (158 sivua)

Yhteensä 458 sivua ja bonuksena palanut olkapää..

Lukemistani raapustelen arvioita myöhemin, mutta lyhyesti: Adoptiomatka oli todella mielenkiintoinen, uppouduin Tuulen varjon maailmaan aivan täysin ja Muumipapan urotyöt saivat hihkumaan ääneen. Hyviä kirjoja tuli ainakin valittua! :)

perjantai 11. heinäkuuta 2014

Lukumaraton alkaa...


klo 15.34: Noniin! On aika aloittaa maraton, pari minuuttia myöhässä kylläkin. Nyt painun aurinkoiselle takapihalle Adoptiomatkan ja äärettömän maukkaan vadelmasorbetin kanssa. Tulen päivittelemään tätä postausta tasaisin väliajoin!

klo 17:03: Adoptiomatka luettu. Oli tosi mielenkiintoinen kirja, sillä en aiheesta tiedä paljoakaan. Juuri adioptiovanhempien omista kokemuksista ja tuntemuksista lukeminen oli hienoa. Nyt pidän tauon, sillä lupasin leikata nurmikon tänä iltana. Sen operaation jälkeen lukeminen jatkuu varmaankin Delhin kauneimpien käsien tai Tuulen varjon parissa.
Luettuna 66 sivua

klo 20:46: Tuli vähän pidempi tauko, mutta nyt on nurmikko leikattu, saunassa käyty ja Tuulen varjoa aloitettu 70 sivun verran. Nyt katson yhden jakson Supernaturalia, sillä siinäkin on jännät ajat menossa.. Sitten takaisin Tuulen varjon pariin, sillä se vaikuttaa älyttömän hyvältä kirjalta!
Luettuna 136 sivua

klo 00:34: Olen häsläillyt vähän kaikkea muutakin välissä, mutta luin kuitenkin Tuulen varjoa eteenpäin sivulle 126. Loistava tähän mennessä! Nyt taidan uppoutua Muumien maailmaan ja alan lukea Muumipapan urotöistä.
Luettuna 192 sivua

 klo 1:37: Muumipapan urotyöt on Muumikirjoista se, joka on kiinnostanut minua aina eniten. Ehkäpä siksi, että kirjassa kuvataan minulle vähän tuntemattomampien hahmojen elämää. Luinkin sitä innoissani sivulle 50, mutta alkaa kyllä uni tulla sen verran ryminällä, ettei lukemastaan meinaa enää tajuta mitään.. Ehkä siis parempi nukkua tässä välissä ja jatkaa aamusella!
Luettuna 242 sivua ja aikaa on tähän mennessä kulunut 10 tuntia

klo 11:37: Herääminen meni vähän myöhäksi, kun pääsin vasta kymmenen aikaan ylös. Luin tuossa muutaman sivun Muumipapan urotöitä ja nyt menen jatkamaan sitä ulos! Tällä maratonilla on jotenkin tullut hukattua enemmän aikaa kuin viime vuonna :D no mutta, on tässä vielä muutama tunti aikaa!

klo 13:18: Muumipapan urotyöt luettu, olipas se hyvä! Mukavasti seikkailuja ja tapahtumia, joista ei ollut tiennytkään. Voisi keittää vähän kahvia ja uppoutua taas Tuulen varjon maailmaan..
Luettuna 350 sivua

klo 16:07: Lopetin kello 15:38, sillä eilen aloitus vähän venyi. Siihen mennessä luin Tuulen varjon sivulle 234, ja pidän kyllä edelleen kirjasta kovasti. Jatkan sitä tänään heti kyläreissun jälkeen, sillä en meinaa malttaa laskea sitä käsistäni. Pitkästä aikaa tällainen kirja!
Aika loppu, luettuna 458 sivua

Teen kokoavan postauksen lukumaratonista illemmalla, nyt on kiirehdittävä sukulaisten luokse!

Lukumaratonin aika!

Melkeinpä päivälleen vuosi sitten oli ensimmäinen lukumaratonini, joka oli samalla myös blogistanian yhteinen sellainen. Tänä kesänä en valitettavasti ehtinyt yhteiselle maratonille, mutta oli se niin hauskaa puuhaa, että halusin nyt kuitenkin kesän aikana toteuttaa maratonin yksin. Samalla ajattelin, että kun oikein repäisee nyt kaunokirjallisuuden kanssa, niin ehkä sen jälkeen jaksaa paremmin aloittaa taas opiskelulukemiset...

Maratonini alkaa tänään 11.7. kello 15:30 ja loppuu huomenna samaan aikaan. Sitä ennen käyn vielä hakemassa vähän evästä kaupasta :) Valikoin kirjoja vähän sieltä täältä, sillä en yhtään tiedä mitä haluan lukea. Kuvassa näkyvän kirjapinon alin, Adoptiomatka, on tällä hetkellä muutamaa sivua vaille luettu, joten sen ainakin luen alkutekijöiksi. Saa nähdä, mitä seuraavaksi tarttuu käteen.

Tervetuloa seuraamaan maratonin etenemistä! Ihanaa, kun on hyvät ilmat, niin voi lueskella ulkona!

torstai 3. heinäkuuta 2014

Sadepäivä

Sadepäivät ovat siitä kivoja, että saa hyvällä omallatunnolla vain lököttää sisällä ja lukea. Tänään on vapaa ja kiireetön sadepäivä, enkä aio masentua huonosta säästä vaan ottaa kaiken ilon irti stressittömästä laiskottelusta. Pelastuksena toimivat villasukat, olohousut ja hyvä kirja. Ehkä myös kahvikuppi.

Viime aikoina olen lukenut tavallista enemmän kotimaista kirjallisuutta. Markus Nummea, Miika Nousiaista ja Sofi Oksasta. Kotimaista linjaa jatkaa Kyrön Mielensäpahoittaja, jonka sain vihdoin käsiini. Arvioita raapustelen myös joku päivä..